Jouluun valmistautuminen, osa I

Koskaan ei voi aloittaa jouluun valmistautumista liian aikaisin. Joulutunnelmaan on tietysti vähän hankala päästä, kun ulkona on +9 astetta ja miljoonakellot kukkivat vielä ovenpielessä, siis ulkona. Mutta aikaisemmista vuosista oppineina tiedämme, että se kylmä, valkoinen vuodenaika tulee kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin.

Mitäs ensin? Joulukortit, tietenkin. Koska minun pitää tehdä joulukortit itse. Vaikka pää kainalossa, sohvan nurkkaan masennuksen kouriin vajonneena, täysin halvaantuneena tai tuli vaikka hurrikaani. No, otin esille korttiaskartelulaatikkoni.

Hmmm. Aika inspiroivaa. Ehkä järjestelen tätä vähän ensin.

Tämä on hyvä alku. Mutta miten laitan nuo kaikki takaisin laatikkoon niin, että löydänkin sieltä jotain? Jonkinlainen lokerointisysteemi? Idea tuli tuosta valkoisesta puulokerikosta.

Tähän tapaan. Pahvinpala päällystetään paperilla, teipataan kiinni pohjaan ja reunoihin. Mitoitetaan niin, että lokerikon kummallekin puolelle mahtuu jotain järkevästi, kuten korttipohjat ja kartonkipalat.

Sitten lajitellaan korttitarpeet. Korttipohjat ja pienet kartonkipalat pienempään lokeroon, isommat kartongit ja kuviopaperit isompaan. Valmiiksi leikatut taustakuvat omiin pinoihin.

Tyhjensin nappilaatikkoni kapeaan lasipurkkiin ja varasin vapautuneen kätevänkokoisen peltilaatikon valmiiksi leikatuille pikkukuville, joita oli jäänyt edellisvuodelta. Lajittelin tarrahelmet ja tarratimantit muovipussiin, pienet kartonginpalat toiseen.

Olen kerännyt signaalitaskuja talteen ja lajittelin niihin erilaiset kuviomallineet ja kaavat. Toisiin taskuihin keräsin isommat kuviopaperit ja kartonkipalat.

Sitten vain kootaan taskut kansioon ja korttitarvikkeet ovat kätevästi esille otettavissa. Viime vuonna tein kortteja olohuoneessa. Keräsin tarvikkeita isolle tarjottimelle, jossa ne oli kätevä siirtää kirjahyllyyn odottamaan seuraavaa korttisessiota.

Noin. Tarvikkeet ovat paljon paremmassa järjestyksessä. Kauniisti päällystetyn laatikon on muuten tuonut ystäväni Lissu. Leimat ja leimausvärit odottavat omassa korissaan inspiraation tuloa.

Ulkona näköjään sataa vettä. Huokaus. Aloitan ehkä vähän myöhemmin. Ja muistelen vielä kesää ja aurinkoa.