Kitin tekoon

Yli 30 käsiteltävää ikkunaa imevät valtavasti pellavaöljykittiä. Olen ostanut isoa ja pientä purkkia, ja aina kitti loppuu. Nyt satuin kysäisemään Lohjan Maalikeskuksessa olisiko heillä liitujauhoa. Olisi. Kilon pussi maksaa viisi euroa. Aika edullista. Vernissaa olikin jo kotona. Eikun kitin tekoon.

Kokemuksesta tiedän, että kitin teko on sottaista puuhaa. Niinpä otin avuksi tekemäni ruukutusalustan sekä leikatun muovikassin. Kittiin tarvitaan vain liitujauhoa ja pellavaöljyä. Esivalmisteluna olin pessyt kädet ja rasvannut ne käsivoiteella, sillä en haluaisi tuoksua vernissalle useaa päivää. Sitten vain kaadetaan liitujauhoa muoville. Naputtelin siklillä liitukasasta enimmät paukut. Sitten lisäsin kasan keskelle vernissaa, samaan tapaan kuin joissakin ohjeissa neuvotaan tekemään leipää. Käytin alkusekoitteluun kittiveistä, lisäsin aina vernissaa pieniä määriä liidun keskelle ja sekoittelin jauhot vernissaan.

  

Tämä perunalta näyttävä klöntti on kitin alku. Se vaatii vielä aika lailla vaivaamista molemmin käsin. Välillä lisätään liitujauhoa. Kun vaivaamista on jatkettu niin kauan, että klimpit ovat hävinneet, kittiin tulee kiiltävä pinta ja se on sileää. Siinä vaiheessa tekisi mieli alkaa kittaamaan. Mutta kitti on luultavasti vielä liian pehmeää. Liitujauhoa vain lisää. Välillä voi muotoilla sormissa makkaraa, niinkuin pullaa leipoessa. Sitä voi kokeilla kittiveitsellä muotoilla. Jos pinnasta saa sileän, mutta muoto säilyy, kitti alkaa olla sopivaa. Pidän itse aika kovasta kitistä. Liian pehmeä alkaa valua, eikä pinnasta saa siistiä.

Lomallakin kasvihuonetta on rakennettu. Kävimme ostamassa pari ikkunaruutua rikki menneiden tilalle. Koetan aina saada 2-3 ikkunaa kerralla samaan vaiheeseen, ettei maalipensseliä tarvitse yhden ikkunan jälkeen pestä. Nyt kuivumassa on kolme ikkunaa, jotka ovat koko lailla valmiita. Mies teki käyttämättä jääneistä kehyksistä pikkukehyksiä sellaisiin koloihin, joihin ei valmiita ikkunoita saatu mahtumaan. Aika monen risahtaneen yrityksen jälkeen hän sai kotileikkurilla leikattua niihin lasit aikaisemmin rikkoutuneista ikkunan palasista.

 

Miiru sairastaa. Häneltä meni jalat alta viime viikolla. Hoiperteli pitkin yläkertaa, meinasi pudota portaisiin. Söi kuitenkin ihan normaalisti, joi aika vähän. Vaikutti tosi sairaalta. Käytettiin eläinlääkärillä. Otettiin röntgenkuvat ja katsottiin ultralla. Ei hyvältä vaikuta. Maksassa näkyy varjostumia, muhkuroita, jotain. Ilman näytettä ei tiedä mitä. Lisäksi Miiru oli aika kuivunut, laitettiin tippaan. Aloitettiin antibioottikuuri. Näin vanhalla kissalla ei kuitenkaan tehdä mitään radikaalimpaa. Odotellaan ja katsotaan vointia. Sitten jos kissa vaikuttaa kipeältä ja kärsii, tehdään johtopäätökset. On se silti surullista. Täytyy aloittaa luopuminen.

Miiru ei todellakaan arvostanut lääkintäyrityksiämme. Suuttui minulle kun yritin poistaa tuon vaaleanpunaisen sukan. Meni murjottamaan nurkkaan piiloon. Ontui loukkaantuneen näköisenä pitkin huushollia. Söi tosi vähän ensimmäisenä päivänä. Seuraavana aamuna pojan kanssa saatiin sukka leikattua pois. Miiru on nyt pirteämpi, syö ja vatsakin toimii. Koetamme ujuttaa nestettä dieettiruoan sekaan, jota Miiru sai. Piilotella antibiootit myös sekaan. Eipä ole ollut helppo kesäloman alku tänä kesänä.

Kohtalaisesti jouduin pinnistelemään, että sain blogipäivityksen aikaiseksi. Olen kärsinyt omituisesta kesälomamasennuksesta. Juuri kun kauan kaivattu kesäloma saapuu ja vihdoinkin on aikaa tehdä kaikkea mieluista, mikään ei sitten tunnukaan miltään. Aamuisin herätessäni en ole ollenkaan iloinen ja toiveikas, täynnä mukavia lomapäiväsuunnitelmia. Puutarhahommatkin vain ahdistavat ja stressaavat. Näen vain tekemättömiä töitä ja loputonta puurtamista. Jaksamiseni on tosi huonoa.

Olen yrittänyt analysoida syitä huonoon olooni. Tokihan siihen löytyy ihan järkeviä selityksiä. Aloitin lomani ihan väärin: heti aluksi äidin luokse viikoksi. Minun olisi pitänyt huolehtia ensin omasta jaksamisestani ja levätä ennen tätä koitosta. Äidin luona käyntiä ei voi mitenkään kutsua lomaksi. Pääsemme pitkän välimatkan vuoksi käymään harvoin. Äidin luona käydessämme yritämme parhaamme mukaan saada huushollia vähän parempaan kuntoon ja vielä käytettyä äitiä mökillä. Tällä reissulla äidin käsi vielä murtui, joten siitäkin tuli lisästressiä. Riitelin äidin kanssa koko ajan.

Sitten tuli tuo Miirun sairastuminen. Olen surrut jokaista neljää kissaamme vuorotellen, kun ne ovat sairastuneet ja lähteneet paremmille hiirenmetsästysmaille. Olin ajatellut että Miirulla olisi vielä muutama vuosi eläkepäiviä jäljellä. Aika näyttää miten käy, mutta olen jo tehnyt surutyötä valmiiksi.

Tämä kevät on ollut minulle raskas myös työelämän suhteen. Muutoksia on tulossa ja minun työmatkani pitenee huomattavasti. Olen yrittänyt taistella vastaan ja pitää puoliani, mutta työelämä on nykyään kovaa, eikä siinä yksilön hyvinvointi paljon paina. Olin oikeastaan koko kesäkuun koko ajan vihainen, ja jäin lomalle aika apeissa tunnelmissa. Mietin jo irtisanoutumistakin.

Kumma kyllä masennus ei ole vienyt kaikkea aloitekykyä. Joka päivä olen tehnyt jotain kotitöitä. Useimpina päivinä lähden aamulla kasvihuoneelle puuhastelemaan ikkunoiden kanssa. Yhtenä sateisena päivänä sain laitettua alkuvuoden kuitit ja muut paperit mappiin. Pyykkiä olen pessyt melkein joka päivä. Matot ovat vielä pesemättä. Ryhtymisessä on vähän vaikeutta. Tietokoneelle en ole kovin usein jaksanut mennä. En oikein jaksa tykätä feispuukissa mistään. En jaksa ottaa yhteyttä ystäviin. Haluaisin kutsua ihmisiä kylään, laittamaan yhdessä ruokaa ja seurustelemaan. Jotenkin vain en millään jaksa. Monena päivänä on tehnyt mieli mennä nukkumaan keskellä päivää.

Tämä yksi kukkapenkki näyttää onneksi siedettävältä. Muu puutarha onkin aika lailla hunningolla. Saisi sataa.