Kumpikohan lie enemmän hämmästynyt, Veera vai minä.
Olemme eläneet muutaman päivän pikkukisujen kanssa. En muista milloin olis naurettu niin paljon. Joka päivä tulee uusia temppuja ja meno on aikamoista. Kissat säikyttelevät toisiaan, hyppäävät ilmaan, huitovat kukkia, verhoja, sähköjohtoja. Hyppivät kaiken mahdollisen päälle, ryömivät alle tai sisään. Välillä laukataan peräkanaa huoneesta toiseen ja takaisin. Sitten mennään yhdessä vakavina istumaan hiekkalaatikkoon ja peitetään tekoset raivokkaasti. Kun tytöt väsyvät, ne lysähtävät jonnekin nukkumaan. Mimmi on herättyään kehräystuulella, nuolee naamaa ja hieroo poskea. Ihan kuin olisi asunut meillä jo kuukausia parin päivän sijasta. Veera on vielä varautunut ja katsoo juuri tuolla lailla kuin kuvassa, saattaa sähähtää vähän. Tänään sekin antoi silittää itseään eikä sähissyt.
We've had the kittens only for a few days, but they are already members of the family. I can't recall when I've had so many laughs. They are so funny, jumping up and around, chasing and stalking each other. Veera is a bit shy still, giving looks like this and hissing at us. Mimmi is so relaxed and at home, like she's always been with us.
Mimmi relaxing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätät kommentin, ilahdun jokaisesta!