Olen nukkunut vähän huonosti ja herännyt aikaisin. Aamun
aikaisina tunteina tulee mietittyä kaikenlaista. Myös töissä on keskusteltu
tilanteista joihin jokainen joutuu kun työpaikalla on yt:t käyty ja
irtisanominen on tosiasia.
Työkaverin joutuminen irtisanotuksi ei ole helppo tilanne
kenellekään. Kun irtisanotuilla on vielä usean kuukauden työvelvoite, he
joutuvat kohtaamisiin taloon jäävien työkavereiden kanssa. Toiset pahoittelevat
ääneen ja toivottelevat hyvää jatkoa, ehkä kyselevät
tulevaisuudensuunnitelmista. Jotkut kiertävät kaukaa, tai näyttävät vain
vaivautuneilta. Ihan niin kuin potkut saaneella olisi joku tarttuva tauti,
jonka saamista koettaa itse välttää.
Olemme työkavereiden kanssa paljon kahvitunneilla ruotineet
tilanteita. Ei ole helppoa kun joutuu jatkamaan töitä, viemään niitä loppuun ja
vastaamaan aiempiin sopimuksiin, palvelemaan asiakkaita ja vastailemaan näiden
uteliaisiin kysymyksiin tilanteesta. Itse haluaisi vain laittaa oven kiinni,
hoitaa hiljaa työt loppuun ja lähteä vähin äänin. Ei silloin ainakaan halua
järjestää toisen yksikön kemuja tai kuunnella muiden puheita tulevaisuudesta.
Muilta odottaa tilanteeseen suhtautumista asiaan kuuluvalla
vakavuudella, mutta ennen kaikkea hienotunteisuudella. Ei ole mukavaa, jos
jäävät henkilöt linnoittautuvat läksiäisissä pöydän toiseen päähän puhumaan
kovalla äänellä tulevista projekteistaan ja uusista työhuoneistaan. Tai
toisesta yksiköstä tulee delegaatio kyselemään joutavaksi jääviä työpöytiä ja
muita kalusteita. Joskus tuntuu, ettei joillakin ihmisillä ole minkäänlaista
psykologian tajua.
Työpaikalla täytyisi myös ottaa huomioon, että irtisanottu,
vielä työvelvoitetta suorittava henkilö ei ole täysin työkykyinen.
Irtisanomista ei turhaan sanota pieneksi kuolemaksi. Se aiheuttaa
keskittymishäiriöitä, surua ja masennusta, herkkänahkaisuutta, itkuherkkyyttä, jopa fyysisiä oireita kuten päänsärkyä, sydämentykytyksiä sekä unettomuutta ja
uupumusta. Motivaation puute ja asioiden mielessä vatvominen voi aiheuttaa
virheitä, jotka nekin harmittavat.
Minulla on nyt onneksi pian viiden viikon loma edessä. Saan
keskittyä ihan vain itseeni ja perheeseen. Toivottavasti
puutarhaterapia ja perheen kesken vietetty vapaa-aika auttavat taas nauttimaan elämästä.
Ps. Seuraavalla kerralla lupaan jotain ihan muuta. Tämä oli nyt vain sanottava.
