perjantai 23. syyskuuta 2016

Mosaiikkiruukun valmistus osa 1

Minua on pitkään kiehtonut ajatus kokeilla mosaiikkitöitä. Olen kerännyt jo jonkin aikaa tarvikkeita ja työvälineitä. Entisen työpaikkani työpajassa tehtiin mosaiikilla päällystettyjä saviruukkuja, ja minulla on itsellänikin niitä muutama. Sain lisäksi hyvän alkupääoman roskikseen menossa olleita, valmiiksi pilkottuja keramiikkapaloja päättyneestä työpajasta. Minulla on myös kotona erilaisia keraamisten laattojen jämäeriä, ja olen kerännyt rikkonaisia lautasia ja kuppeja talteen tätä tarkoitusta varten.


Kun ystäväni kuuli aikeistani, hän tilasi oitis minulta yhden isohkon mosaiikkiruukun syysistutuksia varten. Nyt minulla on jonkinlainen deadline, joten oli vihdoin ryhdyttävä työhön. Löysin sopivan kokoisen lasittamattoman saviruukun. Ensin ruukun huokoinen savipinta piti tiivistää seoksella, jossa on yksi osa puuliimaa ja kolme osaa vettä, että laatat kiinnittyvät paremmin. Tekaisin innoissani seosta pari desiä, ja sitä jäi reilusti yli. Sivelin seoksen ruukun pintaan, ja laitoin saman tien kolmeen pienempään ruukkuun kiinnityksen kun ainetta kerran oli.


Ystäväni kertoi pitävänsä sinisestä, valkoisesta, harmaasta ja pinkistä väristä. Sekä monista muista väreistä lisäksi. Mietin ruukun aihetta ja kuvioita, ja jostain tuli mieleeni kreikkalainen amfora tai kiinalainen sinivalkoinen ruukku. Niinpä päätin laittaa ruukun kylkeen ruukun. Etsin netin kuvahaulla sopivan mallikuvan yksinkertaisesta matalasta ruukusta, jonka kuva mahtuisi ison ruukun kylkeen. Printtasin kuvan sopivaan kokoon skaalaten ja leikkasin ruukun kuvan irti paperista. Laitoin mallin ensin parilla pienellä teipinpalalla kiinni ruukkuun. Paperimallin avulla piirsin ruukun kuvan sopivaan kohtaan päällystettävän ruukun kylkeen mustalla tussilla.


Sitten irrotin paperimallin ruukusta ja asetin mallin pöydälle. Aloin etsiä valmiiksi rikotuista sinivalkoisista paloista ensin ruukun suuhun ja reunoihin sopivia paloja paperimallin päälle. Ruukkuun tulevat palat on rikottu kolmiulotteisista boordikuviolaatoista. Ne ovat savipohjaisia, joten niitä on helppo muotoilla papukaijapihdeillä reunoista. Rikoin puualustalla trikoorätin sisällä isommat laatanpalat vasaran avulla pienemmiksi paloiksi.

Reunojen jälkeen aloin etsiä sisäpuolelle sopivia paloja. Tämä on aikaavievää puuhaa. Palojen väliin pitäisi jättää jonkinlaiset raot saumausainetta varten. Raot voivat olla pieniä, koska kaarevan ruukun pinnalla rakojen välimatka kasvaa hieman. Kun sain ruukkumallin täytettyä paloilla kokonaan, otin kameralla kuvan siitä. Valokuvasta on helpompi nähdä onko kokonaisuus hyvän näköinen, vai pitääkö jotain vielä muuttaa. Tässä ensimmäisessä versiossa oli vielä korjattavaa, ylös oli saatava valkoisia laattoja sinivalkoisten tilalle, eikä ruukun suukaan ollut oikein hyvä.


Isoon saviruukkuun valitsemani palat ovat paksumpaa lajia, keraamisten laattojen paloja. Mosaiikkityöhön kannattaa palat lajitella paitsi väreittäin, myös paksuuden mukaan. Laatat voi kiinnittää laattaliimalla tai suoraan sementtiseokseen painelemalla. Minä valitsin liiman, koska se on helpompi tapa. Onneksi olin juuri harjoitellut pikkulaattojen liimaamista, kun olimme miehen kanssa korjanneet wc:stä yhden laattarivin halkeamakohdan laittamalla isompien laattojen tilalle mosaiikkilaatat.


Korjattu versio näytti paremmalta kameran kuvassa, joten tämä versio kiinnitettiin sitten paikalleen ruukkuun. Aloitin yläreunasta ja kiinnitin ensin liimalla reunapalat mallikuvion mukaan. Kun siirtää palan mallista ruukkuun, kannattaa painaa mieleen miten päin pala oli. Liiman laiton jälkeen se ei olekaan aina itsestäänselvää. Liima kuivuu sen verran hitaasti, että paloja voi varovasti siirtää vielä jonkin aikaa.


Isossa ruukussa on nyt siis kiinalainen ruukku liimattuna kylkeen, ja jään odottelemaan liiman kuivumista. Saumausväri ruukun kohdalla on varmaan valkoinen. Suunnittelin laittavani ruukun taustaksi harmaita ja sinertäviä paloja. Ehkä mietin toiselle puolelle vielä jotain muita kuvioita. Jatkoa seuraa.


Edit: PS. Ruukku kannattaa laittaa vaakasuoraan kuivumaan, ei pystyyn. Laatat saattavat valua, kun liima on vielä kosteaa. Huomasin.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Täydellinen säilytyskaluste

Kuten neitsyen merkeissä syntyneelle kuuluu, olen minäkin järjestyksen ystävä. Pidän (periaatteessa) siisteydestä ja järjestyksessä olevasta kodista. Aina en tähän tavoitteeseen pääse, koska en jaksa siivota ja järjestää koko ajan. Mutta käytän mielelläni kaikenlaisia apuvälineitä asioiden järjestämiseen.


Minulla kävi tässä äskettäin hyvä tuuri. Avasin suuni oikeassa paikassa ja sain hankittua mahtavan säilytyskalusteen edullisesti (ilmaiseksi). Täydellisen tuntuisen kalusteen sisuksiin on mahdollista lajitella ainaisesti kadoksissa olevat kodin  pikkutavarat yhteen paikkaan nimilappujen taa. Kaappi on vanha ja vähän kulahtanutkin, mutta minusta tuollaisenaan kelpaa aivan hyvin tarkoitukseensa.


Näin viattomalta tämä kaappi näyttää päällepäin. Tavallinen koivukaappi, vanhaa koulukalustemallia. Mutta sisältä se on mahtava tilaihme.


Siinä on kolmekymmentä vetolaatikkoa, tai tarkkaan sanottuna yksi laatikko puuttuu. Laatikoissa on paikka etiketille, johon voi merkitä laatikon sisällön. Ne ovat puuta ja tosi vankan tuntuisia. Ei mitään melamiini- tai muovilaatikoita. Laatikot ovat mitoiltaan käytännöllisiä; niihin mahtuvat esimerkiksi ohuet pahvikansiot, isot muovitaskut yms. tilaavievät tavarat. Laatikon korkeus rajoittaa hieman sisältöä, mutta löysin ihan kaikkiin laatikoihin laitettavaa.


Kuvat ovat vähän epäteräviä, valoa oli vähän. Minusta on ihanaa, että minulla on nyt omat laatikot mm. Toimistolle, Postitukselle, Pienraudalle (ne ärsyttävät pienet nippelit, ruuvit, sinkilät, kiinnitystarvikkeet ym. jotka ovat aina kadoksissa), Käyttöohjeille, Muistilehtiöille, Kopiopapereille, Käsityötarvikkeille (mm. mitat, mittanauhat, huovutusneulat, saksenterottimet jne.) ja jopa Ulkovaloille. Muutamaan laatikkoon mahtui vielä Pellavalangat, Puuvillalangat ja Valokuvat.


Yläosassa on lokerikko-osio, joka on sen verran korkea, että siihen hyvin mahtuvat Ikean vanerilehtikotelot, joihin saan pystyyn Välilehdet, Tarrat, Vihkot, Kalenterit jne. Keskilokeroon mahtuvat kameran tarvikkeet, erilaiset laturit ja välijohdot, ulkoinen kiintolevy ja mokkula. Valkoisessa kassalaatikossa on - yllätys yllätys - vanhoja pennejä.


Myös iso vanha rei'ittäjä ja kirppisnitoja mahtuvat hyllylle. Saan sinne myös järkkärini välisäilytykseen. Sain valita pyöreitä vuosia täyttäessäni työpaikan lahjan itse - ehdin sen juuri saada ennen työsuhteen päättymistä. Valitsin digijärkkärin, jonka olisin joka tapauksessa ostanut. Nyt täytyisi vielä opetella käyttämään sitä. Toistaiseksi aika on mennyt puutarhassa touhuamisen lisäksi tavaroiden järjestämiseen ja uuden kännykkäni opetteluun - se kun on eri käyttöjärjestelmällä varustettu kuin työkännykkäni oli. Jouduin hankkimaan vihdoin älypuhelimen, kun olin siihen töissä tottunut.


Kaapin päälle keräsin kaikki tilkkutyökirjani yhteen pinoon. Sain serkultani perintönä muutamia kirjoja ja ison pussillisen kankaita sekä uuden leikkausalustan ja viivaimen. Hän menehtyi vain 5 vuotta minua vanhempana syöpään. Nyt ajattelen aina häntä, kun selailen kirjoja tai katselen tilkkujani. Kirjojen lisäksi kaapin päällä ovat kauniisiin vanhoihin lasipurkkeihin lajittelemani mosaiikkipalaset. Sain valmiiksi leikeltyjä palasia lopetetun työpajatoiminnan jäljiltä useita muovilaatikollisia. Olen jo pitkään halunnut kokeilla mosaiikin tekoa. Nyt minulla alkaa olla tarvikkeet koossa. Missä vain vapaa aika?


Olen joutunut tyhjentämään työkoneeltani valokuvia ja tiedostoja jotka ovat omiani. Uskomattoman paljon työtä on melkein 10 vuoden työhistorian hävittämisessä. Kaikkea ei voi vain laittaa deletellä pois, on arkistoitava tarpeelliset ja historiaakin. Nyt olen kotona laittanut miehen Vaiolle oman käyttäjätunnuksen ja saan taas asiani, tiedostoni ja valokuvani järjestykseen. Ehkä tämä on osa surutyötä, jota olen, tosin ilman yhtään kyyneltä, tehnyt työpaikan loppumisen myötä.

Huomenna on kuitenkin uusi päivä, ja olen jo laittanut uusia onkia veteen pyydystämään. Ei voi koskaan tietää, jos vaikka nappaisi.