Tulisikohan minusta hyvä ammattijärjestäjä

Meillä on pojan kanssa itsepalvelukirppiksellä paikka ja olen katsellut varastoja sillä silmällä. Eilen hinnoittelin tavaroita ja kävin välillä vintiltä lajittelemassa sinne viime muutossa (15 v. sitten) varastoituja ikuisuussäilytettäviä. Huh huh mitä kaikkea sitä ei saa pois heitettyä. Olen harrastanut 15 vuotta sitten ainakin ompelua. Olen säilönyt värillisiin koreihin kankaiden leikattuja reunoja, käytettyjä suihkuverhoja, puhkikuluneita vuodevaatteita (reunassa on vielä aivan hyvää kangasta), täytevanun riekaleita, matonkuteeksi leikattavia (joskus) polyesteripaitoja ja muuta tarpeellista. Lisäksi löytyi mukavaa puuhastelua moneksi talvi-illaksi; kudottua pellavapyyhettä pötkönä leikattavaksi ja ommeltavaksi, säkillinen violettia matonkudetta odottamassa halkaisua ja kerimistä, keskeneräinen villapaita mohairlangasta (= ei voi purkaa langaksi) 80-luvun tyyliä, aloitettu villapaita 9 värillä, 2 riviä/väri (= mukava purku-urakka) kokoa XXXXXL.

Olen suunnitellut vintin siivousta ja tavaroiden karsimista varmaan tuon 15 vuotta. Muutaman kerran olen saanut lajiteltua poikien pieneksi käyneitä vaatteita ja kenkiä pois, mutta tuntuu että vintin tavarakerrokseen on tullut siitä vain pieni kolo, joka pian täyttyy uudesta tavarasta. Ymmärrän hyvin, että nykyihmiset tuntuvat tarvitsevan ammattijärjestäjiä. Tuollaisen urakan aloittaminen vaatii jotain ammattitietämystä ja paljon tsemppiä. Systeemiä. Apukeinoja. Lokeroita. Pussukoita. Laatikoita. Pukupusseja. Siis systeemiä.

Minusta tuntuu, että minulla saattaisi olla kykyjä ammattijärjestäjän hommiin. Olen järjestelmällinen, tykkään siisteydestä ja järjestyksestä, mapitan papereita, ohjeita, sisustusvinkkejä, osaan lajitella tavaroita. Laitan pyykit kuivumaan järjestyksessä, sukat pareittain (jos nyt pesukoneesta sattuu pareja tulemaan). Minulla on hyllykaupalla sisustus- ja muita lehtiä lajiteltuna nimittäin, numeroittain, vuosittain vanerikoteloihin. Järjestyksen pitoon on siis hyvä alku.

Haasteenani on säilyttäminen. Olen varmaan perinyt äidiltä sen, että minun on vaikea heittää mitään pois. Se on se ekologisuus. Voiko tätä käyttää vielä jotenkin. Jos ei voi käyttää sellaisenaan, saisiko siitä vielä jotain muuta. Jos ei muuta, niin voisiko sen leikata matonkuteeksi. Siinä vaiheessa tavara on siirtynyt pari kertaa huushollissa ja on nyt odottamassa leikkaamista. Se ei siis ole poistunut talosta. Tällainen tavaroiden järjestäminen on vähän toivotonta.

Voi olla että maailma pelastuu, mutta talo täyttyy tavarasta ja kohta tarvitaan toinen talo. Tänään autolla ajaessani mietin, että voisin alkaa Professional Organizeriksi. Kotiin tultua tutkin netistä asiaan liittyvää materiaalia. Koulutusta on saatavissa. Jopa verkkokurssina. Myös ilmaisia "tipsejä" löytyy verkosta mielin määrin. Voisi kouluttautua itse. Työhistoriassa on sihteerintöitä, joissa oppii järjestämään ja järjestelemään. Pitäisi vain oppia luovuttamaan. Luopumaan tavaroista. Heittämään pois. Oppimaan, ettei kaikkea tarvitse säilyttää muistona tai muuten vaan. Jos sattuisi joskus tarvitsemaan.