Kissanristiäiset

Pitäisi varmaan järjestää kissanristiäiset, mutta annetaan kisujen ensin tottua uuteen kotiin. Eilen iltapäivällä tulimme kotiin 3 tunnin matkan jälkeen. Tytöt olivat tosi nätisti autossa, ei paljon nau'uttu eikä paljon pelättykään.

Lotasta tuli vauhtimimmin otteiden vuoksi Mimmi, ja Cherie sai nimen Veera. Mimmi on jo kuin kotonaan, Veera on vähän varautuneempi, mutta alkaa sekin jo vapautua. Muutto taisi olla aika rasittava, kun tytöt nukkuivat melko pitkään aamulla ja vielä pitkät päikkärit. Mutta voi sitä menoa eilen illalla, kun kisut painoivat peräkanaa ympäri huushollia. Meillä pääsee ympäri eteisestä olohuoneeseen, keittiöön ja taas eteiseen, ja tätä rallia mentiin niin että tuntui kuin olisi ollut raviradalla.

Kunnon kuvia ei vähän valon takia saa. Vasemmalla Veera ja oikealla Mimmi. Äkillinen peseytymistarve iski kesken leikin.

Äsken tytöt saivat tonnikalaa, ja kylläpä se oli hyvää.

Mimmi on hyvin rohkea ja tulee itse syliin kehräämään ja hieromaan poskea. Veera taas alussa sähisee ihmisille ja on arempi. Se oli tottunut eläintalossa isoon laumaan ja huutaa nyt surkeasti heti kun joutuu Mimmistä eroon. Mutta sitten heti kohta hyökkää toisen kimppuun ja uskaltaa tulla ihmistäkin haistelemaan. Kyllä meistä varmaan kavereita tulee.

The kittens came home yesterday and they have made themselves at home. The older, white-gray kitten is now called Veera and the white-black-and-red kitten is Mimmi. Veera was a bit shy in the beginning, hissing at people and hiding. Now they have taken over the house, and have a right merry-go-round going.