Tulevan suunnittelua: nojatuolin väritys ja olohuoneen tapetti.

Tässä  vaiheessa vuotta katsotaan yleensä menneeseen vuoteen ja sen tapahtumiin. Minulla on sen verran huono muisti, että on helpompi katsoa tulevaan. Minulle vuoden vaihde on tervetullut katkos. Voin unohtaa menneen syksyn pimeän ajan. Taas selvittiin jouluun asti. Tammikuussa alkaa kevätkausi! Uudet suunnitelmat, uudet projektit.

Minulla on entisöintikurssilla työn alla nojatuoli. Se on osa sohvan ja kahden nojatuolin kokonaisuutta, jonka ostimme käytettynä joskus 2000-luvulla olohuoneeseen. Kalusto on päällystetty tympeän ruskealla plyysillä. Istuintyynyissä on esiin pistäviä rikkoutuneita jousia ja kalustosta irtoaa jotain pölymäistä jauhetta. Olen nyt purkanut yhden tuolin ja tiedän jauheen alkuperän. Kalusteissa on paikoitellen liimattuna superlonia pehmusteeksi. En tiedä onko liima reagoinut superlonin kanssa, mutta jauhe tulee kovettuneesta ja jauheeksi muuttuvasta superlonista. Todella kurkkua ärsyttävää ainetta. Tästä syystä tuolit ovat olleet evakossa jo jonkin aikaa.

En löytänyt tuolista parempaa kuvaa kuin tämän vanhan ja huonolaatuisen. Tuolin muoto käy siitä kuitenkin selville.

Nojatuolissa oli kova purkutyö, koska kankaat oli kiinnitetty nitomalla. Purin siitä kirjaimellisesti tuhansia niittejä. Alla on puurunko, johon kangas oli suoraan niitattu. Tuolissa on erillinen, jousitettu istuintyyny. Uuden kankaan laitto entisen kangasmallin mukaan leikattuna lienee melko yksinkertainen operaatio niittipyssyä käyttäen. Pehmusteeksi tulee superlonin tilalle vanua.

Vaikein tehtävä on kankaan valinta. Tuoli on melko suurikokoinen, mutta mukava istua. Se on sellaista iätöntä mallia, että kangas voisi olla periaatteessa mikä tahansa. Jotenkin minua kiehtoo kuviollinen kangas. Esimerkiksi jotain tällaista.

 

Sitten näin yhdessä kaluste-entisöintikirjassa tämän kuvan.

Aika makea, eikö. William Morrisin kankaita, kolmea eri mallia. Haluaisin tehdä jotain tällaista, erilaista, kun kerran vaivan näkee. Tuoli ei ole ihan samaa mallia tietenkään, mutta luulen, että tyyli sopisi siihen. En ole kyllä uskaltanut katsoa vielä mitä Morrisin kankaat maksavat.

Väriä olen myös miettinyt. Meillä on olohuoneessa valkoista paneliseinää, ruskeaksi öljyvahattu lattia ja tällä hetkellä beigenruskeat verhot. Sinisävyinen tilkkutyö seinällä, toisessa sohvassa on leijonankeltainen päällys. Toinen sohva lähtee varmaan nojatuolien tieltä muualle. Kirjoja selatessani löysin Tricia Guildin kirjasta tällaisen kuvan.

Siinä on tuo valkoinen ja verhon beige. Tuo taivaansininen kävisi siihen kyllä hyvin. Tuolit voisivat olla sinisävyiset. Mutta oikeastaan ensin pitäisi valita olohuoneeseen uusi tapetti. Entinen on valkoinen, jossa on kiiltovärisiä hentoja kuvioita. Itse asiassa se näyttää vain valkoiselta. Aivan liian pliisu väri, ja onhan se jo aikansa seinässä ollut. Jotenkin näiden tapetin ja nojatuolien värien pitäisi pelata yhteen. Tapettikin voisi olla sinisävyistä, ehkä. Huoh. On tämä vaikeaa!

Mukavaa uutta vuotta kaikille lukijoille.