Uusi vuosi on alkanut ja olen taas kaiken alussa. Opiskelu päättyi joulukuussa ja valmistuin kuin valmistuinkin Restaurointikisälliksi. Näyttöjen aikaan olin kyllä hyvin stressaantunut, ja välillä tuntui ettei mistään tule mitään. Näköjään paineen alla työskentely ei ole minulle ihan parhautta. Aikaa oli vähän käytössä ja näyttötöiden kanssa tuli yllätyksiä vastaan. Kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin ja paperit tuli kouraan. Olen aika ylpeä itsestäni.
Suppea näyttötyö oli ikkunan lasitus- ja korjaustyö. Minä sain kohteekseni (pahaa aavistamatta) fortuskalla eli tuuletusikkunalla varustetun ikkunan. Siihen joutui tekemään uuden alaosan ja sivuun paikkapalan. Fortuska oli hyvin huonokuntoinen ja vaati useita pieniä korjauspaloja ja reunalistan levennykset sekä tietysti uudelleen tapituksen.
Fortuskan ikkunaosa on aika hankala kitattava, koska kittiurat ovat tosi kapeat ja kulmaraudat ovat tiellä. Pienenä ammattisalaisuutena voin paljastaa, että viimeistelyyn käytetään kapeaa talttaa kittiveitsen sijasta.
Kolmas näyttö oli kirjallinen osuus vauriokartoituksesta ja korjaussuunnitelmasta kuvineen. Täytyy sanoa ettei tuo tutkinto ihan leikiten irronnut. Meillä oli kuitenkin hyvä porukka ja kaikki auttoivat toisiaan pitkin vuotta. Ryhmään lopulta jääneistä kuudesta opiskelijasta viisi sai tutkinnon valmiiksi ja yksi osatutkinnon. Oli aika haikea olo, kun viimeisinä päivinä siivosimme verstaan ja kannoimme työpöydät ja työkalut konttiin.
Joulukin tuli ja meni. Tein tänä vuonna aika rajalliset joulukoristelut, kiillottelin metallin kiillotusaineella messinkikynttilänjalat ja metallitarjottimet ja yhdistelin niille kynttilöitä ja kirjansivuilla päällystettyjä joulupalloja. Kuusi otettiin oman pihtakuusen sivulle kääntyvistä alaoksista, ihan pieni vain. Siinä pysyi hyvin neulaset kiinni, kun se oli tuore lähikuusi. Pikku kynttilämökit ja kuuset pääsivät tv:n alle pöydälle. Huovutetut lampaat joutui laittamaan lasipurkkiin, koska kissat rakastavat niitä liikaa.
Ehdin tänäkin vuonna tehdä joulukortit itse. Tällä kertaa teemana olivat tilkut. Tein aika yksinkertaisia kortteja, mutta kyllä näihinkin sai aikaa kivasti kulumaan. Eihän kohta kukaan lähetä enää paperisia joulukortteja, eivät ainakaan nuoret. Minusta näitä on kuitenkin hauska askarrella, ja voin kortteja valitessani muistaa saajaa pienellä lämpimällä ajatuksella.
Nyt on sitten mietinnän paikka, että miten tästä jatketaan. Olen kuunnellut surullisena ja vihaisena hallituksen toilailuja työttömien kurittamisessa. Suhtaudun uuteen Aktivointimalliin suurella epäluulolla. Eipä ole helppoa kuusikymppisen saada edes tuollaisia pieniä pätkätöitä, mitä työttömältä edellytetään aktiivisuuden osoitukseksi. Yrittäjänä toimiminen on taas sellainen sudenkuoppa, johon ei hevin uskaltaudu. Restaurointialan työkin on melko sesonkityötä, eipä noita taloja paljon pakkasilla korjata, eikä ikkunoitakaan voi talvikylmillä irrotella. Täytyy laittaa mietintämyssy päähän, ja koettaa hahmotella jotain tapaa keksiä mielekästä työtä ilman että kaikki rahaliikenne pysähtyy. Ruokakin olis pöydässä ihan kiva juttu.
Mimmi ja Veera voivat paksusti, kuten joulupöydästä näkyy. Välillä juostaan kovaa toista karkuun, ja sitten taas ollaan kavereita. Puutarhakissat-blogikin on ollut tauolla jo pidemmän aikaa. Energia ei vaan ole riittänyt näihin kaikkiin asioihin. Olen miettinyt tämän blogin osalta sitä, että pitäisikö fokusta jotenkin - öö - fokusoida paremmin. Tämähän on vähän tällainen sekablogi, kaikkea kaikille. Nimenkin haluaisin vaihtaa, kun tuo Happy not happy on käsitteenä muussa käytössä, eli palautehymiöinä esim. ravintoloissa. Näissä riittää miettimistä. Olisiko ehdotuksia?
