Mistä kissa tietää missä sen jalat ovat

Vaikka blogissa on ollut hiljaista, on kaikenlaista touhuttu kesälomalla. Otin yhdeksi tavoitteeksi näiden pinnatuolien maalaamisen. Ostin neljä tällaista tuolia työpaikan huutokaupasta vuosia sitten. Ne olivat lakatut ja istuimessa oli vihreä kerni. Näin heti mielessäni nämä valkoisina. Olen raaputellut ja hionut näistä lakat pois ja nyt viimein pääsin maalaustouhuun. Pohjamaalaus Otexilla ja päälle kaksi kerrosta Helmiä. Syksyllä otan ne mukaan iltakurssille ja pehmustan ja päällystän istuimet valkoisella kernillä. Sitten teen niihin istuintyynyt.

These chairs, 4 of them, I have bought at an auction at my work place. They used to be natural birch colour, with a green coated fabric cover on the seat. I finally got around to painting them. I think the white colour is better. I'll reupholster the seats with white coated fabric and a separate cushion.

Sain myös manguttua miehen laittamaan hyllyt työhuoneen nurkkaan. Takaseinä on cyproc-levyä, joten ne piti kiinnittää erityisillä kiinnikkeillä. Ostin tuet ja hyllylevyt jo viime kesänä ja maalasin hyllyt valmiiksi. Ne ovat odottaneet työhuoneen remonttia. Kun remonttia ei näy ihan heti tulevan, halusin kuitenkin kaikkialla lojuvat tavarat siistimmin järjestykseen. Huone on tarkoitus myöhemmin  tapetoida ja katto paneloida.

I also got new shelving to my work room. The shelves have been waiting in storage for a total renovation of the room, with new wall paper and panelled ceiling. But the job seems to be postponed to the far future. So at least I got my things in order.

Helteillä olen iltapäivisin viettänyt paljon aikaa työhuoneessa ommellen ja järjestellen kankaita ja muita tarvikkeita. Tänään tein toisen pussilakanan kahdesta pitsilakanasta. Kissat ovat aina mukana, kun ompelen. Työpöytäni on aika täynnä kaikenlaista tavaraa, erilaisia projekteja odottamassa, saksia, lankarullia, neulatyynyjä, kynäpurkkeja yms.

Kissat tulevat heti kun huomaavat minun ompelevan. Ihmettelen aina, miten ne pystyvät hyppäämään lattialta pöydälle, näkemättä mitä siellä on, niin että ne eivät kaada tai tiputa mitään. Sitten ne kävelevät tavaroiden labyrintissä asetellen jalkansa niiden väliin. Mistä ihmeestä ne tietävät missä niiden takajalat ovat, kun ne astuvat pöydän tyhjiin kohtiin? Niillä on käsittämättömän kevyet ja tarkat tassut.

The cats hop on my working table as soon as I start sewing. The table is filled with fabrics, scissors, needle cushions, pencil jars and all the working parafernalia that I might need. I have no idea how the cats do this: they jump on the table without seeing what's on it, they walk among all the junk on the table, putting their paws in the empty slots between things. How do they know where their hind legs are? How can they be so graceful and precise in their movements?

Sitten ne nukkuvat kaikessa rauhassa, vaikka ompelukone surisee ja pöytä tärisee ja heiluu sen alla. Ihana katsoa niiden rentoutunutta olemusta.

Then they fall asleep, in the midst of the noise of the sewing machine, with the table shaking and vibrating under them. I just love to watch them relaxing, with a smile on their faces.