Talven hiljaiseloa

Pimeää on ollut, niin pimeää. Joinakin päivinä tuntuu ettei valaistu ollenkaan. Valokuvatkaan eivät oikein onnistu. Tammikuu on minulle aika synkkää aikaa. Joulun jälkeen tulee vähän dagen efter -olo, sellainen juhlien jälkeinen apeus, kun kaikki koristeet raivataan pois ja paremmat astiat laitetaan kaappiin. Joulun alla pystyi touhuamaan jouluasioita, leipomaan ja koristelemaan, tekemään viime hetken joululahjoja. Nyt ei oikein tiedä mitä tekisi seuraavaksi. Remonttiakaan ei näe näin pimeinä päivinä tehdä. Meillä on olohuoneen tapetointi seuraavaksi listalla, ja olen valikoinut tapetteja netistä miehelle hyväksyttäväksi. Löysimme yhden William Morrisin tapetin, jonka mieskin voisi ottaa. Se on nimeltään Scroll.

Saa nähdä onko tämäkään vielä viimeinen valinta. Nämä ovat melko kalliitakin nämä Morrisin tapetit,  mutta kun sen vaivan näkee että raivaa huoneen ja tapetoi, kannattaa minusta vähän satsata kauneuteen ja laatuun.

Talvikausi on mennyt muuten pienen askartelun ja käsitöiden merkeissä. Neuloin joulun alla sukkia äidille ja yhdet tilaussukat pukinkonttiin. Nyt aloitin neulomaan jämälangoista kissan villapaitaa Veeralle, joka palelee ulkona kylmässä. Hänellä on ohuempi karva kuin Mimmillä, joka pörhöttää itsensä ja mennä porskuttaa pakkasessa. Eri asia on tietysti, saanko koskaan tuon villapaidan Veeralle pujotettua päälle. Sitä silmällä pitäen neulon paidan selästä kiinnitettäväksi napeilla. Kuvittelen, että voisin ujuttaa paidan Veeran alle huomaamattomasti ja sitten jotenkin muina miehinä sulkea napit. Heh.

Olen tehnyt myös pari kissanrinkulaa, tai oikeastaan koiranrinkulaa kaverille tilauksesta. Hänellä on kaksi pientä koiraa ja yksi hieman isompi. Tein sitten yhden jättirinkulan 70 cm kokoisena, ja tein samalla siihen kaavan mahdollista tulevaa käyttöä varten. Siitä tuli aika hauska. Käytin siihen lammaskuvioista mikrofleeceä, joka tuntuu ihanan pehmeältä. Voi olla että käytössä siihen tarttuu karvat aika helposti. Jää nähtäväksi.

Molemmat kissat testasivat luonnollisesti rinkulat. Varsinkin Veera näytti ihanan omistavalta, kun veti pitkät torkut ison rinkulan päällä. Tein myös toisen pienemmän rinkulan koirakankaasta, josta tein myös meidän raapimispuun alustalle päällyksen.

Minun piti tämän talven aikana aloittaa vinttien raivaussessiot. Jotenkin se ei ole oikein käynnistynyt vielä. Vintillä on talvella vähän kylmä, ja siellä on niin heikko valaistus, että sinne ei oikein huvita mennä. Kun alan siirtelemään vintille säilöttyjä tavaroita, minulle tulee aina uupumus, enkä keksi mitä tekisin tavaroille. Olen vähän huono heittämään mitään pois. Nytkin olen leikannut vanhoja t-paitoja ja omia reikäisiä yöpaitojani matonkuteiksi.

Eihän minulla ole edes kangaspuita, mutta ehkä joskus tuon äidin kangaspuut meille ja aloitan kutomisen. Olen nuorempana kutonut aika monta räsymattoa, joten eiköhän se onnistu nytkin. Kävimme äidin luona tammikuun alussa ohjeistamassa siivoojaa töihin. Äidillä on muistisairaus ja kotihoitajat käyvät kolmesti päivässä, koska toimintakyky on mennyt huonoksi. Nyt otettiin hänelle viikkosiivous, että koti säilyy paremmassa kunnossa, eikä minun käyntiaikani mene aina pelkkään siivoukseen. Kyllä on raskasta olla etäomaishoitajana, kun välissä on yli 500 kilometriä, eikä voi käydä useammin äitiä tapaamassa. Olin sen verran stressaantunut taas, etten nukkunut kunnolla koko vierailun aikana, vaan kieriskelin sängyssä monta tuntia. Tämä on varmaan aika monelle tuttua.

Kissatkin nukkuvat paljon nyt pimeän aikaan. Minäkin nukun aamulla pitkään. kun ei ole kiire minnekään. Ehkä tämä talvi menee lepäämällä nopeammin.
Avasin muuten Instagram-tilin Puutarhakissoille, käykäähän katsomassa. Kuvat ovat kännykällä otettuja, mutta niitä tulee päivitettyä useammin. Blogi ei ole oikein päivittynyt, mutta lupaan parantaa tapani kevään myötä. Sitten kun herään.