Puutarha heinäkuun viimeisenä

Mukavaa elokuun alkua kaikille puutarhaihmisille. Kiersin tänään puutarhassa Nikonin kanssa ja näpsin kuvia pitkästä aikaa. Tässäpä kierros teillekin. Aloitetaan tahattomasta kauneudesta: tämä on viime kesän kehäkukkapenkin peruja oleva itsestään kylväytynyt penkki, jossa olevien liilojen kukkien alkuperästä tai nimestä minulla ei ole hajuakaan. Kauniisti ne kuitenkin sopivat kehäkukkien pariksi.

Kuten taisin kesäkuulla kertoa, olen tehnyt uuden kukkapenkin laajentamalla pientä pyöreää penkkiä sakokaivon kannen ympärille. Tässä kuva penkistä heti istutuksen jälkeen kesäkuulla.

Suurin osa kasveista on omia jakotaimia, siemenestä kasvatettuja taimia tai edelliskesän syysalesta hankittuja, nimettömiä taimia. Siksi kuvittelin laittaneeni penkin takaosaan sinipiikkiputkea, kunnes taimet kukkivat ja osoittautuivat punakukkaisiksi, olivatkin Knautia Macedonicaa, eli etelänruusuruohoa. Väri on sinänsä ihan penkkiin sopiva, mutta olisin ehkä sijoittanut ne eri paikkaan. No, ainahan niitä voi siirrellä! Penkin reunaan keräsin vanhoista Polka-mansikoistamme rönsytaimia.

Täytyy sanoa, että olen ollut tyytyväinen siihen, että heti alusta lähtien kukassa on ollut koko ajan jotain. Aluksi iirikset ja unikot, nyt sormustinkukat, ruusuruohot, tädykkeet ja ritarinkannukset sekä itse kasvattamani leijonankidat. Seuraavaksi kukkaan tulevat mm. liljat sekä auringonkukat ja myskimalvat, jotka ovat myöhässä kukkivia tämän kevään siementaimia.

Tässä ruusuruohon kanssa Virginiantädyke, Veronicastrum virginicum, jossa on huomiotaherättävät kukinnot. Jo näin ensimmäisenä vuonna se näyttää komealta. Tämä oli harvoja tämän kevään taimiostoksiani.

Tämä rantatädyke, Veronica longifolia, on lempikasvejani. Väri on upea, ja nuo pitkät, aaltoilevat kukinnot sopivat monen muun kasvin seuralaiseksi. Takana pilkottaa sormustinkukka, toinen lempikukkani. Nämä tädykkeen juurakot selvittelin rikkaruohojen seasta vanhasta penkistä ja jaoin useaan osaan.

Punakukkainen kärsämökin käy hyvin väriltään kukkapenkin pääasiassa kylmiin värisävyihin. Taimistossa ei ollut muita värejä saatavana, ja pelkäsin sen olevan liian "punainen" meidän pihalle. En oikein välitä kirkkaan punaisista kukista, harrastan enemmän kylmiä sävyjä. Jään mielenkiinnolla odottelemaan mitä muuta kukkivaa on tulossa.

Joku ehkä muistaa viime kevään ikävän katolta putoamisen; mies oli menossa köyttä kiinnittämään katon maalausta varten ja liukastui. Katon maalaukseen tuli pakollinen reilun vuoden mittainen tauko. Tänä kesänä paikalle on pystytetty telineet, ja turvaköysi on paikallaan ja mieheen kiinnitettynä. Tämä lape on jo maalattukin, ja mies kiinnittää piippuun tukipuita pellitystä varten. Tämä yksi piippu on ollut ilman peltiä ja oli maalattu punaisella, entisellä katon värillä.

Kissat voivat pääsääntöisesti hyvin, Mimmillä oli ummetusta alkukuusta ja jouduimme seuraamaan tilannetta vähän huolestuneina. Mimmi juo aika vähän, ja jouduimme säännöstelemään kuivamuonan kulutusta. Nyt tilanne vaikuttaa normaalilta. Lisää uutisia ensi kerralla. Ehkäpä myös kuvia kesämökin ekovessasta, jonka rakensimme viime käynnillä. Vielä pientä fiilausta vaille valmis.

Mosaiikkiruukun valmistus osa 1

Minua on pitkään kiehtonut ajatus kokeilla mosaiikkitöitä. Olen kerännyt jo jonkin aikaa tarvikkeita ja työvälineitä. Entisen työpaikkani työpajassa tehtiin mosaiikilla päällystettyjä saviruukkuja, ja minulla on itsellänikin niitä muutama. Sain lisäksi hyvän alkupääoman roskikseen menossa olleita, valmiiksi pilkottuja keramiikkapaloja päättyneestä työpajasta. Minulla on myös kotona erilaisia keraamisten laattojen jämäeriä, ja olen kerännyt rikkonaisia lautasia ja kuppeja talteen tätä tarkoitusta varten.

Kun ystäväni kuuli aikeistani, hän tilasi oitis minulta yhden isohkon mosaiikkiruukun syysistutuksia varten. Nyt minulla on jonkinlainen deadline, joten oli vihdoin ryhdyttävä työhön. Löysin sopivan kokoisen lasittamattoman saviruukun. Ensin ruukun huokoinen savipinta piti tiivistää seoksella, jossa on yksi osa puuliimaa ja kolme osaa vettä, että laatat kiinnittyvät paremmin. Tekaisin innoissani seosta pari desiä, ja sitä jäi reilusti yli. Sivelin seoksen ruukun pintaan, ja laitoin saman tien kolmeen pienempään ruukkuun kiinnityksen kun ainetta kerran oli.

Ystäväni kertoi pitävänsä sinisestä, valkoisesta, harmaasta ja pinkistä väristä. Sekä monista muista väreistä lisäksi. Mietin ruukun aihetta ja kuvioita, ja jostain tuli mieleeni kreikkalainen amfora tai kiinalainen sinivalkoinen ruukku. Niinpä päätin laittaa ruukun kylkeen ruukun. Etsin netin kuvahaulla sopivan mallikuvan yksinkertaisesta matalasta ruukusta, jonka kuva mahtuisi ison ruukun kylkeen. Printtasin kuvan sopivaan kokoon skaalaten ja leikkasin ruukun kuvan irti paperista. Laitoin mallin ensin parilla pienellä teipinpalalla kiinni ruukkuun. Paperimallin avulla piirsin ruukun kuvan sopivaan kohtaan päällystettävän ruukun kylkeen mustalla tussilla.

Sitten irrotin paperimallin ruukusta ja asetin mallin pöydälle. Aloin etsiä valmiiksi rikotuista sinivalkoisista paloista ensin ruukun suuhun ja reunoihin sopivia paloja paperimallin päälle. Ruukkuun tulevat palat on rikottu kolmiulotteisista boordikuviolaatoista. Ne ovat savipohjaisia, joten niitä on helppo muotoilla papukaijapihdeillä reunoista. Rikoin puualustalla trikoorätin sisällä isommat laatanpalat vasaran avulla pienemmiksi paloiksi.

Reunojen jälkeen aloin etsiä sisäpuolelle sopivia paloja. Tämä on aikaavievää puuhaa. Palojen väliin pitäisi jättää jonkinlaiset raot saumausainetta varten. Raot voivat olla pieniä, koska kaarevan ruukun pinnalla rakojen välimatka kasvaa hieman. Kun sain ruukkumallin täytettyä paloilla kokonaan, otin kameralla kuvan siitä. Valokuvasta on helpompi nähdä onko kokonaisuus hyvän näköinen, vai pitääkö jotain vielä muuttaa. Tässä ensimmäisessä versiossa oli vielä korjattavaa, ylös oli saatava valkoisia laattoja sinivalkoisten tilalle, eikä ruukun suukaan ollut oikein hyvä.

Isoon saviruukkuun valitsemani palat ovat paksumpaa lajia, keraamisten laattojen paloja. Mosaiikkityöhön kannattaa palat lajitella paitsi väreittäin, myös paksuuden mukaan. Laatat voi kiinnittää laattaliimalla tai suoraan sementtiseokseen painelemalla. Minä valitsin liiman, koska se on helpompi tapa. Onneksi olin juuri harjoitellut pikkulaattojen liimaamista, kun olimme miehen kanssa korjanneet wc:stä yhden laattarivin halkeamakohdan laittamalla isompien laattojen tilalle mosaiikkilaatat.

Korjattu versio näytti paremmalta kameran kuvassa, joten tämä versio kiinnitettiin sitten paikalleen ruukkuun. Aloitin yläreunasta ja kiinnitin ensin liimalla reunapalat mallikuvion mukaan. Kun siirtää palan mallista ruukkuun, kannattaa painaa mieleen miten päin pala oli. Liiman laiton jälkeen se ei olekaan aina itsestäänselvää. Liima kuivuu sen verran hitaasti, että paloja voi varovasti siirtää vielä jonkin aikaa.

Isossa ruukussa on nyt siis kiinalainen ruukku liimattuna kylkeen, ja jään odottelemaan liiman kuivumista. Saumausväri ruukun kohdalla on varmaan valkoinen. Suunnittelin laittavani ruukun taustaksi harmaita ja sinertäviä paloja. Ehkä mietin toiselle puolelle vielä jotain muita kuvioita. Jatkoa seuraa.

Edit: PS. Ruukku kannattaa laittaa vaakasuoraan kuivumaan, ei pystyyn. Laatat saattavat valua, kun liima on vielä kosteaa. Huomasin.

Puutarhakomposti kuormalavoista

Meiltä on puuttunut kunnollinen komposti puutarhajätteille. Näin jokin aika sitten Youtubessa videonpätkän, jossa tehtiin 3-osainen komposti kuormalavoista. Siitä se idea sitten lähti.

Työpaikalleni kerääntyy kuormalavoja ja olen niitä sieltä aina tuonut kotiin. Niitä on käytetty meillä jo aiemmin mm. polttopuiden alla, liiterissä puutavaran alustana, ja tehtiinpä niistä ruukutuspöytäkin jo puutarhaan. Nyt sain kaksi samankokoista isoa lavaa ja yhden vähän pidemmän ja kapeamman. Aikamiespoikani olivat käymässä kesäkuussa ja pyysin vanhempaa maalausavuksi. Lavat harjattiin puhtaaksi ja maalattiin ulkopuolelta mustalla spraymaalilla. Pinnasta ei tullut tasainen maalipinta, vaan se jätettiin vähän harvaksi ja laikukkaaksi.

Samankokoiset lavat laitettiin sivuseiniksi ja suorakaiteen muotoinen lava laitettiin pitkälle sivulleen ja kiinnitettiin sivuseinien yläosaan takaseinäksi. Takaseinän alaosaan laitettiin vielä yksi lauta tueksi. Sitten kiinnitettiin niittipistoolilla kanaverkkoa kompostin sisäseinien ympäri. Näin ulkoseinän ja kompostiaineen väliin jää kunnollinen ilmarako, eikä kompostikehikko lahoa niin helposti.

Kompostin alla on aiemmin laitettu suodatinkangas. Haravoin vain kompostin kohdasta kuorikatteet pois. Kompostin paikasta kiisteltiin vähän, mies ei olisi halunnut sitä seinän viereen. Jätimme siihen kuitenkin 20 cm raon seinän viereen, joten seinän ei pitäisi vahingoittua. Laitoimme pari poikittaistukea kehikon päälle ja etureunaan pystylaudat. Kuvasta näkyy, että etureunaan on ensin laitettu yksi vaakalauta, jonka päälle pystyt on naulattu. Näin etureunaan jää sopiva rako, johon voi latoa irtolautoja etuseinäksi sitä mukaa kuin kompostia täytetään.

Kaikki materiaalit kanaverkkoa lukuunottamatta ovat kierrätystavaraa. Laudanpätkät löytyivät liiteristä, etuseinäksi käytimme erilaisia panelin pätkiä liiterin noutovarastostamme. Osa niistä oli ennestään maalattuja, osa maalaamattomia. Vedin kaikkiin puuosiin mustaa maalia, jota tein sekoittamalla vernissaa ja mustaa taiteilijan öljyväriä. Hankasin maalin tiukkaan lautoihin, osa tuli vähän erisävyisiä riippuen alustasta, mutta ei se haittaa. Täytyy vielä virittää päälle rullattava muovi katoksi, ettei kompostiin sada liikaa vettä, eikä se toisaalta pääse haihduttamaan liikaa. Nyt meillä on vihdoin paikka, johon voin kantaa kaiken puutarhajätteen ja tuloksena saan ihanaa kompostimultaa.

Pihatien kitkentää ja ilmaisia taimia

Pihatiemme päällyste on tuollaista sepelimurskaa, jossa on mukana myös pienempää maa-ainesta. Ajatus oli kai laittaa siihen päälle vielä kivituhka, mutta tuollaisenaan se on toistaiseksi ollut. Ajan mittaan sepelille kertyy uutta multaa hajoavista lehdistä ja kasveista ja kivet jotenkin "häviävät" aineksen sekaan. Soralle alkaa kasvaa rikkaruohoja.

Tähän aikaan kesästä on toinenkin riesa. Pihallamme kasvaa 2-3 isoa jalavaa, yksi niistä juuri tuossa pihatien läheisyydessä. Jalavalla on yksi ärsyttävä ominaisuus: se alkaa keski- ja loppukesällä tiputtaa käppyräisiä ruskeita lehtiä. Niitä oikein sataa parhaaseen aikaan.

Niinpä pihatie on aika sottaisen näköinen vihreine rikkaruohoineen ja ruskeine lehtineen. Rikkaruohojen poisto on pakko tehdä käsin nyppimällä. En ole vielä keksinyt muuta tapaa. Minkäänlaiset rikkaraudat eivät kykene sepeliin. Myrkkyjä en halua käyttää. Siispä ei auta kuin nöyrtyä kiveyksen puoleen käsipelillä kitkemään.

Ainut apuväline mistä on jotain hyötyä tässä työssä on voikukkarauta, jolla kaivelen voikukan tyyppiset, pitkäjuuriset kasvit ylös. Toinen pistämätön kaveri on rakas kitkupenkkini. Penkki on ollut minulla montakymmentä vuotta. Kerran olen sen maalannut. Se alkaa olla aika kulunut, mutta en luovu siitä ennen kuin se hajoaa. Penkillä istuen eivät jalat kipeydy kitkentähommissa. Samalla kun kitken, kerään rumat ruskeat lehdet pois soralta.

Kukkapenkin reunalle on levinnyt rönsyilevä rentoakankaali. En ole sitä tähän penkkiin istuttanut, se on tullut jonkin siirretyn taimen mukana. Todella elinvoimainen maanpeitekasvi. Soralle leviävistä kasveista saa uusia alkuja jonnekin muualle ihan ilmaiseksi.

Huomaan että on tullut aika uudistaa tämä kukkapenkki. Siinä on kasvanut alusta lähtien jotain kurjenpolvilajia, joka on hyvin rento, pitkäversoinen ja menee ruman näköiseksi heti kukittuaan. Toisessa päässä penkkiä on taas matalaa pensasmaista, vaaleanpunakukkaista kurjenpolvilajiketta, jonka seassa kasvaa kolme pyöreää tuijaa. Kaipaan lisää selkeyttä tähän alueeseen. Keväällä siihen nousee vanhanaikaista oranssikukkaista idänunikkoa, joka on kaunis kukkiessaan, mutta jonka lehdet eivät ole kovin kauniit kuihtuessaan kukinnan jälkeen. Yleensä kiskonkin ne pois keskikesällä. Penkin reunassa on laventelia, joka kärsi viime talven pakkasista. Osa taimista on hyvässä kasvussa, mutta muutamat taimet on vaihdettava uusiin.

Sora näyttää jo paljon paremmalta, kun samalla suoristan nurmikon reunan, josta apilat yrittävät rönsyillä soritukselle. Edellinen asukas on laittanut apilaa sisältävää nurmisiementä. Itse en tykkää apilasta, koska se leviää vähän liian hyvin rönsyillään ja valloittaa helposti kukkaryhmiä.

Kyllä puutarhassa on paljon hommia. Kuten aiemmin olen kertonut, on mieheni tänä kesänä jalkapuoli, joten minulle on langennut ruohonleikkuu kaiken muun työn lisäksi. Tonttimme on 5000 neliötä, ja ruohikkoa riittää leikattavaksi. Tällaisena sateisena kesänä ruoho tuntuu kasvavan ihan silmissä.

Tässä olisi vielä yksi projekti, ruohonleikkuun lomassa. Sinisestä penkistä ovat lakat ja maalit jo melkein valmiiksi irronneet. Siklasin yksi päivä lakatut jalat puhtaiksi, ja olen sen jälkeen pikkuhiljaa putsannut penkin istuinta. Istuimen uusi väri on vielä valitsematta. Kotona lomailemassa käynyt poikani oli penkistä kiinnostunut, joten hän saanee sen. Ehkä hän saa päättää värinkin. Itse mietiskelin jotain kaunista harmaata, tai voisihan penkki olla vaikka musta. Katsotaan nyt.

Puutarhakevään valmisteluja

Olen levännyt koko syyskauden puutarha-asioista täysin. En ole edes ajatellut puutarhaa. Minulle käy näin joka vuosi. Keväällä olen kuin hullu, kun pääsen mullan kimppuun. Alkukesä menee hyvin ja saan paljon aikaiseksi. Elokuulla into alkaa vähän hiipua. Syksyn tullen en jaksaisi edes raivata puutarhavälineitä pois. Mutta annahan kun vuosi vaihtuu, olen taas puutarhahullu.

Löysin Youtubesta puutarhavideoita ja olen katsellut viikonloppuisin mm. Monty Donin isännöimää Gardener's World -sarjaa. Heti alkoi sormet syyhytä siemenostoihin ja puutarhan suunnitteluun. Tilasin muutaman siemenluettelon ja selailin nettikauppojen siemenvalikoimia. Olen päättänyt keskittyä ensi kesänä perennojen kasvatukseen. Jätän kesäkukat muutamaan tarkoin valittuun lajiin.

Aloitin siemenostojen suunnittelun tietokoneelle, tein exceliin listan havittelemistani kasveista. Listani laajeni sisältämään kasvien ominaisuuksia, kuten kukan väri, korkeus, kukkimisaika, kylvöaika ym. ominaisuuksia. Lisäsin vielä kasvin nimeen hyperlinkin, josta pääsee katsomaan kasvin kuvaa.

En tietenkään aio hankkia kerralla kaikkia pitkällä listalla olevia siemeniä, eihän minulla riitä mikään tila niitä kasvattaa yhtenä vuonna. Nyt voin kuitenkin tehdä pidemmän ajan suunnitelman uusista kukkapenkeistä ja täydennysistutuksista, ja sitten kasvattaa taimia niihin pikkuhiljaa. Keräsin listalle lähinnä helposti kasvatettavia kasveja. Minulla on vähän huonoja kokemuksia esim. kylmäkäsittelyistä, en ole oikein saanut niitä onnistumaan. Vaikeammat kasvit voin sitten hankkia valmiina taimina.

Olen ihaillut Monty Donin käytössä olevia hyvänkokoisia ja vahvannäköisiä siementen kasvatuslaatikoita. Hänellä on isompi vedellä täytetty laakea astia, johon mahtuu kaksi pienempää laatikkoa, joihin siemenet istutetaan multaan. Kasteluvesi imeytetään altapäin. Olen yrittänyt etsiä hyviä kasvatusastioita kotimaisista nettikaupoista, mutta siellä on vain ohuesta muovista tehtyjä pieniä astioita, jotka eivät kestä ainakaan kahta kautta pidempään. Jos jollakin on vinkata hyvä nettikauppa, otan mielellään vinkkejä vastaan.

Laitoin myös kylvöpäiväkirjani exceliin. Minulla on ollut aiemmin iso ruutuvihko, johon olen tehnyt muistiinpanot kylvöistä, koulimisesta ja istutuksesta. Siinä on kyllä paljon tietoa, mutta eri vuosien vertailu on hankalaa, eikä kokemuksia ja vinkkejä ole kerätty systemaattisesti. Siemenluettelon teon innoittamana tein yksinkertaisen taulukon, jossa on kasvin kohdalla kylvöaika, siementen määrä, koulinta-aika, itäneiden ja koulittujen määrä, ulosistutusaika ja siihen voi lisätä sitten muita kokemuksia.

No, ainakin suunnitelma on hyvä. Katsotaan sitten miten luonto-äiti vaikuttaa toteutukseen. Viime kesä oli niin viileä ja sateinen, että ainakin vihanneskylvöt menivät ihan hukkaan. Mutta ainahan sitä noustaan, ja uusi kevät on toivoa täynnä.

Puutarhamaanikon (hortus manicus) tunnustuksia

Sain tänään viivästyneen syntymäpäiväkortin ystävältäni Lissulta. Hän on mestari korttien valinnassa. Häneltä tulee aika ajoin, ilman mitään sen kummempaa syytä, hauskoja täyteen kirjoitettuja kortteja. Kerään niitä jääkaapin oveen. Ilmeisesti ystäväni tuntee minut aika hyvin. Puutarhamaanikon oireisiin kuuluvat kortin mukaan mm. jatkuva, uniinkin tunkeutuva seuraavan kesän istutusten suunnittelu sekä kuolleiden lehtien nyppiminen hammaslääkärin vastaanoton fiikuksesta. Itse harrastan kuolleiden lehtien nyppimistä mm. työpaikallani ruokalan kukkalaitteista ja huonekasveista sekä sisäänkäynnin kesäkukista. Myös rikkaruohopsykoosin tunnistan; tätä vaivaa sairastavat joutuvat paniikkiin aina rikkaruohoja nähdessään. Omassa puutarhassa tosin joutuisi jatkuvasti hyperventiloimaan, kun kukkaryhmiä on sen verran paljon, että ihan perfektionisti voisi joutua uupumuksen vuoksi sairaslomalle.

Ystävyyden ylläpito melkein sadan kilometrin takaa ei aina perustu lähikohtaamisiin. Lähempänäkin olevat ystävät jäävät välillä pelkän satunnaisen sähköpostittelun tai puhelinsoittojen varaan. Minusta kuitenkin tärkeintä on se, kun ystävä sanoo, että olen ajatellut sinua. Ja vaikkei sanokaan suoraan, niin muistaa vaikka kortilla. Lissun kortissa lukee aina jossain reunassa: milloin on pikkujoulut? Pidämme yhteisiä pikkujouluja, vuodenajasta riippumatta, silloin kun onnistumme järjestämään yhteistä aikaa.

Puutarhasta puheen ollen, en ole oikein ollut tyytyväinen hyötykasvitarhan tuloksiin tänä kesänä. Katsokaa nyt vaikka tuota kasvimaata. Joo, kyllä siellä pitäisi olla punajuuria, kesäporkkanoita ja jopa mangoldia, jos oikein tarkkaan katsoo. Porkkanat ovat nyt elokuun lopulla napostelukokoisia. Punajuuret ovat retiisin kokoisia, mangoldi; jaa, mitähän sanoisin mangoldista. Onhan niissä pari pientä lehteä. Lavassa kasvatetut kaksi avomaankurkun tainta tekivät kaksi pientä kurkkua. Parsantaimet ovat edelleen saman kokoisia kuin istutettaessa. Pavuista ei tullut papuja, siis niitä palkoja. Ainut mitä kasvimaa kunnolla tuotti on itsesiementäneet sormustinkukat ja unikot. Sekä kesäkurpitsat. Haluaisin nähdä sen kesän jolloin kesäkurpitsa ei tuota. Siis lavassahan sekin meillä on, eli lämpösumma on vähän parempi kuin ihan avomaalla. Unikot ovat jääneet kasvamaan satopettymyksestä johtuneesta kitkemislaiskuudesta johtuen. Mulla olisikin paljon unikonsiemeniä. Anyone?

Jos joku on tykännyt tästä kesästä, niin se on kyllä puut. Tonttimme on hiekkamaata ja kuivina kesinä puut kärsivät ensimmäiseksi. Tänä kesänä vettä on riittänyt ja suuret tammet, vaahterat, jalavat ja hevoskastanja ovat rehevöityneet niin, että talokin on pimentynyt ikuiseen hämärään. Myös tämä perunamaan laidassa kasvava, työpaikan puusta pudonneesta nyrkinkokoisesta siemenestä kasvatettu pähkinäpuu, jota epäilen japaninsiipipähkinäksi, on edelliskesän pienestä taimesta pörhistynyt vakavasti otettavaksi pähkinäpuun aluksi. Olen oikein ihastunut puiden kasvattamiseen. Haluaisin lehmuksen taimen ja pyökin ainakin. Tosin en kuitenkaan haluaisi peittää koko tonttiamme jättimäisiksi kasvavien puiden peittoon.

Tästä kuvasta näkyy, miten kirsikkapuutkin ovat kasvaneet hurjasti edellisestä vuodesta. Vasemmalla makeakirsikka, joka teki kokonaiset neljä (4) kirsikkaa, ja oikealla hapankirsikka, joka tuotti melko mukavasti. Veera maistelee salaattia pikkukasvimaasta, josta on sipulit jo korjattu. Ei, nekään eivät oikein jaksaneet kunnolla kasvaa. Oikealla oleva pöheikkö on täydellisen epäonnistunut mininiittykokeiluni. Ostin kevään kukkatukkuretkeltä monivuotisen kukkaniityn siemenpussin. Tuosta läntistä siirsin maa-artisokat toiseen paikkaan ja mieheni yllytyksestä kylvin valmiiksi muokattuun paikkaan kukkaniittysiemeniä. Virhe! Ensinnäkin, maa-artisokka ei koskaan häviä. Vaikka kuinka kaivelin maatilkun puutarhatalikolla, olisi ilmeisesti pitänyt poistaa maa metrin syvyydeltä ja siivilöidä multa takaisin teesiivilällä. Nyt "kukkaniityn" seasta nousee kaikenlaisten rikkaruohojen lisäksi maa-artisokan pontevia taimia. Ainoat niittykukat jotka sieltä tunnistin ovat ruiskaunokit. Sitä kuvittelee, että mikäpä olisi sen helpompi kuin kukkaniitty. No eipä ole helppo ei. Ohjeessa lukee että muokkaa maa hyvin ja poista kaikki monivuotiset rikkaruohot. SEN jälkeen voi kylvää. Ehkä tuo vajaan neliön mittainen kukkaniitty ei onnistuneenakaan olisi ollut kovin näyttävä.

Koristepuutarhasta en jaksa edes puhua mitään. Totean vain, että kaikki kukkaryhmät ovat aivan epäonnistuneita. Kukat sikin sokin, osa kuollut ja hävinnyt, vähemmän mieluisat sen sijaan valloittavat joka paikan. Huomaan että olen valinnut täysin vääriä kasveja hiekkaiseen ja varjoisaan pihaan. Kaikki pitäisi laittaa uusiksi. Tässä vaiheessa viimeistään iskee se loppukesän puutarhauupumus. Ehkä siirrän suunnittelun ensi talveen, kunhan ensin toivun tästä epätoivon kesästä.

My possible english speaking readers: please use google translator. I'm just too tired to bother. At least you may get a few laughs.

Metsäpuutarhan sipulikukkia

Palasimme tänään minilomalta Itä-Suomesta ja yllätyin, kuinka paljon kevät oli edistynyt muutamassa päivässä. Tulppaaneja oli auennut lisää, osan niistä näen ensi kertaa tänä keväänä. On niin palkitsevaa löytää keväällä "yllätyksenä" uusia sipulikukkatuttavuuksia, joita on puoli vuotta aiemmin multaan piilottanut. Tässä tulotien metsäpuutarhaksi kutsumani alue. Helmililjat suorastaan hehkuvat sinistä.

Metsäpuutarhan kevään kukkijoina itsestään leviäviä kaihonkukkia, helmililjoja sekä narsisseja. Myöhemmin kesällä alue on varjoisa ylle leviävien vaahteroiden, vuorijalavan ja syreenien alla. Kuunliljat ja tummakurjenpolvet viihtyvät metsäpuutarhassa, jouluruusu on ryhmän aikaisin kukkija, vähälumisina talvina jo joulun jälkeen. Olen perustanut penkin vuonna 2008 paikalla rehottaneiden pajuangervojen tilalle, joiden kiskomisessa olikin aikamoinen urakka. Tässä reunassa oli aiemmin myös syreeniä, mutta poistimme osan niistä jo ensimmäisinä vuosina huonokuntoisina.

Penkin yläpäässä on pieni ryhmä Claudia-tulppaania. Alla tummakurjenpolven lehtiä. Taitaapa joukossa olla muutama vuohenjuuren lehtikin. Niistä ei taida koskaan päästä kokonaan eroon. Tässä ryhmässä valkoiset tulppaanit tai vaikkapa Thalia-narsissit voisivat olla edukseen.

Penkin tienpuoleiseen päähän on laitettu maakangasta ja kuorikatetta vuohenjuurta torjumaan, samalla syntyy mukava metsäpolku. Kaihonkukka on tänä keväänä levinnyt erityisen paljon. Seasta pilkottaa punaisia vuorenkilven lehtiä.

Sinistä löytyy helmililjan lisäksi myös lemmikeistä, joita on myös levinnyt tontille sinne tänne. Varjoyrtin lehdet ovat koristeelliset.

Vastapäinen poimulehtipenkki on keväällä keltaisten esikoiden täplittämä. Vanha esikkolaji leviää tontillamme ja sitä löytyy milloin miltäkin kulmalta. Jonakin vuonna keräsin pikkutaimia nurmikolta ja ruukutin muualle siirrettäväksi, mutta nyt olen huomannut, että se osaa muuttamisen itsekin. Poimulehtien taakse siirsin vanhaa saksankurjenmiekkaa, joka on mielenkiintoinen värimuunnos. Siinä on keltaista, ruskeanviolettia ja valkoista. En löytänyt tähän hätään kuvaa siitä kukkivana.

Mimmi ja Veera, Puutarhakissat, hyväksyvät työt ja suunnitelmat, haistelevat kaikki uudet kukat ja nauttivat keväästä.

Aurinkoa ja sadetta

Aika paljon on satanut viime aikoina, vai mitä mieltä olette? Sade tuo tervetullutta lepoa puutarhahommista, joihin ainakin minä olen välillä jo kyllästynyt. Silloin voi hyvällä omallatunnolla jäädä sisälle ja lukea kirjaa. Minä ainakin olen aika huono lähtemään ulos sadekamppeissa.
Sateella olen joutunut keräilemään ulkona olevat pelargonit suojaan katoksen alle. Pelargonit eivät pidä ylenmääräisestä sateesta, eivätkä mitkään ruukkukasvit pärjää, jos ei juurilla ole yhtään happea.

 

Sade on ainakin rehevöittänyt kasveja. Vai mitä sanotte tästä tupakasta, joka on levinnyt peittämään koko penkin. Tämä tarvitsee siis vähän isomman kasvutilan, tuonne alle on peittynyt koko joukko hämähäkkikukkaa ja leijonankitaa. Hämähäkkikukat eivät muuten minulla menestyneet tänä vuonna. Mistähän johtunee, onko ollut niille liian kuumaa vai liian kylmää vai liian kuivaa vai sateista?

  

Kasteluvettä on ainakin riittänyt. Kaikki astiat ovat täynnä ja lisää tulee niin että sitä pitää juoksuttaa vähän kauemmas kouruja pitkin. Mimmi tykkää ottaa veteen pudonneita lehtiä ja kukkanuppuja kiinni. Ei ole vielä kertaakaan pudonnut ammeeseen, ihme kyllä.

 

Viime viikonloppuna kunnostin kahden kirsikkapuun alustat. Kiskoin juolavehnänjuuret ja muut rikkaruohot pois, lisäsin multaa ja laitoin uudet kuorikatteet juurille. Kun saisikin käsiteltyä näin kaikki omenapuun juuristotkin. Tulisi siistin näköistä jälkeä ja puut saisivat uutta voimaa mullasta.

Kissatkin ovat olleet hermostuneita ainaisesta sateesta, kun ei pääse ulos. Sisällä ne riehuvat ja tappelevat sitten keskenään purkaakseen turhautumistaan. Siinä saa muutama otollinen ihmisvarvaskin osansa. Mimmi rakastaa jostain syystä sukkia. Se iskee aina kiinni ohimeneviin sukkajalkoihin.

Tupakkia ja mansikkaa

Kasvihuoneen edessä on koko seinän pituinen istutusalue. Olen reunustanut sen vanhoilla tiilillä. Tänä kesänä siinä kasvaa kesäkukkia. Ehkä laitan myöhemmin siihen perennoja, niin pääsen vähemmällä. Kasvatin itse taimet tähän. Taustalla on koristetupakka, joka on vähän pienikukkaisempi, kuin ne mitä ole aiemmin kasvattanut. Se on Lumotupakka Nicotiana mutabilis "Marshmallow".

 

Kukat ovat siitä jännittäviä, että samassa varressa on eri sävyjä valkoisesta vaaleanpunaisen kautta pinkkiin. Todella kaunis tupakka.

Tupakan edessä on leijonankitaa, eri sävyjä myös. Leijonankita on lempikesäkukkiani, kasvatan sitä melkein joka vuosi. Se kukkii itsekasvatettuna melko myöhään, mutta sitten kukintaa riittääkin pitkälle syksyyn.

Edessä olevat härmesalviat aloittavat kukintaa. Etummaisena on kuukausimansikkaa, joka on minulle uusi tuttavuus. Sillä on pitkä taimikasvatusaika, laitoin siemenet kasvamaan jo 22. helmikuuta. Taimet pysyivät pienenpieninä aika kauan. Nyt mansikka tekee jo hedelmää, mansikka on vähän pitkulaisen mallinen ja maku on aika mieto. Laitoin mansikkaa myös isoihin köynnösruukkuihin reunakasviksi ja se kasvaa hyvin rehevästi niissä.

Mimmi ei oikein ymmärtänyt mansikkaverkon ideaa. Laitoimme verkon valmiista aitaseipäistä sahattujen, mustaksi maalattujen pölkkyjen varaan, päälle verkkoa pitämään pienet ruukut. Mimmi vain hyppäsi verkon päälle eikä edes tarttunut verkkoon kiinni.

Ensimmäiset kirsikat on saatu omasta puusta, pari litraa keräsin ja hillosin. Kyllä tuli hyvää hilloa. Veeran mielestä kirsikat ovat happamia.