Tekeminen ja mieliala

Kärsin jonkinasteisesta kaamosmasennuksesta. Kesän puutarhakauden = puuhakauden jälkeen tulee tyhjä vaihe, jolloin siirrytään sisätiloihin huonojen säiden armoilta. Tekeminen muuttuu enemmän olemiseksi. Pimeys alkaa ahdistaa, unirytmi muuttuu, rasvainen ruoka ja makea alkaa maistua. Tuntuu että on koko ajan väsynyt, eikä oikein mikään huvita. Aamuisin on raskas olo eikä millään jaksaisi lähteä töihin.

Silloin pitäisi jotenkin saada tekemisvaihde päälle. Pelkkä tv:n ääressä lojuminen ei mielialaa paranna. Käyn kerran viikossa kansalaisopistossa tekemässä jotain, entisöintiä, puutöitä. Vaikka välillä tuntuu raskaalta raahautua sinne joka viikko, viihdyn siellä kuitenkin tosi hyvin. Kaipaan sellaista tekemistä, missä ei tarvitse paljon ajatella. Silloin ajatukset lähtevät omille teilleen ja se jotenkin rentouttaa. Joskus joku ihmettelee miten jaksan raaputtaa jotain tuolia monta tuntia ja monena iltana. Mutta se juuri on siinä niin rentouttavaa, hidas, monotoninen työ, jossa ei ole tulospaineita.

Tänäkin syksynä olen aloittanut neulomisen heti ilmojen viilettyä. Neulominen on rentouttavaa (paitsi hartioille) ja sitä voi tehdä myös tv:n ääressä. Olen tehnyt yhden tuubikaulahuivin ja monia monia villasukkia. Vein sukkia kirpputorillekin ja sain kaupaksi useita pareja. Perheeseen ei uppoa enää villasukkia, täytyy odottaa että entiset menevät rikki.

Uuden vaihteen sain päälle, kun päätin kokeilla vaihteeksi joulukorttien tekoa. Kävin katselemassa materiaaleja ja ohjeita ja innostuin vähitellen. Ostin kartonkia ja nauhoja ja kuviopapereita ja aloin vain tehdä. Tekemisen myötä sain innostuksen päälle ja ideoita alkoi pulputa. Ostin kokeeksi yhden puuleimasimen, kun en löytänyt etsimiäni kirjainleimasimia. Innostuin seuraavaksi leimasimista, löysin kivoja ohjeita netistä ja tilasin leimasimia lisää. Nyt on joulukortteja syntynyt jo sen verran, ettei niitä tarvitse ostaa. Toki ne olisi saanut ostamalla paljon halvemmalla, mutta kaikki tämä kiva askartelu olisi jäänyt tekemättä.

Nähtäväksi jää kuinka kauan jaksan tätä virettä pitää yllä. Onneksi joulu on tulossa pian. Joulua varten on mukavaa vähän sisustaa ja suunnitella uusia juttuja. Se saa mielialankin pysymään parempana. Sitten onkin jo tammikuu ja voi ajatella, että kevät tulee pian.

Tämä kuva ei oikeastaan liity kaamokseen, vaan valoon. Siinä on minusta niin mukava tunnelma.

I suffer from winter depression. It is to do with lack of light. I feel tired and dispirited and I have trouble getting up in the morning. I crave for fatty food and sugar. I can't get going and nothing I do feels satisfying.

At this time of the year, when the gardening season is over and one doesn't feel like going outdoors unnecessarily, it is vital to get busy with some hobby or other. I started going to night class in carpentry once a week. It is soothing to work with wood, to use tools and at the same time make something useful and beautiful. I could do it for hours. The monotony of the work makes the stress of my daytime work go away. Sometimes I dream of a workshop of my own.

I have also been knitting and making Christmas cards. Once you get the materials and start working, the ideas just seem to come to you and you get the flow of working. It is very rewarding to work like this.I could never just be idle in my leisure time. I need to do something with my hands. It gives me pleasure.