maanantai 30. marraskuuta 2015

Vintage-joulukortteja itse tehden

Jouluvalmistelut etenevät. Ihan kuin olisin jotenkin enemmän ajoissa tänä vuonna. Olen taistellut kaamoslamaannusta vastaan touhuamalla ja puuhastelemalla kaikin voimin. Se tuntuu auttavan, ja loka-marraskuun pahimmista päivistäkin on selvitty. Aloitin kerrankin joulukorttien teon jo marraskuussa. Postin lakkokin laittoi vauhtia, kun ei tiennyt pitääkö joulukortitkin laittaa postiin jo joulukuun alussa.



Mimmi tarkistaa postista tulleen laatikon

Löysin muutamia kivoja nettilinkkejä, joissa oli vintage-kuvia ja vanhoja postikortteja (googlaa vintage kuvat, vintage pictures). Niistä sain idean vintage-joulukortteihin. Olen ihastunut 1920-30-luvun muotiin ja tyyliin, ja tältä ajalta olevat kuvat ovat todella kauniita ja tyylikkäitä. Pinterestistä löytyy hakusanalla Vintage pictures vaikka kuinka paljon kuvia, joita voi tulostaa.


Teen kortit erilaisille valmiille korttipohjille. Lisään kuvalle kehyksen väripaperista, joita olen keräillyt mm. kirjakaupoista, joissa myydään scrapbooking-tarvikkeita. Alku on aina tosi tahmeaa, ennen kuin idea alkaa löytyä. Sitten kun tulee flow päälle, voisin askarrella yömyöhään. Lisään korttiin painetut jouluntoivotukset, joita tulostan myös netistä. Oma tekstauskäsialani ei ole niin kaunis, että haluaisin pilata sillä kortteja. Laitan kortteihin myös pieniä tarrajalokiviä ja -helmiä tuomaan pientä välkettä. Nämä kortit täytyy lähettää kirjekuoressa, etteivät kaikki jalokivet häviä matkan varrelle.



Korttien teko on tosi rentouttavaa, luovaa ja palkitsevaa. Jokainen kortti on erilainen, en halua toistaa samaa ideaa koko ajan. Korttipohjia olisi voinut olla enemmän erilaisia, eri värejä. Käytin enimmäkseen viime vuonna ostamiani tarvikkeita, koska omalla paikkakunnallani ei ole nykyään kunnon askartelukauppaa, enkä ehtinyt pääkaupunkiseudulle tarvikeostoksille. Lisäsin osaan kortteja myös keräilemiäni käytettyjä postimerkkejä kuvapuolelle. Viime vuosisadan alussa postimerkit laitettiin kortteihin jostain syystä kuvapuolelle. Merkit korteissa lisäävät autenttisuuden tunnetta. Leimalta näyttävät jouluntoivotukset on printattu netistä.


Vanhat kuvat ovat hauskoja ja mielenkiintoisia. Lapset on niissä kuvattu monesti leikkikalujen kanssa tai lemmikkieläintä rintaa vasten puristaen. Muutamat lapset on selvästi meikattu kuvausta varten. Vanhoja mustavalkoisia valokuvia on myös väritetty osittain. Minusta joulukorttien ei tarvitse välttämättä olla kliseemäisen jouluisia, vaan kuvat voivat olla kesäisempiäkin. Ajatus on varmaan tärkein, ja minä ainakin mietin kortteja tehdessäni kenelle juuri tämä kortti parhaiten sopisi.

Vintage Christmas cards
I have been making Christmas cards again. I like the thought behind self-made cards. I like to think about the receiver of every card when I make them. This year my theme is vintage pictures and photos from 1920s and 1930s. I like the pictures of children, with their toys and pets. I add coloured paper frames and small sticker jewels to make the cards sparkle.


tiistai 10. marraskuuta 2015

Jouluun valmistautuminen, osa I

Koskaan ei voi aloittaa jouluun valmistautumista liian aikaisin. Joulutunnelmaan on tietysti vähän hankala päästä, kun ulkona on +9 astetta ja miljoonakellot kukkivat vielä ovenpielessä, siis ulkona. Mutta aikaisemmista vuosista oppineina tiedämme, että se kylmä, valkoinen vuodenaika tulee kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin.

Mitäs ensin? Joulukortit, tietenkin. Koska minun pitää tehdä joulukortit itse. Vaikka pää kainalossa, sohvan nurkkaan masennuksen kouriin vajonneena, täysin halvaantuneena tai tuli vaikka hurrikaani. No, otin esille korttiaskartelulaatikkoni.


Hmmm. Aika inspiroivaa. Ehkä järjestelen tätä vähän ensin.


Tämä on hyvä alku. Mutta miten laitan nuo kaikki takaisin laatikkoon niin, että löydänkin sieltä jotain? Jonkinlainen lokerointisysteemi? Idea tuli tuosta valkoisesta puulokerikosta.


Tähän tapaan. Pahvinpala päällystetään paperilla, teipataan kiinni pohjaan ja reunoihin. Mitoitetaan niin, että lokerikon kummallekin puolelle mahtuu jotain järkevästi, kuten korttipohjat ja kartonkipalat.


Sitten lajitellaan korttitarpeet. Korttipohjat ja pienet kartonkipalat pienempään lokeroon, isommat kartongit ja kuviopaperit isompaan. Valmiiksi leikatut taustakuvat omiin pinoihin.


Tyhjensin nappilaatikkoni kapeaan lasipurkkiin ja varasin vapautuneen kätevänkokoisen peltilaatikon valmiiksi leikatuille pikkukuville, joita oli jäänyt edellisvuodelta. Lajittelin tarrahelmet ja tarratimantit muovipussiin, pienet kartonginpalat toiseen.


Olen kerännyt signaalitaskuja talteen ja lajittelin niihin erilaiset kuviomallineet ja kaavat. Toisiin taskuihin keräsin isommat kuviopaperit ja kartonkipalat.


Sitten vain kootaan taskut kansioon ja korttitarvikkeet ovat kätevästi esille otettavissa. Viime vuonna tein kortteja olohuoneessa. Keräsin tarvikkeita isolle tarjottimelle, jossa ne oli kätevä siirtää kirjahyllyyn odottamaan seuraavaa korttisessiota.


Noin. Tarvikkeet ovat paljon paremmassa järjestyksessä. Kauniisti päällystetyn laatikon on muuten tuonut ystäväni Lissu. Leimat ja leimausvärit odottavat omassa korissaan inspiraation tuloa.

Ulkona näköjään sataa vettä. Huokaus. Aloitan ehkä vähän myöhemmin. Ja muistelen vielä kesää ja aurinkoa.