Talven hiljaiseloa

Pimeää on ollut, niin pimeää. Joinakin päivinä tuntuu ettei valaistu ollenkaan. Valokuvatkaan eivät oikein onnistu. Tammikuu on minulle aika synkkää aikaa. Joulun jälkeen tulee vähän dagen efter -olo, sellainen juhlien jälkeinen apeus, kun kaikki koristeet raivataan pois ja paremmat astiat laitetaan kaappiin. Joulun alla pystyi touhuamaan jouluasioita, leipomaan ja koristelemaan, tekemään viime hetken joululahjoja. Nyt ei oikein tiedä mitä tekisi seuraavaksi. Remonttiakaan ei näe näin pimeinä päivinä tehdä. Meillä on olohuoneen tapetointi seuraavaksi listalla, ja olen valikoinut tapetteja netistä miehelle hyväksyttäväksi. Löysimme yhden William Morrisin tapetin, jonka mieskin voisi ottaa. Se on nimeltään Scroll.

Saa nähdä onko tämäkään vielä viimeinen valinta. Nämä ovat melko kalliitakin nämä Morrisin tapetit,  mutta kun sen vaivan näkee että raivaa huoneen ja tapetoi, kannattaa minusta vähän satsata kauneuteen ja laatuun.

Talvikausi on mennyt muuten pienen askartelun ja käsitöiden merkeissä. Neuloin joulun alla sukkia äidille ja yhdet tilaussukat pukinkonttiin. Nyt aloitin neulomaan jämälangoista kissan villapaitaa Veeralle, joka palelee ulkona kylmässä. Hänellä on ohuempi karva kuin Mimmillä, joka pörhöttää itsensä ja mennä porskuttaa pakkasessa. Eri asia on tietysti, saanko koskaan tuon villapaidan Veeralle pujotettua päälle. Sitä silmällä pitäen neulon paidan selästä kiinnitettäväksi napeilla. Kuvittelen, että voisin ujuttaa paidan Veeran alle huomaamattomasti ja sitten jotenkin muina miehinä sulkea napit. Heh.

Olen tehnyt myös pari kissanrinkulaa, tai oikeastaan koiranrinkulaa kaverille tilauksesta. Hänellä on kaksi pientä koiraa ja yksi hieman isompi. Tein sitten yhden jättirinkulan 70 cm kokoisena, ja tein samalla siihen kaavan mahdollista tulevaa käyttöä varten. Siitä tuli aika hauska. Käytin siihen lammaskuvioista mikrofleeceä, joka tuntuu ihanan pehmeältä. Voi olla että käytössä siihen tarttuu karvat aika helposti. Jää nähtäväksi.

Molemmat kissat testasivat luonnollisesti rinkulat. Varsinkin Veera näytti ihanan omistavalta, kun veti pitkät torkut ison rinkulan päällä. Tein myös toisen pienemmän rinkulan koirakankaasta, josta tein myös meidän raapimispuun alustalle päällyksen.

Minun piti tämän talven aikana aloittaa vinttien raivaussessiot. Jotenkin se ei ole oikein käynnistynyt vielä. Vintillä on talvella vähän kylmä, ja siellä on niin heikko valaistus, että sinne ei oikein huvita mennä. Kun alan siirtelemään vintille säilöttyjä tavaroita, minulle tulee aina uupumus, enkä keksi mitä tekisin tavaroille. Olen vähän huono heittämään mitään pois. Nytkin olen leikannut vanhoja t-paitoja ja omia reikäisiä yöpaitojani matonkuteiksi.

Eihän minulla ole edes kangaspuita, mutta ehkä joskus tuon äidin kangaspuut meille ja aloitan kutomisen. Olen nuorempana kutonut aika monta räsymattoa, joten eiköhän se onnistu nytkin. Kävimme äidin luona tammikuun alussa ohjeistamassa siivoojaa töihin. Äidillä on muistisairaus ja kotihoitajat käyvät kolmesti päivässä, koska toimintakyky on mennyt huonoksi. Nyt otettiin hänelle viikkosiivous, että koti säilyy paremmassa kunnossa, eikä minun käyntiaikani mene aina pelkkään siivoukseen. Kyllä on raskasta olla etäomaishoitajana, kun välissä on yli 500 kilometriä, eikä voi käydä useammin äitiä tapaamassa. Olin sen verran stressaantunut taas, etten nukkunut kunnolla koko vierailun aikana, vaan kieriskelin sängyssä monta tuntia. Tämä on varmaan aika monelle tuttua.

Kissatkin nukkuvat paljon nyt pimeän aikaan. Minäkin nukun aamulla pitkään. kun ei ole kiire minnekään. Ehkä tämä talvi menee lepäämällä nopeammin.
Avasin muuten Instagram-tilin Puutarhakissoille, käykäähän katsomassa. Kuvat ovat kännykällä otettuja, mutta niitä tulee päivitettyä useammin. Blogi ei ole oikein päivittynyt, mutta lupaan parantaa tapani kevään myötä. Sitten kun herään.

Joskus on meilläkin neulottu kauniita

Olen joutunut siirtelemään tavaroita vintillä remontin edeltä. Löysin sieltä seinältä roikkumasta pojille joskus neulomani villapaidat. He olivat silloin aika pieniä. Yksi paidoista on puuvillainen, mustapohjainen.

Nuoremmalle pojalle tein Kaffe Fassett -muunnelman mohairlangoilla. Tämä villatakki ei ollut ihan arkikäytössä.

 

Tämä vanhemmalle pojalle neulomani villapaita on myös Kaffe Fassetin kuvio-ohjeella tehty. Sekin oli parempi villapaita, eikä sitä käytetty arkileikeissä.

 

Kuinkahan minulla oli silloin aikaa perheen ja kahden pienen lapsen kanssa neuloa tällaisia. Nuorena sitä jaksaa. Neulominen on nykyään minulla pelkkien sukkien ja kynsikkäiden tekemistä.

I found in the attic some jumpers and cardigans, that I knitted for my boys when they were little. It is a small wonder that I had time for such intricate patterns, what with two small children and family duties. Nowadays I only knit socks and mittens.

Välillä jotain aivan muuta

Kesälomalla voi tehdä kaikenlaista mihin ei muulloin ole aikaa. Niinkuin vaikka ommella vanhoista pitsilakanoista pussilakanoita.

Olen keräillyt kirppiksiltä vanhoja, hyvälaatuisia aluslakanoita ja pitsilakanoita. Ne tuntuvat hyvältä iholla ja ovat paksua, hyvälaatuista puuvillaa.

Minulla on myös 50- ja 60-luvuilla virkattuja lakananpitsejä, jotka enoni toi minulle kun tyhjensi omakotitaloaan myyntiin. Hän tietää käsityöharrastuksistani.

Valitsin yhden pitsilakanan pussilakanan toiseksi puoleksi ja tein toisen puolen aluslakanasta. Siihen kiinnitin yhden pitsin koristeeksi.

Lakanat olivat sopivan levyisiä, pituudesta piti vähän lyhentää. Luin jostain ohjeesta joskus, että pussilakanan pitää olla vähän pienempi kuin peitto, jotta peitto näyttää mukavan kuohkealta.

Pitsilakanassa on leveä välipitsi, joka jää pussilakanassa päälle päin. Nimikoidut kirjaimet jäävät väärin päin, koska päällyslakanan pitsi käännetään aina peiton päälle. Se ei haittaa, kirjaimet näyttävät kuitenkin hyvältä.

Toisella puolella oleva pitsi on vähän kellastunut ajan kuluessa, mutta eiköhän se vaalene taas pesussa. On mukavaa, kun saa vanhat käsityöaarteet käyttöön.

Toisen pussilakanan teen kahdesta samanlaisesta pitsilakanasta. Ehkä huomenna, jos ei ole kovin  helle.

Ompeluapulaiseni väsähti helteeseen jo suunnitteluvaiheessa.  

My assistant got tired at the planning stage.

I made new duvet covers from old bed sheets with lace. I took one lace sheet and one ordinary sheet, sewed some lace on the upper side. I have bought old sheets at flea markets. The lace I got from my uncle, who was clearing his house for sale. The laces are from the 1950s and 1960s, hand crocheted by my aunt. Now I have lace on both sides of the duvet cover.

Projekteja - Tilda morsiuspari

Helposti kyllästyvänä ihmisenä tykkään uusista projekteista. Käsityön alalla olen kokeillut kaikenlaista - ainakin vähän aikaa. Joitakin vuosia sitten innostuin Tone Finnanderin Tilda-töistä, kun satuin kirjastosta tuomaan kotiin yhden Tilda-kirjan. Teinkin sitten aika nopealla aikataululla yhden Tilda-enkelin äidilleni äitienpäivälahjaksi. Olin sitä työpaikalla paketoimassa, kun työkaverini näki sen ja tilasi heti lapsenlapselleen sellaisen. Laitoin jossain vaiheessa kuvan facebookiin ja sain toiselta työkaverilta tilauksen: tekisinkö hänelle morsiusparin Tilda-kaavoilla. Hän halusi viedä sen kesällä häälahjaksi kaverilleen.

 

Aika kauan siinä meni, mutta oli tosi mukavaa suunnitella ja etsiä kankaita ja pitsejä ja nauhoja. Innostuin sitten päällystämään lahjalaatikonkin niille.

Loppujen lopuksi kaverini ei päässytkään häihin ja piti morsiusparin itsellään. Tämän jälkeen en ole tehnyt Tilda-nukkeja, mutta kylläkin muita pieniä sisustusjuttuja, kuten istuintyynyjä ja tossuja.

I made this Tilda bride and groom for a friend to be given as a wedding present some years ago. I got interested in Tone Finnander's Tilda patterns, and made a couple of Tilda angels first. It was fun looking for the fabrics, laces, ribbons and sequins. As all my projects, it was fun while it lasted.