Luiskaa pukkaa terassiin

Tänä aamuna mies kipaisi puukeskuksesta luiskatarvikkeet. Puukeskuksen kaverit kutsuvat miestäni audimieheksi ja kyselevät milloin hän hankkii kattotelineen. Audin sisällä on tullut tähänkin projektiin kaikki puutavara. Salaisuus on ennakkosuunnittelu ja tarkka mittaus. Puut sahataan kaupassa sopivaan mittaan, että mahtuvat autoon.

 

 

Siinä ei kauan nokka tuhissut kun luiska oli valmis.

Luiska on ehkä hivenen jyrkkä, mutta tähän kohtaan ei loivempaa mahtunut. Ajattelin laittaa siihen ohuesta rimasta askelmia niin, että keskelle jää kottikärryn pyörän mentävä aukko ja jaloilla voi sitten ottaa askelmista tukea. Hieno se kumminkin on.

My man made a ramp for the green house terrace. It is meant for the wheelbarrow.

 

 Automaattiset tuuletusikkunat ovat paikallaan ja toimivat. Niistä tuli yllättävän söpöt. Nurkat sai samalla laudoitettua. Näyttää vähän valmiimmalta.

The automatic ventilator windows are in place. Self-made, naturally.

Minä olen taas palannut raaputtamaan. Sekin onnistuu, kun laittaa kappaleen kiinni pöytään puristimilla. Kipsikäteen laitoin muovipussin, ettei se likaantuisi. Nyt ei kipsiä korjata enää ennen poistoa, joten tämän pitäisi mennä vielä kolme viikkoa.

Teemme töitä kasvihuoneella yleensä aamusta klo 8 jälkeen tuonne iltapäivään, kahden-kolmen välille, jolloin alkaa tulemaan nälkä. Sitten laitetaan ruokaa, syödään ja huilataan, katsellaan tv:tä tai minä usein lueskelen. Tänään sain poistettua kitit ja lasin sekä raaputettua ja hiottua yhden ikkunan  sekä vedettyä maalikerroksen kahteen ikkunaan.

Tuuletusikkuna ja ovi

Tänään maalasin kasvihuoneen tuuletusikkunat, jotka mies teki vanhasta oven karmista ja ikkunan karmista. Niissä on sarana ja niihin tulee Kivikankaalta tilatut aukaisupumput, jotka avaavat automaattisesti luukut kun aurinko paistaa niihin. (Takana näkyy latva viiniköynnöksestä, joka lämmittelee 25 asteen lämmössä.)

Nyt olemme saaneet kasvihuoneen alaosan suunnilleen ikkunoita täyteen, yksi vaakaikkuna puuttuu ja yksi pienempi odottaa maalattuna paikalleen laittoa. Kaikkia ei tosin ole vielä maalattu, mutta nyt on karmit ja lasit kaikissa. Yläosasta puuttuu vielä neljä vähän pienempää ikkunaa ja nuo tuuletusluukut asennetaan vielä noihin nurkkiin.

Se surullisenkuuluisa toinen ovi, jota maalatessani tein ilmalentoni ja päädyin käsi kipsiin, näyttää melkein uudelta. Tässä kuva maaliskuulta, jossa ovi vanhassa mallissaan...

... ja tässä ovi uudelleenpaneloituna ja maalattuna.

 

Sisällä riittää vielä peitelautojen laittoa ja maalausta.

 

Tänään piti hommat lopetella jo puolenpäivän jälkeen, kun tuli liian kuuma. Onneksi tässä kasvihuoneessa on korkeutta, joten lämmönsäätely pelaa paremmin kuin pienessä nuovihuoneessa. Siellä chilit pullistuvat ja tomaatit ja kurkut tuottavat jo satoa.

Today I painted the little ventilating windows, made of an  old door frame and window frame by my man. They will get an automatic opening system later. Most of the windows are ready and installed, only some missing from upstairs. We put some new panelling on the old door and painted it. Now it looks almost new.

Käyhän se näinkin

Hidastahan se on. Vasen käsi roikkuu toimettomana ja kipeytyy tuosta alas-asennosta. Välillä muistan pitää sitä viittaus-asennossa. Näytän silloin tosi ääliöltä, mutta onneksi ei kukaan näe. Olen nyt tehnyt kitiksi suunnilleen sen kilon pussin liitujauhoa. Ajattelin armahtaa kipsikätistä kittaajaa ja käydä ostamassa vielä valmista kittiä. (Kylläpä muuten näytän läskiltä tuossa ylisuuressa paidassa, toivottavasti kuva valehtelee.)

Tänään siivosimme verstasta. Sinne oli tullut hurjasti pölyä vintin tyhjennysoperaation yhteydessä, ja kaikki pienkoneet, puutavara ja muu roina oli pölyn peitossa. Heitimme kaiken ulos ja mies laittoi vielä levyn kasvihuoneen ja verstaan väliseinään. Lisäksi siihen upposi vielä vanhan saunan seinäpaneleita. Uskomattoman riittoisaa panelia. Tässä on nyt puolipaneli vähän niinkuin väärinpäin, paneli yläpuolella.

Tuohon seinään voi sitten sutia jäljellejääneitä valkoisia maaleja. Toinen puoli verstasta kaipaa vielä siivousta; olemme vain heittäneet tavarat sinne kasvihuoneraksan aikana ja siltä siellä näyttääkin.

Nämä ovat oikein varsinaisia Ennen-kuvia. Tässä näkyy muuten osa kirjoituspöytää, jonka ajattelin koota tuolle tyhjälle seinälle, eli nuo laatikostot. Niihin tulee putkijalat alle ja pöytään kuuluu reilunkokoinen pöytälevy, jonka löysin vielä liiteristä, eli tallessa oli. Verstaassa on pulaa työpöydästä. Lisäksi meillä viereksii yksi seinälle koottava varastohyllykkö, sellainen valkoinen ririlähylly säädettävällä seinäkiinnityksellä. Siihen saisi koottua sekalaiset pienet panelin- ja koristerimanpätkät, joita olen mustasukkaisesti säästellyt miehen siivouspuuskilta. Niistä saa vielä vaikka mitä...

Tämänoäiväisen (kirjoittaminen on tosi hankalaa yhdellä kädellä) siivouspuuskan jälkeen käsi on ollut tosi kipeä. Huomenna on kontrolliröntgen, pidetään peukkuja että kaikki on hyvin.

We had a bit of a cleanup in the workshop today. He put up a stack and some panelling on the wall between the workshop and greenhouse. We'll paint it later with paint rests from the greenhouse. The other side really needs some order. I'm putting up a working table against the empty wall, you can see the drawers on the floor, with the legs still missing. There's a big table top for it somewhere.

I've been trying to get on with the windows, despite the cast. It is a bit slow going, but I'll get them done, I swear.

Ikkunoita valmistuu

Kipsistä huolimatta ikkunoita tulee paikalleen pikkuhiljaa. Yhdellä kädellä pystyy hyvin kittaamaan ja maalaamaan, kun joku nostaa ikkunan työtasolle ja taas kuivumaan. Lasilangan laitto on kieltämättä vähän haastavaa, mutta onnistuu kikkailemalla. Tomaatit kohoavat korkeuksiin, vaikka lämpöolosuhteet eivät ole ihan tasaiset.

Mies on tehtaillut hassuja pikkuikkunoita ylös jääviin pieniin koloihin ylijääneistä karmeista. Vanhassa muovihuoneessa olevat kirsikkatomaatit tuottavat jo satoa, nämä toiset toivottavasti sitten loppukesästä.

Rattoisaa viikonvaihdetta.

Yksikätinen kittaaja

Tekevälle sattuu, vahinko ei tule kello kaulassa. Kaikenlaiset sanonnat sopivat tähän tilanteeseen. Sain kipsin vasempaan käteen. Värttinäluun murtuma.

Ilta-aika ennen kuutta. Väsymys, arviointikyvyn puute? Kasvihuoneen oveen yksi maalikerros ennen sadetta. Porrasjakkara betonilaatalla. Jakkaran yksi jalka lipsahtaa pehmeälle maalle. Jakkara nurin, ilmalento vasemman käden päälle. Kipu. Maalia silmälaseissa, tukassa, kädessä, joka paikassa. Mies pesee swarfegalla enimmät maalit. Vaatteiden vaihto ja sairaalan ensiapuun. Käden kuvaus, värttinäluu murtunut useasta kohdasta. Käsi roikkumaan, venytys, paikalleen veto, käden kipsaus. Uusi kuva. Ei leikkausta ainakaan tässä vaiheessa. Sairaslomaa 5 viikkoa. Kiitokset Lohjan aluesairaalalle nopeasta ja selkeästä toiminnasta.

Kokeilin tänä aamuna: kyllä yhdellä kädelläkin kittaa ikkunaa. Alan siis valmistaa uutta satsia kittiä.

I'm a one-handed putty-layer now. Broke my left wrist falling off a chair while painting the green house door yesterday. 5 weeks sick leave and a cast in my hand. Have noticed that I can spread putty with one hand. Now start mixing new patch of putty.

Kitin tekoon

Yli 30 käsiteltävää ikkunaa imevät valtavasti pellavaöljykittiä. Olen ostanut isoa ja pientä purkkia, ja aina kitti loppuu. Nyt satuin kysäisemään Lohjan Maalikeskuksessa olisiko heillä liitujauhoa. Olisi. Kilon pussi maksaa viisi euroa. Aika edullista. Vernissaa olikin jo kotona. Eikun kitin tekoon.

Kokemuksesta tiedän, että kitin teko on sottaista puuhaa. Niinpä otin avuksi tekemäni ruukutusalustan sekä leikatun muovikassin. Kittiin tarvitaan vain liitujauhoa ja pellavaöljyä. Esivalmisteluna olin pessyt kädet ja rasvannut ne käsivoiteella, sillä en haluaisi tuoksua vernissalle useaa päivää. Sitten vain kaadetaan liitujauhoa muoville. Naputtelin siklillä liitukasasta enimmät paukut. Sitten lisäsin kasan keskelle vernissaa, samaan tapaan kuin joissakin ohjeissa neuvotaan tekemään leipää. Käytin alkusekoitteluun kittiveistä, lisäsin aina vernissaa pieniä määriä liidun keskelle ja sekoittelin jauhot vernissaan.

  

Tämä perunalta näyttävä klöntti on kitin alku. Se vaatii vielä aika lailla vaivaamista molemmin käsin. Välillä lisätään liitujauhoa. Kun vaivaamista on jatkettu niin kauan, että klimpit ovat hävinneet, kittiin tulee kiiltävä pinta ja se on sileää. Siinä vaiheessa tekisi mieli alkaa kittaamaan. Mutta kitti on luultavasti vielä liian pehmeää. Liitujauhoa vain lisää. Välillä voi muotoilla sormissa makkaraa, niinkuin pullaa leipoessa. Sitä voi kokeilla kittiveitsellä muotoilla. Jos pinnasta saa sileän, mutta muoto säilyy, kitti alkaa olla sopivaa. Pidän itse aika kovasta kitistä. Liian pehmeä alkaa valua, eikä pinnasta saa siistiä.

Lomallakin kasvihuonetta on rakennettu. Kävimme ostamassa pari ikkunaruutua rikki menneiden tilalle. Koetan aina saada 2-3 ikkunaa kerralla samaan vaiheeseen, ettei maalipensseliä tarvitse yhden ikkunan jälkeen pestä. Nyt kuivumassa on kolme ikkunaa, jotka ovat koko lailla valmiita. Mies teki käyttämättä jääneistä kehyksistä pikkukehyksiä sellaisiin koloihin, joihin ei valmiita ikkunoita saatu mahtumaan. Aika monen risahtaneen yrityksen jälkeen hän sai kotileikkurilla leikattua niihin lasit aikaisemmin rikkoutuneista ikkunan palasista.

 

Miiru sairastaa. Häneltä meni jalat alta viime viikolla. Hoiperteli pitkin yläkertaa, meinasi pudota portaisiin. Söi kuitenkin ihan normaalisti, joi aika vähän. Vaikutti tosi sairaalta. Käytettiin eläinlääkärillä. Otettiin röntgenkuvat ja katsottiin ultralla. Ei hyvältä vaikuta. Maksassa näkyy varjostumia, muhkuroita, jotain. Ilman näytettä ei tiedä mitä. Lisäksi Miiru oli aika kuivunut, laitettiin tippaan. Aloitettiin antibioottikuuri. Näin vanhalla kissalla ei kuitenkaan tehdä mitään radikaalimpaa. Odotellaan ja katsotaan vointia. Sitten jos kissa vaikuttaa kipeältä ja kärsii, tehdään johtopäätökset. On se silti surullista. Täytyy aloittaa luopuminen.

Miiru ei todellakaan arvostanut lääkintäyrityksiämme. Suuttui minulle kun yritin poistaa tuon vaaleanpunaisen sukan. Meni murjottamaan nurkkaan piiloon. Ontui loukkaantuneen näköisenä pitkin huushollia. Söi tosi vähän ensimmäisenä päivänä. Seuraavana aamuna pojan kanssa saatiin sukka leikattua pois. Miiru on nyt pirteämpi, syö ja vatsakin toimii. Koetamme ujuttaa nestettä dieettiruoan sekaan, jota Miiru sai. Piilotella antibiootit myös sekaan. Eipä ole ollut helppo kesäloman alku tänä kesänä.

Kohtalaisesti jouduin pinnistelemään, että sain blogipäivityksen aikaiseksi. Olen kärsinyt omituisesta kesälomamasennuksesta. Juuri kun kauan kaivattu kesäloma saapuu ja vihdoinkin on aikaa tehdä kaikkea mieluista, mikään ei sitten tunnukaan miltään. Aamuisin herätessäni en ole ollenkaan iloinen ja toiveikas, täynnä mukavia lomapäiväsuunnitelmia. Puutarhahommatkin vain ahdistavat ja stressaavat. Näen vain tekemättömiä töitä ja loputonta puurtamista. Jaksamiseni on tosi huonoa.

Olen yrittänyt analysoida syitä huonoon olooni. Tokihan siihen löytyy ihan järkeviä selityksiä. Aloitin lomani ihan väärin: heti aluksi äidin luokse viikoksi. Minun olisi pitänyt huolehtia ensin omasta jaksamisestani ja levätä ennen tätä koitosta. Äidin luona käyntiä ei voi mitenkään kutsua lomaksi. Pääsemme pitkän välimatkan vuoksi käymään harvoin. Äidin luona käydessämme yritämme parhaamme mukaan saada huushollia vähän parempaan kuntoon ja vielä käytettyä äitiä mökillä. Tällä reissulla äidin käsi vielä murtui, joten siitäkin tuli lisästressiä. Riitelin äidin kanssa koko ajan.

Sitten tuli tuo Miirun sairastuminen. Olen surrut jokaista neljää kissaamme vuorotellen, kun ne ovat sairastuneet ja lähteneet paremmille hiirenmetsästysmaille. Olin ajatellut että Miirulla olisi vielä muutama vuosi eläkepäiviä jäljellä. Aika näyttää miten käy, mutta olen jo tehnyt surutyötä valmiiksi.

Tämä kevät on ollut minulle raskas myös työelämän suhteen. Muutoksia on tulossa ja minun työmatkani pitenee huomattavasti. Olen yrittänyt taistella vastaan ja pitää puoliani, mutta työelämä on nykyään kovaa, eikä siinä yksilön hyvinvointi paljon paina. Olin oikeastaan koko kesäkuun koko ajan vihainen, ja jäin lomalle aika apeissa tunnelmissa. Mietin jo irtisanoutumistakin.

Kumma kyllä masennus ei ole vienyt kaikkea aloitekykyä. Joka päivä olen tehnyt jotain kotitöitä. Useimpina päivinä lähden aamulla kasvihuoneelle puuhastelemaan ikkunoiden kanssa. Yhtenä sateisena päivänä sain laitettua alkuvuoden kuitit ja muut paperit mappiin. Pyykkiä olen pessyt melkein joka päivä. Matot ovat vielä pesemättä. Ryhtymisessä on vähän vaikeutta. Tietokoneelle en ole kovin usein jaksanut mennä. En oikein jaksa tykätä feispuukissa mistään. En jaksa ottaa yhteyttä ystäviin. Haluaisin kutsua ihmisiä kylään, laittamaan yhdessä ruokaa ja seurustelemaan. Jotenkin vain en millään jaksa. Monena päivänä on tehnyt mieli mennä nukkumaan keskellä päivää.

Tämä yksi kukkapenkki näyttää onneksi siedettävältä. Muu puutarha onkin aika lailla hunningolla. Saisi sataa.

Seitsemän päivää ilman ikkunoita

Lomalla jo viikon verran. Kävimme reissussa äidin luona ja mökillä. Rankkaa oli sielläkin, mutta ei ikkunan raaputusta viikkoon.

Äiti oli mukana mökillä pari tuntia, kaatui ja ranne murtui. Istuin hänen kanssaan päivystyksessä, röntgenissä, lääkäriä odottamassa. Käsi kipsattiin. Edellisellä reissullamme äidin solisluu oli juuri murtunut. Ehkä äidin paikka ei ole enää yksin omakotitalossa.

Teimme sitten vierailun ajan puutarhatöitä, siivousta ja ruoanlaittoa. Viikkasin puhtaita vaatteita kaappiin ja pesin monta koneellista. Heitin salaa vanhentuneet ruoat roskikseen. Veimme lehdet ja mainokset paperinkeräykseen. Käytimme äitiä isän haudalla, istutimme kukat haudalle. Koko vierailun ajan riitelin äidin kanssa. Näin meillä aina on ollut, ja taitaa olla vastakin. Olemme kumpikin liian lujatahtoisia.

Kävin äidin kirjahyllyä läpi ja löysin muutaman kirjan mukaan. Värikuvakasvio vuodelta 1964, Mitä-Missä-Milloin Puutarhakirja vuodelta 1956, Kotikokin voileipäpöytä vuodelta 1956. Lisäksi kirjan, johon oli sidottu Kotia kohti -lehtiä vuodelta 1916, Suomen Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen äänenkannattaja. Äiti on kerännyt aapisia ja muita koulukirjoja. Hän oli ala-asteen opettaja.

Visiting mother. We spent two hours in the country house and mother fell down and broke her wrist. I spent hours with her at the hospital, waiting for the x-ray, then for the doctor. The hand was put in a cast. Maybe it is not the best solution anymore to live alone in a house.

We spent the time doing gardening, cleaning and cooking, washing clothes and folding them away. We took mother to visit dad's grave and plant flowers there. I quarrelled with mother the whole time. This is how it has always been. We are both too strong minded.

Kotona taas. Löysin tänään kirpparilta kaikkea kivaa kasvihuoneeseen. Laitan myöhemmin kuvia. Maalasin tänään pari juttua. Huomenna alkaa taas ikkunoiden raaputus.

Tänään soi ovikello. Ovella oli nainen kissanpentu sylissä. Kyseli tiedänkö kenen kissa. Epäilin sitä naapurin kissanpennuksi. Naapurit eivät olleet kotona, vain koira haukkui sisällä. Nainen sanoi, että pentu oli leikkinyt koko päivän heidän pihallaan, mutta nyt heidän täytyi lähteä. Lupasin palauttaa kissan naapureille ja sain pehmeän pennun syliini.Kissa oli hyvin luottavainen ja tutki rohkeasti paikkoja. Keittiössä se meni heti Miirun kupille syömään kuivamuonaa ja juomaan vettä. Laitoin sille kissanruokaa ja kissa söi nälkäisenä. Miiru oli yläkerrassa eikä tiennyt koko vierailusta mitään. Sitten pentu tutki vähän paikkoja ja väsähti. Kissa kehräsi sylissäni kun katsoin formuloita, nukahti katsoessani luonto-ohjelmaa ja Pullmannia. Naapurit tulivat kotiin ja kävin palauttamassa kissan. Huokaus.

The neighbours' little kitten visited us today. I held her in my lap for a couple of hours, while she slept. She was lovely. I returned her when the neighbours got home. Sigh.