tiistai 22. heinäkuuta 2014

Mistä kissa tietää missä sen jalat ovat


Vaikka blogissa on ollut hiljaista, on kaikenlaista touhuttu kesälomalla. Otin yhdeksi tavoitteeksi näiden pinnatuolien maalaamisen. Ostin neljä tällaista tuolia työpaikan huutokaupasta vuosia sitten. Ne olivat lakatut ja istuimessa oli vihreä kerni. Näin heti mielessäni nämä valkoisina. Olen raaputellut ja hionut näistä lakat pois ja nyt viimein pääsin maalaustouhuun. Pohjamaalaus Otexilla ja päälle kaksi kerrosta Helmiä. Syksyllä otan ne mukaan iltakurssille ja pehmustan ja päällystän istuimet valkoisella kernillä. Sitten teen niihin istuintyynyt.

These chairs, 4 of them, I have bought at an auction at my work place. They used to be natural birch colour, with a green coated fabric cover on the seat. I finally got around to painting them. I think the white colour is better. I'll reupholster the seats with white coated fabric and a separate cushion.


Sain myös manguttua miehen laittamaan hyllyt työhuoneen nurkkaan. Takaseinä on cyproc-levyä, joten ne piti kiinnittää erityisillä kiinnikkeillä. Ostin tuet ja hyllylevyt jo viime kesänä ja maalasin hyllyt valmiiksi. Ne ovat odottaneet työhuoneen remonttia. Kun remonttia ei näy ihan heti tulevan, halusin kuitenkin kaikkialla lojuvat tavarat siistimmin järjestykseen. Huone on tarkoitus myöhemmin  tapetoida ja katto paneloida.

I also got new shelving to my work room. The shelves have been waiting in storage for a total renovation of the room, with new wall paper and panelled ceiling. But the job seems to be postponed to the far future. So at least I got my things in order.


Helteillä olen iltapäivisin viettänyt paljon aikaa työhuoneessa ommellen ja järjestellen kankaita ja muita tarvikkeita. Tänään tein toisen pussilakanan kahdesta pitsilakanasta. Kissat ovat aina mukana, kun ompelen. Työpöytäni on aika täynnä kaikenlaista tavaraa, erilaisia projekteja odottamassa, saksia, lankarullia, neulatyynyjä, kynäpurkkeja yms.


Kissat tulevat heti kun huomaavat minun ompelevan. Ihmettelen aina, miten ne pystyvät hyppäämään lattialta pöydälle, näkemättä mitä siellä on, niin että ne eivät kaada tai tiputa mitään. Sitten ne kävelevät tavaroiden labyrintissä asetellen jalkansa niiden väliin. Mistä ihmeestä ne tietävät missä niiden takajalat ovat, kun ne astuvat pöydän tyhjiin kohtiin? Niillä on käsittämättömän kevyet ja tarkat tassut.

The cats hop on my working table as soon as I start sewing. The table is filled with fabrics, scissors, needle cushions, pencil jars and all the working parafernalia that I might need. I have no idea how the cats do this: they jump on the table without seeing what's on it, they walk among all the junk on the table, putting their paws in the empty slots between things. How do they know where their hind legs are? How can they be so graceful and precise in their movements?


Sitten ne nukkuvat kaikessa rauhassa, vaikka ompelukone surisee ja pöytä tärisee ja heiluu sen alla. Ihana katsoa niiden rentoutunutta olemusta.

Then they fall asleep, in the midst of the noise of the sewing machine, with the table shaking and vibrating under them. I just love to watch them relaxing, with a smile on their faces.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Välillä jotain aivan muuta

Kesälomalla voi tehdä kaikenlaista mihin ei muulloin ole aikaa. Niinkuin vaikka ommella vanhoista pitsilakanoista pussilakanoita.


Olen keräillyt kirppiksiltä vanhoja, hyvälaatuisia aluslakanoita ja pitsilakanoita. Ne tuntuvat hyvältä iholla ja ovat paksua, hyvälaatuista puuvillaa.


Minulla on myös 50- ja 60-luvuilla virkattuja lakananpitsejä, jotka enoni toi minulle kun tyhjensi omakotitaloaan myyntiin. Hän tietää käsityöharrastuksistani.

Valitsin yhden pitsilakanan pussilakanan toiseksi puoleksi ja tein toisen puolen aluslakanasta. Siihen kiinnitin yhden pitsin koristeeksi.



Lakanat olivat sopivan levyisiä, pituudesta piti vähän lyhentää. Luin jostain ohjeesta joskus, että pussilakanan pitää olla vähän pienempi kuin peitto, jotta peitto näyttää mukavan kuohkealta.


Pitsilakanassa on leveä välipitsi, joka jää pussilakanassa päälle päin. Nimikoidut kirjaimet jäävät väärin päin, koska päällyslakanan pitsi käännetään aina peiton päälle. Se ei haittaa, kirjaimet näyttävät kuitenkin hyvältä.


Toisella puolella oleva pitsi on vähän kellastunut ajan kuluessa, mutta eiköhän se vaalene taas pesussa. On mukavaa, kun saa vanhat käsityöaarteet käyttöön.

Toisen pussilakanan teen kahdesta samanlaisesta pitsilakanasta. Ehkä huomenna, jos ei ole kovin  helle.


Ompeluapulaiseni väsähti helteeseen jo suunnitteluvaiheessa.  
My assistant got tired at the planning stage.

I made new duvet covers from old bed sheets with lace. I took one lace sheet and one ordinary sheet, sewed some lace on the upper side. I have bought old sheets at flea markets. The lace I got from my uncle, who was clearing his house for sale. The laces are from the 1950s and 1960s, hand crocheted by my aunt. Now I have lace on both sides of the duvet cover.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kasvihuonetta kuvaamassa

Eilen oli jännittävä päivä. Meillä oli TV:stä tuttu puutarhatoimittaja ja valokuvaaja tekemässä juttua kasvihuoneestamme. Siis meidän kasvihuoneesta! Juttu tulee ensi kesän Viva-lehteen. Laitan sitten vinkkiä siitä tänne. Onpa jännää nähdä oikean valokuvaajan ottamia kuvia. Tiedän että niistä tulee hyviä.

Yesterday was a very exciting day. We had a garden journalist and a photographer making an interview and taking pictures of our greenhouse. The story will appear next summer in Viva-magazine in Finland.


Toimittaja tahtoi ehdottomasti Puutarhakissat mukaan juttuun. Veerasta ja Mimmistä otettiinkin kymmenittäin kuvia. Tosin kuvattavat olivat vähän turhankin nopeita, eivätkä meinanneet pysyä kuvissa tarpeeksi kauan. Kun nyt olin siivonnut ja järjestänyt kasvihuoneen, otin itsekin vähän kuvia. 

The journalist wanted to have our famous blog cats, Veera and Mimmi, in lots of pictures. As long as I had cleaned up the greenhouse for the photo session, I took some pictures myself.





Teimme pikaisesti pöydän kasvihuoneeseen. Mies löysi liiterin vintiltä purun seasta vanhan oven. Pyysin tekemään siihen pukkijalat ja hän tekaisi yhden pukin. Kiinnitettiin se sitten ruuveilla kiinni ja voilà, pöytä valmis. (Toimittaja tunnusti juuri antaneensa yhden vanhan oven työmiehille. Kyllä häntä harmitti, kun näki minun pöytäni!)

We made a table out of an old door, which we found in the outbuilding attic.






 Mimmi tutustui ammeeseen, kun siinä oli kerrankin vähän vettä. Miltähän vesi maistui?