lauantai 29. marraskuuta 2014

Tein taas joulukortteja

Joka vuosi jossain vaiheessa alkaa tehdä mieli joulukorttien tekoon. Vaikka kaupasta saa kortteja edullisesti ja helposti, on jotenkin palkitsevaa tehdä omia kortteja. Mietin tälle vuodelle jotain uutta tekniikkaa ja tein ensimmäiset kortit vanhoista Gudrun Sjöden -postimyyntiluetteloista. Niissä on mukava ekopaperi ja pehmeät värit.


Kuvanlaatu on surkea, valoa ei ole tarpeeksi, enkä jaksanut tehdä parempia kuvausjärjestelyjä. Käytin valmiita kartonkikortteja, erilaisia mulperi- ja koristepapereita ja leikkasin taustoja ja kuvioita luetteloista. Liimasin vielä pisteeksi i:n päälle tarrajalokiviä ja kimallepaperista rei'ittäjällä otettuja pikkupalloja.

 
Innostuin myös kirjomaan pienillä pistoilla kuvioita pellavakankaalle, joulupalloja, kuusia, tähtiä. Sain idean kirjontaan täältä, ihanan inspiroivasta blogista, jonka löysin äskettäin. Pienille tilkuille on mukava kirjoa, kun työ valmistuu nopeasti.






Kuvasta ei oikein saa selvää, mutta minusta niistä tuli aika hauskoja. Leikkasin juuri pienenpieniä kuusia erilaisista papereista luettelosta. Niistä tulee kuusimetsää seuraavaan korttiin. Tämä korttien tekeminen on mukavaa ja rentouttavaa. En tiedä arvostavatko vastaanottajat itsetehtyjä kortteja, mutta minä ainakin saan mukavan jouluisen mielen.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Tulisikohan minusta hyvä ammattijärjestäjä

Meillä on pojan kanssa itsepalvelukirppiksellä paikka ja olen katsellut varastoja sillä silmällä. Eilen hinnoittelin tavaroita ja kävin välillä vintiltä lajittelemassa sinne viime muutossa (15 v. sitten) varastoituja ikuisuussäilytettäviä. Huh huh mitä kaikkea sitä ei saa pois heitettyä. Olen harrastanut 15 vuotta sitten ainakin ompelua. Olen säilönyt värillisiin koreihin kankaiden leikattuja reunoja, käytettyjä suihkuverhoja, puhkikuluneita vuodevaatteita (reunassa on vielä aivan hyvää kangasta), täytevanun riekaleita, matonkuteeksi leikattavia (joskus) polyesteripaitoja ja muuta tarpeellista. Lisäksi löytyi mukavaa puuhastelua moneksi talvi-illaksi; kudottua pellavapyyhettä pötkönä leikattavaksi ja ommeltavaksi, säkillinen violettia matonkudetta odottamassa halkaisua ja kerimistä, keskeneräinen villapaita mohairlangasta (= ei voi purkaa langaksi) 80-luvun tyyliä, aloitettu villapaita 9 värillä, 2 riviä/väri (= mukava purku-urakka) kokoa XXXXXL.


Olen suunnitellut vintin siivousta ja tavaroiden karsimista varmaan tuon 15 vuotta. Muutaman kerran olen saanut lajiteltua poikien pieneksi käyneitä vaatteita ja kenkiä pois, mutta tuntuu että vintin tavarakerrokseen on tullut siitä vain pieni kolo, joka pian täyttyy uudesta tavarasta. Ymmärrän hyvin, että nykyihmiset tuntuvat tarvitsevan ammattijärjestäjiä. Tuollaisen urakan aloittaminen vaatii jotain ammattitietämystä ja paljon tsemppiä. Systeemiä. Apukeinoja. Lokeroita. Pussukoita. Laatikoita. Pukupusseja. Siis systeemiä.


Minusta tuntuu, että minulla saattaisi olla kykyjä ammattijärjestäjän hommiin. Olen järjestelmällinen, tykkään siisteydestä ja järjestyksestä, mapitan papereita, ohjeita, sisustusvinkkejä, osaan lajitella tavaroita. Laitan pyykit kuivumaan järjestyksessä, sukat pareittain (jos nyt pesukoneesta sattuu pareja tulemaan). Minulla on hyllykaupalla sisustus- ja muita lehtiä lajiteltuna nimittäin, numeroittain, vuosittain vanerikoteloihin. Järjestyksen pitoon on siis hyvä alku.

Haasteenani on säilyttäminen. Olen varmaan perinyt äidiltä sen, että minun on vaikea heittää mitään pois. Se on se ekologisuus. Voiko tätä käyttää vielä jotenkin. Jos ei voi käyttää sellaisenaan, saisiko siitä vielä jotain muuta. Jos ei muuta, niin voisiko sen leikata matonkuteeksi. Siinä vaiheessa tavara on siirtynyt pari kertaa huushollissa ja on nyt odottamassa leikkaamista. Se ei siis ole poistunut talosta. Tällainen tavaroiden järjestäminen on vähän toivotonta.


Voi olla että maailma pelastuu, mutta talo täyttyy tavarasta ja kohta tarvitaan toinen talo. Tänään autolla ajaessani mietin, että voisin alkaa Professional Organizeriksi. Kotiin tultua tutkin netistä asiaan liittyvää materiaalia. Koulutusta on saatavissa. Jopa verkkokurssina. Myös ilmaisia "tipsejä" löytyy verkosta mielin määrin. Voisi kouluttautua itse. Työhistoriassa on sihteerintöitä, joissa oppii järjestämään ja järjestelemään. Pitäisi vain oppia luovuttamaan. Luopumaan tavaroista. Heittämään pois. Oppimaan, ettei kaikkea tarvitse säilyttää muistona tai muuten vaan. Jos sattuisi joskus tarvitsemaan.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Omaa mysliä


Tänään kotona: tein omaa mysliä. Ainekset: kaurahiutaleita, pähkinöitä, auringonkukansiemeniä, kuivattuja karpaloita, ruokosokeria. Minun piti laittaa hunajaa sekaan, mutta se olisi pitänyt laittaa juoksevaan muotoon ensin. Käytin sitten ruskeaa ruokosokeria.


Laitoin osan kaurahiutaleista ja hakatut pähkinät pellille. Laitoin pellin 200-asteiseen uuniin n. 5 minuutiksi paahtumaan.


Sekoitin mukaan paahtamattomia kaurahiutaleita, auringonkukansiemeniä, leikkasin kuivattuja karpaloita pieniksi ja lisäsin vähän ruokosokeria. Olin ostanut aiemmin tummaa suklaata ja ajattelin hakata sitä joukkoon. Kun otin levyn esille, jäljellä oli 2 palaa. Hih. Meillä ei suklaa säily! Laitoin sitten kuitenkin nekin vähät mukaan pieneksi hakattuna. Saa sitten onnellisia sattumia suuhun.


Veera ja Mimmi olivat tietysti mukana hommissa. Ne ovat aina auttamassa keittiötöissä, palkaksi kun saattaa saada kerma-astian nuolemisen tai jotain muuta hyvää. Veera esittelee valmista mysliä.


Mimmi odottaa kärsivällisesti auttamispalkintoa.



perjantai 14. marraskuuta 2014

Marraskuun ihmiskoe


Marraskuun kaamosmasennus vie voimat ja pitää mielialan alhaalla. Nukuttaa, väsyttää, ruokahalu on huono ja makea maistuu. Tekee mieli jäädä aamulla peiton alle. Jotain on tehtävä. Päätän aloittaa ihmiskokeen masennuksen hälventämiseksi. Musiikki varmaan auttaa.

Normaalisti musiikkimakuni liikkuu heavy metalin ja raskaan rokin suunnalla. Olisiko kuitenkin niin, että kokeilisin jotain kevyempää näin raskaammalla mielellä. Ehkä jotain klassista. Etsin varastoistani jotain sopivaa. Ravelia, Tsaikovskia, Mozartia. Aloitetaan Mozartista. Siitä tulee mieleen Jane Austenin aikakautta käsittelevät elokuvat, kuten Ylpeys ja ennakkoluulo ja vastaavat. Niissä on aina kevyttä klassista musiikkia. Voin kuvitella mielessäni muotopuistossa käveleviä naisia pitkissä mekoissaan, ikuisessa joutilaisuuden tilassa, ainaisen auringon paistaessa päivänvarjon takaa. Voisinkin katsella viikonloppuna jonkin Austen-filmatisoinnin.

Kuuntelen autossa töihin tullessa Mozartin keveitä säveliä. Ei pöllömpää. Taidan käydä tänään kirjastosta vielä pianokonserttoja. Menen myös kampaajalle piristämään oloa uudella kampauksella.  Ehkä ihmiskoe alkaa jo vaikuttaa. Ihan kuin olisi jo vähän valoisampi olo.


Onnelliset kissat auttavat myös. Veera hymyilee.