maanantai 1. toukokuuta 2017

Pitkästä aikaa kuulumisia

Aika on kulunut kuin siivillä helmikuun puolivälistä, kun aloitin restaurointiopinnot. Ihan nolottaa, kun en ole saanut blogia päivitettyä. Opiskeluviikot ovat olleet niin kokonaisvaltaisesti uuvuttavia, ja viikonloput ovat menneet kotitöissä. Kunnollisia kuviakaan en ole ottanut, räpsinyt vain puhelimella. Olen ollut todella tyytyväinen opintoihin. Teemme siellä oikeita hommia oikeassa restaurointikohteessa. Teoriaa on ollut vain muutama korttikoulutuspäivä, sekä yksi päivä rakennusvirheistä ja kosteusongelmien syistä.


Opintojen ohella olen stressannut taas äidin asioita. Hän on ollut helmikuusta lähtien terveyskeskuksen makuutusosastolla. Kaatumisia tuli yksi liikaa, ja kotihoito totesi että nyt ei enää kotona pärjää kotihoidon avullakaan. Äiti odottaa nyt tehostetun asumispalvelun paikkaa. Pian on mennyt kolme kuukautta, joka lain mukaan on jonotusaika. Ei se välttämättä riitä. Äiti ei viihdy terveyskeskuksessa, siellä on 5-6 henkeä samassa huoneessa. Kaikenlaisia potilaita, toiset huutavat tai höpöttävät, haluavat kotiin. Äiti on tottunut omaan yksityisyyteen, eikä haluaisi olla vieraassa paikassa, vaikka kuinka turvallisessa. Monen hengen huoneessa kaikki sairastavatkin samat taudit. Kävimme äidin luona viimeksi viikko sitten, oli enon hautajaiset. Äiti oli pari päivää kotilomalla ja kävi hautajaisissa. Totesi kotiin palatessamme, että olipa hauskat hautajaiset. Huomaa, että hän ei paljon pääse enää ihmisten ilmoille. Selailin vanhoja valokuvia ja löysin tämän mummolan kuvan. Tänne äidin vanhemmat perheen kanssa pääsivät Karjalasta parin evakkomatkan jälkeen. Tämä oli minun mummolani silloin kun olin lapsi.


Opinnoissa meillä on ollut ikkunankorjausta nyt kylmän kevään aikana. Kohteesta puretun ja uudelleen rakennettavan kuistin kauniit ikkunat kunnostetaan ja kitataan uudelleen. Olen tietysti ennenkin kunnostanut vanhoja ikkunoita, kasvihuoneeseen. Nyt olen saanut tarkemmat ohjeet miten työ olisi pitänyt tehdä. En esimerkiksi käyttänyt sellakkaa kittiuraan, vaan pohjamaalasin sinkkivalkoisella pohjamaalilla. Sellakka estää öljyn imeytymisen kitistä puitteeseen. En myöskään öljynnyt ikkunanpuitteita ennen maalausta. Meidän ikkunat eivät olleet niin vanhat ja huonokuntoiset kuin nämä ikkunat. Öljyäminen tekee kyllä kuivuneelle ikkunalle ihmeitä. Toinen asia mistä olen oppinut paljon, on kittauksen viimeistely. Minä en kyllä omia ikkunoita kitannut näin hienoon kuntoon. Kunnollisella kittiveitsellä saa kaunista jälkeä.


Olen oppinut myös ikkunan puuosien korjausta. Puusepäntöistä minulla onkin vähemmän kokemusta. Tein tähän valmiiksi tulleeseen ikkunaan tippalistan korjauksen sekä välipuitteisiin muutamia paikkauksia. Periaate on näin vanhojen ikkunoiden kohdalla, että korjataan mahdollisimman vähän. Vain ne osat vaihdetaan, jotka ovat liian lahoja tai muuten vioittuneita. Nyt ikkuna odottaa kitin kuivumista ja sitten maalataan ohuesti useita kerroksia pellavaöljymaalilla. Omistaja ei ole vielä päättänyt väriä. Nämä ovat olleet ennen punaiset ulkopuolelta.

Olemme toki tehneet muutakin opinnoissa. Purimme korjauskohteen tuvan lattiarakenteet, jotka olivat lahonneet betonikellarin väärin rakennuksen seurauksena. Kannoimme ulos muutaman tonnin betonimurskaa ja muuta roinaa. Kävimme valikoimassa uusia hirsiä ja ne on nyt asennettu lattiaan harkkojen päälle. Purimme myös yhden huoneen lattian oikeaoppisesti sorkkaraudalla ja tarkistimme lattian rakenteiden kunnon.


Tämän kevään säät ovat olleet kyllä suuri pettymys puutarhaihmiselle. Tänään oli ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen päivä pitkään aikaan. Oltiinkin ulkona melkein koko päivä. Merkkasin letkulla uuden kukkapenkin paikan. Tuossa kaivon ympärillä on ollut pieni penkki, joka rikkaruohottuu joka kesä. Päätin tehdä siitä reilusti suuremman ja yhdistää siihen toisen pienen penkin kukat. Minulla on jonkin verran siemenestä kasvatettuja perennan taimia. Lisää täytyy käydä puutarhakaupasta myöhemmin. Keräsin tänään tästä nurmiturvepaloja entisen grillipaikan täytteeksi. Meillä on grillin hankinta edessä, aikaisempi tynnyristä tehty grilli on jo palanut puhki ja joutuu eläkkeelle. Minä olen Weberin pallogrillin kannalla, en oikein välitä noista kaasugrilleistä, kun ovat niin rumiakin.


Siinäpä tärkeimmät kuulumiset pikaisesti kerrottuna. Mimmi ja Veera tässä välillä sopuisina. Ulkona ollessa varsinkin Mimmi pyrkii ajamaan Veeraa takaa ja pomottamaan. Ja Veera hölmö antaa pomottaa. Mukavaa kesän odotusta.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Uusi elämä

Työttömän "laiskat" päivät loppuivat. En toki päässyt töihin, vaikka muutamaan paikkaan ehdinkin hakea. Huomasin joulukuussa ilmoituksen Restaurointikisällin ammattitutkinnosta lähioppilaitoksessa. Hetken mietittyäni laitoin hakemuksen menemään. Olenhan nuorempana opiskellut kyseistä tutkintoa vuorotteluvapaalla lukuvuoden verran, silloin tutkinto oli 2-vuotinen. Tykkäsin siitä alasta kovin, mutta silloin ei ollut mahdollisuutta jatkaa opintoja loppuun, vaan oli mentävä takaisin töihin. Nyt oli uusi mahdollisuus. Sainkin tammikuussa haastattelukutsun ja sain opiskelupaikan. Hakijoita oli juuri riittävä määrä että koulutus voi alkaa. Koulutus kestää vajaan vuoden.


Restaurointikisälli työskentelee vanhojen rakennusten parissa. Olen ihan hurahtanut vanhoihin taloihin. Olen nähnyt vanhoista taloista unia nuoresta asti. Vaeltelen  unissa loputtomissa huoneissa, joissa on vanhoja huonekaluja ja hirveästi mielenkiintoisia tavaroita. Minusta vanhoissa taloissa on erilainen henki, ne tuntuvat jotenkin kotoisammilta kuin uudet. Olen muutenkin hyvin kierrätyshenkinen, joten tämä koulutus sopii minulle kuin nenä päähän.


Tulemme opiskelemaan pääasiassa asiakkaan hirsitalossa, jossa työtä riittää. Hirsiä on vaihdettava, ikkunoita korjattava, lasitettava ja kitattava, lattioita avattava ja tutkittava. Olen ihan täpinöissäni, että pääsen tekemään mielekästä työtä ja oppimaan samalla korjausrakentamista vanhoilla hyviksi todetuilla työtavoilla ja luonnonmukaisilla materiaaleilla. Heti opiskelun alkuun sattui talviloma, joten olen tällä viikolla kotona lueskellut hirsitaloista, opiskellut tyylihistoriaa ja hankkinut työvaatteet ja turvakengät. Ensi viikolla päästään aloittamaan opinnot toden teolla. Minulle sattui hyvä tuuri, sillä remontoitava talo sijaitsee reilun 5 kilometrin päässä kotoa.


Työkkärikin hyväksyi koulutuksen, vaikka vaikutti siltä kuin tekisivät minulle suurenkin palveluksen hyväksyessään sen, että saan opiskella työttömyystuella, eli tehdä jotain mielekästä päivilläni, sen sijaan että makaisin vaan apaattisena kotona. Merkillinen järjestelmä tämä te-toimistojen toiminta. Jouduin perustelemaan opiskeluun hakemiseni, ja pääsin koulutukseen lähinnä siksi, että se on niin lyhyt. Työttömällä ei passaa olla omia unelmia tai omaa tahtoa.

Ensi viikolla siis suuntaan opintoihin ilolla. Toivon ja uskon, että tämä on parasta lääkettä mielialalleni näin kevättä odotellessa.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Talven hiljaiseloa


Pimeää on ollut, niin pimeää. Joinakin päivinä tuntuu ettei valaistu ollenkaan. Valokuvatkaan eivät oikein onnistu. Tammikuu on minulle aika synkkää aikaa. Joulun jälkeen tulee vähän dagen efter -olo, sellainen juhlien jälkeinen apeus, kun kaikki koristeet raivataan pois ja paremmat astiat laitetaan kaappiin. Joulun alla pystyi touhuamaan jouluasioita, leipomaan ja koristelemaan, tekemään viime hetken joululahjoja. Nyt ei oikein tiedä mitä tekisi seuraavaksi. Remonttiakaan ei näe näin pimeinä päivinä tehdä. Meillä on olohuoneen tapetointi seuraavaksi listalla, ja olen valikoinut tapetteja netistä miehelle hyväksyttäväksi. Löysimme yhden William Morrisin tapetin, jonka mieskin voisi ottaa. Se on nimeltään Scroll.



Saa nähdä onko tämäkään vielä viimeinen valinta. Nämä ovat melko kalliitakin nämä Morrisin tapetit,  mutta kun sen vaivan näkee että raivaa huoneen ja tapetoi, kannattaa minusta vähän satsata kauneuteen ja laatuun.

Talvikausi on mennyt muuten pienen askartelun ja käsitöiden merkeissä. Neuloin joulun alla sukkia äidille ja yhdet tilaussukat pukinkonttiin. Nyt aloitin neulomaan jämälangoista kissan villapaitaa Veeralle, joka palelee ulkona kylmässä. Hänellä on ohuempi karva kuin Mimmillä, joka pörhöttää itsensä ja mennä porskuttaa pakkasessa. Eri asia on tietysti, saanko koskaan tuon villapaidan Veeralle pujotettua päälle. Sitä silmällä pitäen neulon paidan selästä kiinnitettäväksi napeilla. Kuvittelen, että voisin ujuttaa paidan Veeran alle huomaamattomasti ja sitten jotenkin muina miehinä sulkea napit. Heh.


Olen tehnyt myös pari kissanrinkulaa, tai oikeastaan koiranrinkulaa kaverille tilauksesta. Hänellä on kaksi pientä koiraa ja yksi hieman isompi. Tein sitten yhden jättirinkulan 70 cm kokoisena, ja tein samalla siihen kaavan mahdollista tulevaa käyttöä varten. Siitä tuli aika hauska. Käytin siihen lammaskuvioista mikrofleeceä, joka tuntuu ihanan pehmeältä. Voi olla että käytössä siihen tarttuu karvat aika helposti. Jää nähtäväksi.



Molemmat kissat testasivat luonnollisesti rinkulat. Varsinkin Veera näytti ihanan omistavalta, kun veti pitkät torkut ison rinkulan päällä. Tein myös toisen pienemmän rinkulan koirakankaasta, josta tein myös meidän raapimispuun alustalle päällyksen.

Minun piti tämän talven aikana aloittaa vinttien raivaussessiot. Jotenkin se ei ole oikein käynnistynyt vielä. Vintillä on talvella vähän kylmä, ja siellä on niin heikko valaistus, että sinne ei oikein huvita mennä. Kun alan siirtelemään vintille säilöttyjä tavaroita, minulle tulee aina uupumus, enkä keksi mitä tekisin tavaroille. Olen vähän huono heittämään mitään pois. Nytkin olen leikannut vanhoja t-paitoja ja omia reikäisiä yöpaitojani matonkuteiksi.


Eihän minulla ole edes kangaspuita, mutta ehkä joskus tuon äidin kangaspuut meille ja aloitan kutomisen. Olen nuorempana kutonut aika monta räsymattoa, joten eiköhän se onnistu nytkin. Kävimme äidin luona tammikuun alussa ohjeistamassa siivoojaa töihin. Äidillä on muistisairaus ja kotihoitajat käyvät kolmesti päivässä, koska toimintakyky on mennyt huonoksi. Nyt otettiin hänelle viikkosiivous, että koti säilyy paremmassa kunnossa, eikä minun käyntiaikani mene aina pelkkään siivoukseen. Kyllä on raskasta olla etäomaishoitajana, kun välissä on yli 500 kilometriä, eikä voi käydä useammin äitiä tapaamassa. Olin sen verran stressaantunut taas, etten nukkunut kunnolla koko vierailun aikana, vaan kieriskelin sängyssä monta tuntia. Tämä on varmaan aika monelle tuttua.


Kissatkin nukkuvat paljon nyt pimeän aikaan. Minäkin nukun aamulla pitkään. kun ei ole kiire minnekään. Ehkä tämä talvi menee lepäämällä nopeammin.
Avasin muuten Instagram-tilin Puutarhakissoille, käykäähän katsomassa. Kuvat ovat kännykällä otettuja, mutta niitä tulee päivitettyä useammin. Blogi ei ole oikein päivittynyt, mutta lupaan parantaa tapani kevään myötä. Sitten kun herään.