Takana loistava tulevaisuus - vai edessäkö?

Uusi vuosi on alkanut ja olen taas kaiken alussa. Opiskelu päättyi joulukuussa ja valmistuin kuin valmistuinkin Restaurointikisälliksi. Näyttöjen aikaan olin kyllä hyvin stressaantunut, ja välillä tuntui ettei mistään tule mitään. Näköjään paineen alla työskentely ei ole minulle ihan parhautta. Aikaa oli vähän käytössä ja näyttötöiden kanssa tuli yllätyksiä vastaan. Kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin ja paperit tuli kouraan. Olen aika ylpeä itsestäni.

Laaja näyttötyöni eli kirvesmiehen työt käsitti hirsikorjauksen seinässä sekä ikkunankarmin korjauksen ja maalauskuntoon puhdistuksen. Vaihtoon meni kaksi pätkää ikkunan alla. Kummassakin hirressä on erilaiset liitokset. Kunnostin myös paikaltaan irrotetun ikkunankarmin, joka oli alaosastaan laho ja syöty. Alakappale vaihdettiin ja toisen sivun alaosaan tehtiin liitos. Ehdimme vielä viimeisenä päivänä nostaa karmin aukkoonsa ja sovittaa siihen ulkoikkunat.

Suppea näyttötyö oli ikkunan lasitus- ja korjaustyö. Minä sain kohteekseni (pahaa aavistamatta) fortuskalla eli tuuletusikkunalla varustetun ikkunan. Siihen joutui tekemään uuden alaosan ja sivuun paikkapalan. Fortuska oli hyvin huonokuntoinen ja vaati useita pieniä korjauspaloja ja reunalistan levennykset sekä tietysti uudelleen tapituksen.

Fortuskan ikkunaosa on aika hankala kitattava, koska kittiurat ovat tosi kapeat ja kulmaraudat ovat tiellä. Pienenä ammattisalaisuutena voin paljastaa, että viimeistelyyn käytetään kapeaa talttaa kittiveitsen sijasta.

Kolmas näyttö oli kirjallinen osuus vauriokartoituksesta ja korjaussuunnitelmasta kuvineen. Täytyy sanoa ettei tuo tutkinto ihan leikiten irronnut. Meillä  oli kuitenkin hyvä porukka ja kaikki auttoivat toisiaan pitkin vuotta. Ryhmään lopulta jääneistä kuudesta opiskelijasta viisi sai tutkinnon valmiiksi ja yksi osatutkinnon. Oli aika haikea olo, kun viimeisinä päivinä siivosimme verstaan ja kannoimme työpöydät ja työkalut konttiin.

Joulukin tuli ja meni. Tein tänä vuonna aika rajalliset joulukoristelut, kiillottelin metallin kiillotusaineella messinkikynttilänjalat ja metallitarjottimet ja yhdistelin niille kynttilöitä ja kirjansivuilla päällystettyjä joulupalloja. Kuusi otettiin oman pihtakuusen sivulle kääntyvistä alaoksista, ihan pieni vain. Siinä pysyi hyvin neulaset kiinni, kun se oli tuore lähikuusi. Pikku kynttilämökit ja kuuset pääsivät tv:n alle pöydälle. Huovutetut lampaat joutui laittamaan lasipurkkiin, koska kissat rakastavat niitä liikaa.

Ehdin tänäkin vuonna tehdä joulukortit itse. Tällä kertaa teemana olivat tilkut. Tein aika yksinkertaisia kortteja, mutta kyllä näihinkin sai aikaa kivasti kulumaan. Eihän kohta kukaan lähetä enää paperisia joulukortteja, eivät ainakaan nuoret. Minusta näitä on kuitenkin hauska askarrella, ja voin kortteja valitessani muistaa saajaa pienellä lämpimällä ajatuksella.

Nyt on sitten mietinnän paikka, että miten tästä jatketaan. Olen kuunnellut surullisena ja vihaisena hallituksen toilailuja työttömien kurittamisessa. Suhtaudun uuteen Aktivointimalliin suurella epäluulolla. Eipä ole helppoa kuusikymppisen saada edes tuollaisia pieniä pätkätöitä, mitä työttömältä edellytetään aktiivisuuden osoitukseksi. Yrittäjänä toimiminen on taas sellainen sudenkuoppa, johon ei hevin uskaltaudu. Restaurointialan työkin on melko sesonkityötä, eipä noita taloja paljon pakkasilla korjata, eikä ikkunoitakaan voi talvikylmillä irrotella. Täytyy laittaa mietintämyssy päähän, ja koettaa hahmotella jotain tapaa keksiä mielekästä työtä ilman että kaikki rahaliikenne pysähtyy. Ruokakin olis pöydässä ihan kiva juttu.

Mimmi ja Veera voivat paksusti, kuten joulupöydästä näkyy. Välillä juostaan kovaa toista karkuun, ja sitten taas ollaan kavereita. Puutarhakissat-blogikin on ollut tauolla jo pidemmän aikaa. Energia ei vaan ole riittänyt näihin kaikkiin asioihin. Olen miettinyt tämän blogin osalta sitä, että pitäisikö fokusta jotenkin - öö - fokusoida paremmin. Tämähän on vähän tällainen sekablogi, kaikkea kaikille. Nimenkin haluaisin vaihtaa, kun tuo Happy not happy on käsitteenä muussa käytössä, eli palautehymiöinä esim. ravintoloissa. Näissä riittää miettimistä. Olisiko ehdotuksia?

Pitkästä aikaa kuulumisia

Aika on kulunut kuin siivillä helmikuun puolivälistä, kun aloitin restaurointiopinnot. Ihan nolottaa, kun en ole saanut blogia päivitettyä. Opiskeluviikot ovat olleet niin kokonaisvaltaisesti uuvuttavia, ja viikonloput ovat menneet kotitöissä. Kunnollisia kuviakaan en ole ottanut, räpsinyt vain puhelimella. Olen ollut todella tyytyväinen opintoihin. Teemme siellä oikeita hommia oikeassa restaurointikohteessa. Teoriaa on ollut vain muutama korttikoulutuspäivä, sekä yksi päivä rakennusvirheistä ja kosteusongelmien syistä.

Opintojen ohella olen stressannut taas äidin asioita. Hän on ollut helmikuusta lähtien terveyskeskuksen makuutusosastolla. Kaatumisia tuli yksi liikaa, ja kotihoito totesi että nyt ei enää kotona pärjää kotihoidon avullakaan. Äiti odottaa nyt tehostetun asumispalvelun paikkaa. Pian on mennyt kolme kuukautta, joka lain mukaan on jonotusaika. Ei se välttämättä riitä. Äiti ei viihdy terveyskeskuksessa, siellä on 5-6 henkeä samassa huoneessa. Kaikenlaisia potilaita, toiset huutavat tai höpöttävät, haluavat kotiin. Äiti on tottunut omaan yksityisyyteen, eikä haluaisi olla vieraassa paikassa, vaikka kuinka turvallisessa. Monen hengen huoneessa kaikki sairastavatkin samat taudit. Kävimme äidin luona viimeksi viikko sitten, oli enon hautajaiset. Äiti oli pari päivää kotilomalla ja kävi hautajaisissa. Totesi kotiin palatessamme, että olipa hauskat hautajaiset. Huomaa, että hän ei paljon pääse enää ihmisten ilmoille. Selailin vanhoja valokuvia ja löysin tämän mummolan kuvan. Tänne äidin vanhemmat perheen kanssa pääsivät Karjalasta parin evakkomatkan jälkeen. Tämä oli minun mummolani silloin kun olin lapsi.

Opinnoissa meillä on ollut ikkunankorjausta nyt kylmän kevään aikana. Kohteesta puretun ja uudelleen rakennettavan kuistin kauniit ikkunat kunnostetaan ja kitataan uudelleen. Olen tietysti ennenkin kunnostanut vanhoja ikkunoita, kasvihuoneeseen. Nyt olen saanut tarkemmat ohjeet miten työ olisi pitänyt tehdä. En esimerkiksi käyttänyt sellakkaa kittiuraan, vaan pohjamaalasin sinkkivalkoisella pohjamaalilla. Sellakka estää öljyn imeytymisen kitistä puitteeseen. En myöskään öljynnyt ikkunanpuitteita ennen maalausta. Meidän ikkunat eivät olleet niin vanhat ja huonokuntoiset kuin nämä ikkunat. Öljyäminen tekee kyllä kuivuneelle ikkunalle ihmeitä. Toinen asia mistä olen oppinut paljon, on kittauksen viimeistely. Minä en kyllä omia ikkunoita kitannut näin hienoon kuntoon. Kunnollisella kittiveitsellä saa kaunista jälkeä.

Olen oppinut myös ikkunan puuosien korjausta. Puusepäntöistä minulla onkin vähemmän kokemusta. Tein tähän valmiiksi tulleeseen ikkunaan tippalistan korjauksen sekä välipuitteisiin muutamia paikkauksia. Periaate on näin vanhojen ikkunoiden kohdalla, että korjataan mahdollisimman vähän. Vain ne osat vaihdetaan, jotka ovat liian lahoja tai muuten vioittuneita. Nyt ikkuna odottaa kitin kuivumista ja sitten maalataan ohuesti useita kerroksia pellavaöljymaalilla. Omistaja ei ole vielä päättänyt väriä. Nämä ovat olleet ennen punaiset ulkopuolelta.

Olemme toki tehneet muutakin opinnoissa. Purimme korjauskohteen tuvan lattiarakenteet, jotka olivat lahonneet betonikellarin väärin rakennuksen seurauksena. Kannoimme ulos muutaman tonnin betonimurskaa ja muuta roinaa. Kävimme valikoimassa uusia hirsiä ja ne on nyt asennettu lattiaan harkkojen päälle. Purimme myös yhden huoneen lattian oikeaoppisesti sorkkaraudalla ja tarkistimme lattian rakenteiden kunnon.

Tämän kevään säät ovat olleet kyllä suuri pettymys puutarhaihmiselle. Tänään oli ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen päivä pitkään aikaan. Oltiinkin ulkona melkein koko päivä. Merkkasin letkulla uuden kukkapenkin paikan. Tuossa kaivon ympärillä on ollut pieni penkki, joka rikkaruohottuu joka kesä. Päätin tehdä siitä reilusti suuremman ja yhdistää siihen toisen pienen penkin kukat. Minulla on jonkin verran siemenestä kasvatettuja perennan taimia. Lisää täytyy käydä puutarhakaupasta myöhemmin. Keräsin tänään tästä nurmiturvepaloja entisen grillipaikan täytteeksi. Meillä on grillin hankinta edessä, aikaisempi tynnyristä tehty grilli on jo palanut puhki ja joutuu eläkkeelle. Minä olen Weberin pallogrillin kannalla, en oikein välitä noista kaasugrilleistä, kun ovat niin rumiakin.

Siinäpä tärkeimmät kuulumiset pikaisesti kerrottuna. Mimmi ja Veera tässä välillä sopuisina. Ulkona ollessa varsinkin Mimmi pyrkii ajamaan Veeraa takaa ja pomottamaan. Ja Veera hölmö antaa pomottaa. Mukavaa kesän odotusta.

Uusi elämä

Työttömän "laiskat" päivät loppuivat. En toki päässyt töihin, vaikka muutamaan paikkaan ehdinkin hakea. Huomasin joulukuussa ilmoituksen Restaurointikisällin ammattitutkinnosta lähioppilaitoksessa. Hetken mietittyäni laitoin hakemuksen menemään. Olenhan nuorempana opiskellut kyseistä tutkintoa vuorotteluvapaalla lukuvuoden verran, silloin tutkinto oli 2-vuotinen. Tykkäsin siitä alasta kovin, mutta silloin ei ollut mahdollisuutta jatkaa opintoja loppuun, vaan oli mentävä takaisin töihin. Nyt oli uusi mahdollisuus. Sainkin tammikuussa haastattelukutsun ja sain opiskelupaikan. Hakijoita oli juuri riittävä määrä että koulutus voi alkaa. Koulutus kestää vajaan vuoden.

Restaurointikisälli työskentelee vanhojen rakennusten parissa. Olen ihan hurahtanut vanhoihin taloihin. Olen nähnyt vanhoista taloista unia nuoresta asti. Vaeltelen  unissa loputtomissa huoneissa, joissa on vanhoja huonekaluja ja hirveästi mielenkiintoisia tavaroita. Minusta vanhoissa taloissa on erilainen henki, ne tuntuvat jotenkin kotoisammilta kuin uudet. Olen muutenkin hyvin kierrätyshenkinen, joten tämä koulutus sopii minulle kuin nenä päähän.

Tulemme opiskelemaan pääasiassa asiakkaan hirsitalossa, jossa työtä riittää. Hirsiä on vaihdettava, ikkunoita korjattava, lasitettava ja kitattava, lattioita avattava ja tutkittava. Olen ihan täpinöissäni, että pääsen tekemään mielekästä työtä ja oppimaan samalla korjausrakentamista vanhoilla hyviksi todetuilla työtavoilla ja luonnonmukaisilla materiaaleilla. Heti opiskelun alkuun sattui talviloma, joten olen tällä viikolla kotona lueskellut hirsitaloista, opiskellut tyylihistoriaa ja hankkinut työvaatteet ja turvakengät. Ensi viikolla päästään aloittamaan opinnot toden teolla. Minulle sattui hyvä tuuri, sillä remontoitava talo sijaitsee reilun 5 kilometrin päässä kotoa.

Työkkärikin hyväksyi koulutuksen, vaikka vaikutti siltä kuin tekisivät minulle suurenkin palveluksen hyväksyessään sen, että saan opiskella työttömyystuella, eli tehdä jotain mielekästä päivilläni, sen sijaan että makaisin vaan apaattisena kotona. Merkillinen järjestelmä tämä te-toimistojen toiminta. Jouduin perustelemaan opiskeluun hakemiseni, ja pääsin koulutukseen lähinnä siksi, että se on niin lyhyt. Työttömällä ei passaa olla omia unelmia tai omaa tahtoa.

Ensi viikolla siis suuntaan opintoihin ilolla. Toivon ja uskon, että tämä on parasta lääkettä mielialalleni näin kevättä odotellessa.