keskiviikko 14. elokuuta 2013

Ei viikkosiivoustyyppiä

Tänään on sadepäivä ja olen sisätöissä. Projektityyppi kun olen, yksi asia johtaa toiseen, ja kohta olen aikamoisessa suossa keskeneräisten töiden kanssa. Päätin leipoa pullaa. Otin koneen esille ja huomasin, että sekä yleiskone että kahvinkeitin ovat likaisia. No, kahvinkeittimen osat tiskikoneeseen ja pyyhkimään konetta. Samalla tyhjensin ja pyyhin koko nurkkapöydän ennen kuin sain yleiskoneen esille.

Sitten jauhokaapille. Miksiköhän meillä on neljä pakettia kuivahiivaa, ai ja näin paljon mantelijauheita ja -lastuja. Kaappikin on aika sekaisin. Kunnes sain kaapista pullaan jauhot ja sokerit, kulahti taas melkoinen tovi.

Laittaessani hiivapussia roskikseen havahduin siihen tosiasiaan, että jätekaappi on siivoton ja jätelajittelukin on uusittava. Meidän lähiroskikselle on tullut uutena lajina energiajae. Tähän mennessä olemme lajitelleet (tai siis minä olen, muille talouden jäsenille tuntuu lajittelu olevan ylivoimaista) roskat kartonkiin, jätepaperiin, metallijakeeseen, lasit ja paristot erikseen, komposti sekä loput sekajätteeseen. Nyt päätin muuttaa systeemin ja jättää kartongin tilanpuutteen takia pois ja jättää jäljelle sekajätteen ja energiajakeen, sekä tietysti komposti, lasi, metalli ja paristot.

Tähän piti tietysti tehdä ohje, koska talouden muut jäsenet ovat jo ennestään lajittelusta sekaisin. Lisäksi piti ottaa imuri esille, imuroida ja luututa kaappi ja laittaa jäteastiat ja uusi ohje paikalleen.

Mihinkäs minä jäinkään, ai niin se pullataikina.

Mietiskelen miksi aina käy niin, että kotitaloushommat ovat rempallaan ja sitten kun ryhtyy johonkin työhön, joutuu laittamaan kerralla koko huushollin kuntoon. Emme ole mieheni kanssa viikkosiivoustyyppiä, meillä ei edes imuroida joka viikko. Aiemmin olimme vähän ahkerampia tässä suhteessa, mutta nyt kun on joku projekti päällä, joutuu melkein kompastelemaan roskiin. Olisi niin helppoa tehdä joka päivä joku pieni juttu, ettei kaaos pääsisi kertymään. Mutta kuinka moni meistä jaksaa elää niinkuin pitäisi?

Mutta nyt pullataikina tulee kulhosta pöydälle, täytyy lähteä leipomaan.


Edit: Sillä aikaa kun minä tuskailin pullataikinan ja jätekaapin kanssa, mies aloitti ex-tempore saunan remontin, josta ei ollut edes puhuttu. Ainut mistä oli puhetta oli kiukaan uusiminen, kun entinen paloi puhki. Saunan puolella on lattiankallistukset pielessä ja vesi jää seisomaan. Niinpä pikapäätös oli korottaa massalla lattian takaosa ja laittaa päälle uudet laatat. WC-remontista jääneet harmaat laatat melkein riittäisivät. Ennen kuin ehdin edes pullataikinaa saada kohoamaan, oli mies jo mennyt rautakauppaostoksille 36 km päähän. Sieltä hän palasi mukanaan uusi kiuas ja kivet, monta säkkiä sementtiä ja muita massoja ja vähän vajaa laatikollinen samaa harmaata lattialaattaa, jonka hän oli saanut kympillä, kun ei ollut enempää jäljellä. Lisäksi mustaa saunasuojaa vähän harmaantuneille lauteille, joita ei vielä viitsi uusia. En ehtinyt suojapapereita lattialle laittaa kun hän oli jo massaa levittämässä saunan lattialle. Vanha kiuas oli jo lentänyt ulos. Onneksi massa oli nopeasti kuivuvaa, sillä hän kävi vielä illalla hiomassa ja maalaamassa muurin. Kyllä meillä joskus tapahtuu tosi nopeasti. En ehtinyt ottaa mitään Ennen-kuviakaan. Takaisin sohvaan vajotessaan hän vain tokaisi, että ei me taideta osata olla remonttia tekemättä.

2 kommenttia:

  1. Joo! Aina siivotessa tekee hyvän päätöksen alkaa laittaa tavaroita paikoilleen tästä lähin saman tien. Ja se päätös pitää juuri niin kauan kunnes on taas imuri kaapissa tai ensimmäinen kirjekuori avattu (joka taas jää lojumaan pöydälle). Kummallista selkärangattomuutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just, teoria on teoriaa ja käytäntö jotain muuta. Oma kroppa siitä viime kädessä kärsii.

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin, ilahdun jokaisesta!