Mielikin kirkastuu

Olen tullut siihen tulokseen, että talvet eivät ole minua varten. Olen ihan kuollut talvikauden. Väsyttää, mieli on maassa, mikään ei huvita. Nyt alkaa jo helpottaa. Joku mainitsi D-vitamiinin ja tarkistin annostusta vähän ylöspäin n. viikko sitten. Ihan kuin se auttaisi! Olen ollut jotenkin paremmalla tuulella ja kuin olisin jo melkein elossa. Olen jopa käynyt ulkona. Talvellahan minua ei saa ulos kuin pienelle pyrähdykselle autoon ja lämppäri äkkiä päälle. Nyt on ulkokausi jo päässyt käyntiin ja olen rapsutellut puutarhassa kukkapenkkejä ja haravoinut tontin tienpuoleisen reunakaistaleen. Kyllä tämä tästä käynnistyy.

Ehkä talven remonttikin on vähän väsyttänyt. Maalaamista on riittänyt monelle kuukaudelle. Yläkerta on hyvässä vaiheessa, ikkunan ja oven maalausta vaille. En ole päässyt kuvaamaan, kun kalusteet ovat laittamatta. Pitäisi maalata vielä kirjahyllyn hyllylevyjä, että saisi tavaroita paikoilleen. Noihin pieniin maalausurakoihin menee yllättävän paljon aikaa, kun joutuu välillä odottamaan kuivumista. Kuvia siis vähän tuonnempana. Tässä kuitenkin kuva maalatusta lattiasta. Pensseli on jo aika kulahtanut tässä vaiheessa.

Kissat ovat nauttineet keväästä, kun on päässyt ulkoilemaan melkein joka päivä. Ulkoilun jälkeen täytyy pestä turkki tarkkaan. Sen jälkeen uni maistuu, ja kovasti vielä unessakin juostaan ja liikutaan.

Nyt on lähdettävä pihan rapsutukseen vähäksi aikaa. Kuten kuvasta näkyy, työtä kyllä riittää vielä.