Äidin kirppikseltä ja muualta

Kävimme Itä-Suomen reissulla, hautajaisissa ja äidin luona. Äidin omakotitalo on täynnä löytöjä, mutta tällä kertaa autoon ei mahtunut kuin pari juttua, kun oli kyytiläisiä. Löysin kuitenkin nämä upeat aidot 40-luvun korkkarit, jotka yllättäen olivat melko sopivat jalkaani. Äidillä on isompi jalka kuin minulla, mutta näköjään äidin nuoruusjalka on lähempänä minun keski-ikäistä jalkaani kooltaan. Kenkiin on laitettava uudet kantalaput, mutta muutoin ovat hyvässä kunnossa.

Lisäksi otin vain kaksi kangasta, tämän pöytäliinaksi sopivan kirjavan (värit ovat todellisuudessa paljon kirkkaammat, kuva otettu aamuauringossa ulkona), sekä valkoista vohvelikangasta pyyhelevyisenä. Tarvitsen wc:hen kasvopyyhkeitä, ja minusta valkoinen vohvelikangas on niin kaunista. Äidillä on aina ollut varastot täynnä kankaita, joita hän ostaa "valmiiksi" jotain projektia varten. Nyt hänen voimansa ovat sen verran huonontuneet, ettei ompelusta oikein tule enää mitään.

Kävin myös aiemmin kirppiksellä, josta löysin mm. tämän vaaleanpunaisen pakin. Täytyyhän naisella olla vaaleanpunainen pakki! Minulla on jo työkalupakkeja, joten ajattelin tätä ompelutarvikkeille.

Kasvihuoneeseen löysin kynttilälyhdyn, vai mikälie pienoishuonehäkki onkaan. Siihen voi laittaa kynttilän tai kukan sisälle. Näitä olen keräillyt aina kun olen löytänyt.

Kasvihuoneen terassille olen etsiskellyt tuoleja, että voi katsella maisemaa ja nauttia auringosta. Löysinkin kaksi vanhempaa taittotuolia, jotka ovat hyvin tukevat ja paksua puuta. Kaipaavat vain vähän öljykäsittelyä.

Lisäksi ostin itselleni mekon (en tosiaankaan ole mekkoihminen!) sekä talvitakin. Olen enemmän duffelityyppiä yleensä, joten tämä takki on ihan erilainen, mutta jotenkin tykästyin siihen. Mekko on ollut jo kerran päällä ja on ihan toimiva kesämekko. Pidän sen yksinkertaisesta mallista.

 

Kasvihuoneessa on betonipuolen lattia kuivunut käyttökuntoon ja viimeiset ikkunat ovat menossa. Maalasin tänään kaksi kehystä ja nyt täytyy irrottaa viimeiset kaksi ikkunaa seinältä käsittelyä varten. Tällä viikolla nekin valmistuvat.

Nyt ovat syksyn merkit jo selvästi ilmassa. Tänään oli kylmä aamu, eikä kasvihuoneessakaan lämpö nouse kovin ylös, kun aurinko paistaa niin alhaalta. Sormustinkukan ja salkoruusun taimet ovat kuitenkin kasvaneet mukavasti kasvihuoneen terassilla. Myös klematikset kasvihuonepäädyssä ovat vielä hyvässä kukassa (Multi Blue ja Ville de Lyon). Tarkoituksenani on siirtää päätyyn vielä kaksi Flammentanz-köynnösruusua talon länsipäädystä, jossa ne eivät lainkaan tunnu viihtyvän.

Myös ruukuissa olevat patioruusut, tai mitä ne lienevät, ovat innostuneet loppukesästä tekemään kukkia. Pidän erityisesti tästä valkoisesta.

Minulla on taas sellainen tuntuma, niin kuin aina syksyllä, että ensi kesänä minä kyllä ryhdistäydyn noiden kasvien kanssa. Teen parannuksen, istutan tarpeeksi isoihin ruukkuihin ajallaan, lannoitan ja kastelen säännöllisesti, tarkkailen ja hoidan tuholaiset pois ajoissa, tuen tuettavat, leikkaan leikattavat, kitken ja siirtelen, täydennän, lisään ja kylvän. Hoidan lannoitukset ajallaan, nytkin on syyslannoitus edelleen tekemättä. Ehtisiköhän vielä?

Puutarhan kanssa tulee usein sellainen tunne, ettei ehdi koskaan tarpeeksi, kun kaikki kasvaa ja kehittyy niin nopeasti. Pitäisi olla varmaan parin neliön puutarha, joka olisi helpompi hallita. Toisaalta puutarhanhoitoon kuuluu hallitsemattomuus, puutarha elää omaa elämäänsä. Villi ja vapaakin voi olla kaunis. Ja ainahan on mukavaa, kun voi suunnitella ensi kesälle entistä ihanampaa puutarhaa.