Selityksiä selityksiä

Juuri kun olin pääsemässä taas juonesta kiinni tähän blogin pitämiseen, alkoi erinäisten sattumien suma ja elämään tuli liikaa kaikkea. Huhtikuun alussa alkoivat työpaikalla yt-neuvottelut, joista odotellaan tulosta ensi viikon loppuun. Onhan näitä ollut ennenkin, mutta tällä kertaa vähennystarve on niin suuri, että taitaa sattua omalle kohdalle. Olen ehtinyt jo surra, iloita, huolestua, innostua ja vaikka mitä tässä välillä. On tehty B-suunnitelmaa ja vähän C-suunnitelmaakin. Juuri tällä hetkellä en ole moksiskaan jos arpa osuu kohdalle. Laskeskelin tänä aamuna, että olen saanut olla yhtäjaksoisesti työelämässä 31 vuotta ensi syksyyn mennessä, jolloin irtisanomisaika päättyisi. Onhan se aika hyvin tänä päivänä.

No, sitten sattui miehelle tapaturma tuossa huhtikuun puolivälissä ja elämä muuttui taas. Nyt on ollut leikkaus ja jalka paketissa ja muitakin vaurioita. Kevään projektisuunnitelmat vaihtuivat pitkään toipumiseen keppien kanssa könkäten. Onneksi kuitenkin toipuminen on hyvässä vauhdissa, eikä mitään kovin pysyvää vammaa pitäisi jäädä. Katon maalaus jäi kesken ja muutkin ulkomaalaussuunnitelmat odottavat nyt vähän aikaa.

Miehen toipilasaikana minulle on tietysti langennut entistä enemmän kotityöt. Nyt sen huomaa miten paljon kotona oleva puoliso on hoitanut, ruoanlaitosta siivoukseen ja ruohonleikkuut päälle. Nyt teen ostoslistoja, käyn työmatkalla kaupassa ja vien roskat, täytän ja tyhjennän tiskikonetta ja pyykkikonetta. Siis kaikkea sitä mitä normaalisti perheenäiti tekee, mutta meillä mies on hoitanut. Huomaan itse, että en ole imuroinut aikoihin. Ruoanlaittokin tuntuu pitkästä aikaa ihan oudolle, ja varsinkin se ruokalistojen suunnittelu. Tosin mies on nyt alkanut jo touhuta kaikenlaista, ja pystyy kyllä avustettuna tekemään jo esim. ruokaa ja pieniä askareita. Hän on sitkeää laatua eikä halua olla passattavana.

Nyt on sitten vielä tietysti puutarhan kevätkiireet lisäksi. Ison pihan haravointiin menee jo oma aikansa, kukkapenkkien siivous on vielä kesken ja komposti levitys ja kaikki. Onneksi minulla oli muutamia lomapäiviä pitämättä, niin sain perunat istutettua ja vähän kasvimaatakin aloitettua. Tomaatit venyvät sisällä, ne täytyy siirtää kasvihuoneeseen heti viikonloppuna. On ollut kylmiä öitä, niin ei ole uskaltanut. Kyllä tekemistä riittää joka puolella minne vain katsoo. Äitienpäivälahjaksi kävin ostamassa päärynäpuun ja istutin sen viikonloppuna. Ostin myös mansikantaimia ja istutin lavaan. Kasvimaita olisi perattava ja kylvettävä. Ja se ruohonleikkuukin vielä! Kyllä tässä bloginpito on jäänyt sivuun. Ehkä sen voin antaa itselleni anteeksi.