Myöhäinen joulukoriste

Kumpikohan lie enemmän hämmästynyt, Veera vai minä.

Olemme eläneet muutaman päivän pikkukisujen kanssa. En muista milloin olis naurettu niin paljon. Joka päivä tulee uusia temppuja ja meno on aikamoista. Kissat säikyttelevät toisiaan, hyppäävät ilmaan, huitovat kukkia, verhoja, sähköjohtoja. Hyppivät kaiken mahdollisen päälle, ryömivät alle tai sisään. Välillä laukataan peräkanaa huoneesta toiseen ja takaisin. Sitten mennään yhdessä vakavina istumaan hiekkalaatikkoon ja peitetään tekoset raivokkaasti. Kun tytöt väsyvät, ne lysähtävät jonnekin nukkumaan. Mimmi on herättyään kehräystuulella, nuolee naamaa ja hieroo poskea. Ihan kuin olisi asunut meillä jo kuukausia parin päivän sijasta. Veera on vielä varautunut ja katsoo juuri tuolla lailla kuin kuvassa, saattaa sähähtää vähän. Tänään sekin antoi silittää itseään eikä sähissyt. 

We've had the kittens only for a few days, but they are already members of the family. I can't recall when I've had so many laughs. They are so funny, jumping up and around, chasing and stalking each other. Veera is a bit shy still, giving looks like this and hissing at us. Mimmi is so relaxed and at home, like she's always been with us.

Mimmi relaxing.

Kissanristiäiset

Pitäisi varmaan järjestää kissanristiäiset, mutta annetaan kisujen ensin tottua uuteen kotiin. Eilen iltapäivällä tulimme kotiin 3 tunnin matkan jälkeen. Tytöt olivat tosi nätisti autossa, ei paljon nau'uttu eikä paljon pelättykään.

Lotasta tuli vauhtimimmin otteiden vuoksi Mimmi, ja Cherie sai nimen Veera. Mimmi on jo kuin kotonaan, Veera on vähän varautuneempi, mutta alkaa sekin jo vapautua. Muutto taisi olla aika rasittava, kun tytöt nukkuivat melko pitkään aamulla ja vielä pitkät päikkärit. Mutta voi sitä menoa eilen illalla, kun kisut painoivat peräkanaa ympäri huushollia. Meillä pääsee ympäri eteisestä olohuoneeseen, keittiöön ja taas eteiseen, ja tätä rallia mentiin niin että tuntui kuin olisi ollut raviradalla.

Kunnon kuvia ei vähän valon takia saa. Vasemmalla Veera ja oikealla Mimmi. Äkillinen peseytymistarve iski kesken leikin.

Äsken tytöt saivat tonnikalaa, ja kylläpä se oli hyvää.

Mimmi on hyvin rohkea ja tulee itse syliin kehräämään ja hieromaan poskea. Veera taas alussa sähisee ihmisille ja on arempi. Se oli tottunut eläintalossa isoon laumaan ja huutaa nyt surkeasti heti kun joutuu Mimmistä eroon. Mutta sitten heti kohta hyökkää toisen kimppuun ja uskaltaa tulla ihmistäkin haistelemaan. Kyllä meistä varmaan kavereita tulee.

The kittens came home yesterday and they have made themselves at home. The older, white-gray kitten is now called Veera and the white-black-and-red kitten is Mimmi. Veera was a bit shy in the beginning, hissing at people and hiding. Now they have taken over the house, and have a right merry-go-round going.

Nyt jännittää!

Tänään sain puhelinsoiton ja tiedon, että kisutytöt ovat valmiina noudettavaksi. Sovimme noudon heti huomiselle, kun emme millään malta enää odottaa. Tuli kiire pestä kissankuljetuslaatikot ja hiekkalaatikot ynnämuut välineet. Onneksi ostin jo penturuokaa valmiiksi, mutta kissanhiekkaa on hankittava jostain matkan varrelta. Tätä se tiesi: mies katseli eilen illalla telkkaria, kun kuusi alkoi kummittelemaan. Muutama pallo putosi itsestään kuusesta. Taisivat kisut ilmoitella tulostaan.

Tämä vasemmalla oleva, Cherieksi nimetty kisu on löytöpentu, loukutettu sisarustensa kanssa luonnosta. Ihan tarkkaa syntymäaikaa ei siis ole tiedossa. Oikeanpuoleinen, "Lotta", on syntynyt lokakuun alussa, joten luovutusikä tulee juuri täyteen. Käymme tytöt Hsesystä Pertunmaalta asti. Nyt täytyy katsoa minkänimisiltä kisut näyttävät. Minulla on pitkä lista tytönnimiä, mutta kisuja näkemättä en halua niitä nimetä.

Finally! Tomorrow we can fetch the kittens. I'm so excited I don't know if I'll get a wink of sleep tonight. I've been trying to think of good names for the girls, but the final decision has to wait until I see who they look like.