Elämä jatkuu

Tänään sain työpaikalta sitten työsuhteen irtisanomislapun käteen. Ei se ollut mikään yllätys. Meidän toimipisteen toiminta lakkaa ja kaikki irtisanottiin. Ehdinkin olla lähes 10 vuotta tässä työpaikassa. Siihen aikaan mahtuu hyviä ja vähän huonompiakin päiviä. Tällä hetkellä harmittaa eniten mahtavan työtiimin hajoaminen. Joka päivä oli mukava tulla töihin, kun tiesi että on porukan tuki takana, ja aina voi nauraa vaikeuksille päin naamaa.

Kyllä niille tänäänkin naurettiin, vuorotellen käytiin laput vastaanottamassa ja väännettiin vitsiä. Sääliksi käy monta muuta työkaveria, joille irtisanominen tulee yllätyksenä. Jotkut saavat lähteä saman tien. Itsellä on vielä työvelvoitetta kesän ajan, lomat poislukien. Saan raivattua turhat paperit pois ja arkistoitua kaiken kuntoon. Minulle on tärkeää, että jälkeeni ei jää epäselviä asioita. Saan itselleni rauhan kun tiedän, että olen työni tehnyt kunnialla loppuun asti.

Nyt on sitten aikaa keskittyä olennaiseen, eli puutarhanhoitoon ja harrastuksiin. Täytyy laittaa mietintämyssyyn mitä sitä haluaa tehdä jatkossa. Tällaista pysähtymisen aikaa minulla ei ole oikein ollutkaan, oikeasti. Ties mitä tästä vielä kehittyy.