Irtisanomisen etiikkaa

Olen nukkunut vähän huonosti ja herännyt aikaisin. Aamun aikaisina tunteina tulee mietittyä kaikenlaista. Myös töissä on keskusteltu tilanteista joihin jokainen joutuu kun työpaikalla on yt:t käyty ja irtisanominen on tosiasia.

Työkaverin joutuminen irtisanotuksi ei ole helppo tilanne kenellekään. Kun irtisanotuilla on vielä usean kuukauden työvelvoite, he joutuvat kohtaamisiin taloon jäävien työkavereiden kanssa. Toiset pahoittelevat ääneen ja toivottelevat hyvää jatkoa, ehkä kyselevät tulevaisuudensuunnitelmista. Jotkut kiertävät kaukaa, tai näyttävät vain vaivautuneilta. Ihan niin kuin potkut saaneella olisi joku tarttuva tauti, jonka saamista koettaa itse välttää.

Olemme työkavereiden kanssa paljon kahvitunneilla ruotineet tilanteita. Ei ole helppoa kun joutuu jatkamaan töitä, viemään niitä loppuun ja vastaamaan aiempiin sopimuksiin, palvelemaan asiakkaita ja vastailemaan näiden uteliaisiin kysymyksiin tilanteesta. Itse haluaisi vain laittaa oven kiinni, hoitaa hiljaa työt loppuun ja lähteä vähin äänin. Ei silloin ainakaan halua järjestää toisen yksikön kemuja tai kuunnella muiden puheita tulevaisuudesta.

Muilta odottaa tilanteeseen suhtautumista asiaan kuuluvalla vakavuudella, mutta ennen kaikkea hienotunteisuudella. Ei ole mukavaa, jos jäävät henkilöt linnoittautuvat läksiäisissä pöydän toiseen päähän puhumaan kovalla äänellä tulevista projekteistaan ja uusista työhuoneistaan. Tai toisesta yksiköstä tulee delegaatio kyselemään joutavaksi jääviä työpöytiä ja muita kalusteita. Joskus tuntuu, ettei joillakin ihmisillä ole minkäänlaista psykologian tajua.

Työpaikalla täytyisi myös ottaa huomioon, että irtisanottu, vielä työvelvoitetta suorittava henkilö ei ole täysin työkykyinen. Irtisanomista ei turhaan sanota pieneksi kuolemaksi. Se aiheuttaa keskittymishäiriöitä, surua ja masennusta, herkkänahkaisuutta, itkuherkkyyttä, jopa fyysisiä oireita kuten päänsärkyä, sydämentykytyksiä sekä unettomuutta ja uupumusta. Motivaation puute ja asioiden mielessä vatvominen voi aiheuttaa virheitä, jotka nekin harmittavat.

Minulla on nyt onneksi pian viiden viikon loma edessä. Saan keskittyä ihan vain itseeni ja perheeseen. Toivottavasti puutarhaterapia ja perheen kesken vietetty vapaa-aika auttavat taas nauttimaan elämästä.

Ps. Seuraavalla kerralla lupaan jotain ihan muuta. Tämä oli nyt vain sanottava.