sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Itsetehtyjä joulukortteja


Kävin eilen Tiimarissa ostamassa askartelutarvikkeita joulukortteja varten. Olen muutaman vuoden lähettänyt valmiita kortteja, mutta nyt teki mieli askarrella itse jotain. Ostin harmaita korttipohjia ja nauhoja, kuvioteippiä, pieniä rhinestonekivitarroja ja pitsiteippiä. Katselin kotona tiimarin ideakuvastoa ja sain vinkin yhdestä kortti-ideasta. Tänä vuonna korttini ovat käsityöteemalla.

Näissä korteissa on korttipohjan päälle liimattu harmaa pellavakangas. Sitten käytin kaikenlaisia langanloppuja ja tein pieniä mallitilkkuja, jotka kiinnitin kortin läpi neulalla ja samalla langalla. Nurjalle laitoin pari solmua ja leikkasin langanpäät pois. Sitten liimasin toisen kortin taustaksi. Puikot tein puisista grillivartaista puukolla katkaisemalla ja terottamalla. Viimeistelin hiomapaperilla.

Yhteen korttiin liimasin nauhoja kuusen muotoon ja laitoin tähdeksi rhinestonetarroja. Reunustin kortin nuottiviivainteipillä. Korttien teko oli tosi hauskaa ja ideoita alkoi pulputa sitä mukaa kun tein niitä. Seuraavaan korttiin tulee pieni virkattu isoäidinneliö punaisella ja valkoisella. Kortin reunat laitan punavalkoisesta ruutunauhasta.



Osaan korteista tulee vielä Hyvää Joulua -teksti, kunhan löydän sopivia kirjaimia tai painokirjasinlaatat. Mukavia korttitalkoita sinullekin!

This year I'm making my own Christmas cards. I got some materials at the store and found an inspiring card model in a catalogue. I decided my theme for this year would be crafts, knitting, crocheting and sewing. Here's a collection of cards I made. Some are lacking texts, but I will add them later. I used grey linen fabric on grey cardboard for some. Then I glued on some ribbons and attached the little knittings with thread. I made the knitting needles out of wooden sticks. I got so inspired by the cards that I kept getting new ideas for them.



Lisäsin vielä kuvan muutamista leimasimella ja kuviopapereilla tehdyistä korteista. Kuvan laatu on vähän huono, otin sen illalla huonossa valossa, joten tarkkuus kärsi. Nämä kortit syntyivät vähän nopeammin kuin nuo neulotut jutut. Valitettavasti en ehtinyt ottaa useampia kuvia, koska korttien lähettämiselle tuli kiire.

Kirppislöytöjä

Kävin eilen kirppiksellä katsastamassa löytyisikö sopivia joululahjoja pojille. Ostin aiemmin jo toiselle pojalle yhden Harry Potterin ja Terry Pratchettin englanninkielisenä. Nyt löysin vanhemmalle pojalle sopivan lahjan, jota ei voi kuitenkaan paljastaa tässä, jos hän sattuisi lukemaan blogia. Minusta se oli täydellinen lahja hänelle. Mietin yhtä toista potentiaalista lahjaa, mutta jätin vielä ostamatta. Ehkä kuitenkin haen sen vielä.

Olen tykästynyt tavaroiden ostamiseen kirppikseltä kauppojen sijaan. Minulla on sellainen filosofia, että yltiöpäisen kuluttamisen ja luonnonvarojen tuhlaamisen sijaan käytän mielelläni tavaroita, jotka ovat käyneet tarpeettomiksi jollekin muulle. Minun itseni on hyvin vaikeaa heittää mitään tavaraa roskikseen vain siksi että minä en sitä enää tarvitse. Minulla oli alkusyksystä kirppispöytä itsepalvelukirppiksellä 10 viikon ajan. Sain aika paljon tarpeetonta ja pieneksi tai liian suureksi käynyttä vaate- ja kodintavaraa kaupaksi. Kotiin palautuneistakin leikkasin vielä hyvät ja tukevat kankaat talteen tilkkutöitä ja muita ompelustöitä varten, samoin otin talteen napit ja soljet sekä kauniit tuotemerkit paitojen niskasta.

Löysin myös kotiin muutaman "uuden" tavaran. Kulahtaneen pussilakanan ostin kauniin värin ja pilkullisuuden takia. En voi vastustaa pilkkuja! Ajattelin ensin kangasta tilkkutöihin, mutta taidankin tehdä toisesta puolesta pöytäliinan keittiöön; sen väri käy täydellisesti keittiön mattoon ja tuolien selkämyksen väriin.

 
Ostin myös pellavaa, huokaus! En voi vastustaa pehmeäksi ja sileäksi kuluneita pellavaliinoja ja pyyhkeitä. Pienessä pöytäliinassa oli tahroja, mutta saan siitä tehtyä ihanan sileän ja viileän tyynyliinan 1 eurolla. Yhdessä nipussa oli pieni liina ja 4-5 lautasliinaa, joissa oli vähän reunoissa repaleisuutta. Saan niistä kauniit lautasliinat vähän pienentämällä. Nippu maksoi 3 euroa. Löysin myös vitosella lokerikon. Mietin vielä maalaanko sen valkoiseksi, vai petsaanko ja lakkaan sen sopivaksi pähkinänvärisen senkin yläpuolelle.
 
 
 
Yesterday I visited the flea market in search of Christmas presents. Earlier I found two English books for my son, a Harry Potter and a Terry Pratchett. This time I got a present for my eldest son which I can't reveal, as he may be reading this blog too. It is a perfect present for him. I found another potential gift, which I will probably have to go back for.
 
I like shopping for Christmas at flea markets. My view is that instead of bying new things and boosting the material flow of the world, I prefer to use things that are no longer of use to their previous owner. I myself find it hard to toss anything usable in the garbage. Instead I try to sell my things at flea markets and reuse the rest in some form. I cut out the good bits of fabrics and use them for quilt making. I take usable buttons and buckles and use them in my sewing.
 
Yesterday's finds:  good quality cotton fabric in nice color, to be used as a table cloth (goes well with our kitchen chairs), and the rest of the fabric for quilt projects. Some linen table napkins, frayed at the edges. I'll make new smaller napkins out of them. A bigger linen cloth, with some spots on it, to be sown into a pillow case (wonderfully soft and cool to the touch). I also found this pigeonhole locker, which I will probably paint white or stain it in walnut and lacquer it.


perjantai 23. marraskuuta 2012

Aamusumu




Jonakin viikonloppuaamuna, lokakuussa. Ei vielä niin pimeää, lokakuu on vielä kaunis. Harmaus tulee myöhemmin. Muistan tämänkin huomenna.

Morning mist in November.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Decoupage

Olen harrastanut tuota decoupage-askartelua silloin tällöin. Peltipurkit ovat yksi mieluinen materiaali. Hernekeittopurkit, isommat säilyketölkit, niistä saa mukavia säilytyspurkkeja esim. kynille ja askartelutavaroille.

Decoupagea voi tehdä tietysti siihen tarkoitukseen askartelukaupoissa myytävillä aineilla. Minä olen kuitenkin käyttänyt ihan tavallista Kiva-lakkaa noissa lautasliinakoristeluissa.



Maalaan ensin pestyt purkit esim. Ote-pohjamaalilla. Sitten leikkaan lautasliinasta sopivan kuvion ja kuorin ylimääräiset kerrokset pois. Kiinnitän lautasliinakuvion varovasti lakan avulla paikalleen, en siis käytä liimaa lainkaan. Annan tämän kerroksen kuivua ja lakkaan sitten pari kertaa antaen välillä kuivua.


Olen  myös koristellut tällä tekniikalla kukkaruukkuja ja tarjottimia, kuvassa lasien alla.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Remonttia on tehty meilläkin

On sitä tehty meilläkin remonttia. Reilun kymmenen vuoden aikana on käyty taloa läpi huone kerrallaan. Viimeisimpiä tekemisiä oli wc-remontti, jossa yhdistettiin pikkuvessa ja ikkunallinen kodinhoitohuone isommaksi wc-tilaksi. Olemme käyttäneet helmiponttipanelia koko talossa. WC:n yhdellä seinällä on ruusutapetti. Parasta wc:ssä on iso ikkuna, josta on järvinäköala.




WC-pöntön vastapäisellä seinällä on katsottavaa

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Täydellisyyden tavoittelu


Tänään mietin plokatessani huushollista pöydille kertyneitä lankakeriä, kynsilakkapulloja, kyniä, kirjoja, kännyköitä, sanomalehtiä, dvd-levyjä, juomalaseja, yöpukuja, sukkia, kynsileikkureita,  muistiinpanovihkoja, mainoslehtiä, virkkuukoukkuja, miten paljon aikaa meneekään normaaleihin kotitöihin. Jos haluaa kotinsa näyttävän edes suurin piirtein siedettävältä, pitää raivata, imuroida, pyyhkiä pölyjä, kastella kukkia, tampata mattoja. Sitten pitäisi vielä vaihtaa liinoja puhtaisiin, silittää uusia liinoja, puhdistaa kynttiläkuppeja, vaihtaa kukat maljakosta, kerätä kukista kuivat lehdet, pyyhkiä pöytää, pestä tahrat ovenpielistä, pyyhkiä wc:n peili, huuhtaista vessan matto kissan pissasta, laittaa pyykit kuivumaan, laittaa puhtaat pyykit kaappiin, vaihtaa pyyhkeet. Tämän lisäksi pitäisi vaihtaa sisustusta, miettiä joululahjoja, järjestää pikkujoulut, soittaa ystävälle, silittää kissaa, viedä keittiöstä kuivuneet yrttipurkit liiteriin, hioa siivouskomeron ovi, maalata kynttilänjalka valkoiseksi, vaihtaa talviverhot, etsiä valosarjat esille, viedä liiat tuolit vintille, heittää hiiri loukusta ulos, nalkuttaa pojille yläkerran siivouksesta. Eikä tässä vielä ole ikkunan pesuja, kaapin siivousta, biojätteiden viemistä, ulkoruukkujen tyhjennystä, lehtien haravoimista, auton pesua, kirsikkapuiden verkottamista eikä sohvan tamppausta.

Kuinka ihmeessä kaiken tämän jälkeen minulle jää aikaa harrastaa askartelua, ottaa kuvia eri vaiheista, päivittää feisbukkia, harrastaa luovuutta ja vielä nauttia elämästä. Miksi kaiken tämän tehtyäni minulla on kuitenkin jotenkin tyhjä olo? Onko suorittaminen ja tekeminen nykyajan uskonto? Miksi ihmiset tavatessaan kysyvät ensin: missä olet nykyään töissä, mitä lapset tekevät, ovatko päässeet opiskelemaan, töihin, kihloihin, naimisiin? Olenko hyväksytty vain silloin kun elämäni menee normaaliin malliin, minulla on töitä, miehelläni on töitä, lapsillani on töitä, he harrastavat urheilua ja taiteita, kotini on siisti ja raikas eikä kukaan käytä masennuslääkkeitä? Tästäkö johtuu että minulla on hieman huono omatunto jos vain istun nojatuolissa ja luen tai jopa katson tv:tä. Miksi en osaa nykyään nauttia pienistä asioista? Missä ovat elämävalmentajat, jotka kertovat kuinka elää tasapainoista ja hyvää elämää? Kuinka olla tyytyväinen terveydestä ja perheestä ja hyvästä ruoasta. Pienistä asioista. Pitääkö elämässä tapahtua suuria onnettomuuksia ennen kuin opimme nauttimaan joka hetkestä sellaisena kuin se on? Sietämään myös niitä huonoja päiviä ja kiukkua ja ärsytystä, tietoisena siitä, että ne ovat ohimeneviä hetkiä.



 

 
Olisiko sittenkin auringossa pöydällä makaaminen elämän tarkoitus? Ainakin kissoilla...
 

lauantai 17. marraskuuta 2012

Kesällä kerran





 
On pimeää ja raskasta ja märkää. Oli tällaistakin, kesällä. Melkein kuulen lintujen laulun.
 
It is so black and heavy and wet now. I remember summer. I can almost hear the birds singing.


torstai 15. marraskuuta 2012

Raitoja paitoja





Tykkään vanhoista matoista, niiden haalistuneista väreistä ja kuvioista. Ostan niitä kirpputorilta aina kun löydän. Niihin on kudottu monta vanhaa paitaa. Keittiön lattialla on paksu villaplyysimatto. Se lämmittää mukavasti jalkojen alla aamulla Hesaria lukiessa. Tänään tuli Kotipuutarhalehti. Siinä puhutaan jouluruusuista. Pian on jouluruusun aika.

I like old rag rugs, the pale colours and patterns. I buy them usually at flea markets. Old shirts are cut into rugs. We have a thick green patterned wool rug in the kitchen. It is useful on cold mornings when I read the paper at breakfast. Today I got Kotipuutarha magazine in the mail. There was an article about hellebores. They bloom at Christmas, sometimes even here.

Miksi


 
Useimmissa seuraamissani blogeissa kuvat ovat kauniita, kompositio tasapainoinen, tavarat järjestetty väriharmonian mukaan. Teksteissä puhutaan kaurapuurosta, pihlajanmarjoista, kuurasta oksilla, lapsen naurusta, koiran kohoilevasta hengityksestä nukkuessa. Elämä vaikuttaa rauhalliselta, on pysähtyneitä hetkiä, istumista teen tai ruoan ääressä. Ja sitten on harrastuksia ja touhua ja tavoitteita ja suorittamista. (Touhu on kamala sana.)

Minun elämäni ei ole sellaista. Minä elän jatkuvaa vuoristorataa pääni sisällä. Minulla on hyvänolon päiviä ja pahanolon päiviä. Välillä seesteisyys on niin kaukana. Silloin en halua nähdä ketään enkä jutella niitä näitä. Tai en saa mitään aikaiseksi. Ei kiinnosta, ei ole edes ruokahalua.

Sitten taas flow vie mennessään. Saan innoitusta jostain ja alan suunnitella vaikka omaa yritystä tai jotain uutta projektia, vaikka tilkkupeittoa. Teen exceliin listoja ja lisään innoituskuvia, suunnittelen väriyhdistelmiä ja koristeita, mietin kustannusrakennetta, lisään uuden välilehden. Haluan heti alkaa toteuttamaan. Sitten innostus taas vaimenee ja lopahtaa, kun se törmää johonkin käytännön esteeseen.

Mietin voiko epätäydellinen, lievästi masentunut ihminen joka ottaa tärähtäneitä kuvia pitää blogia. Jolla on kolme neuletta ja viisi kirjaa kesken. Vanha kissa joka ei anna silittää saati ottaa kuvia. Koti sekaisin ja likainen liina pöydällä. Puutarha sateen liottama ja syksyn unohtama. Ei jaksa leipoa vaikka suunnittelee. Lapset eivät ole suloisia ja punaposkisia vaan aikuisia miehiä joilla on oma elämä. Mistä sellainen ihminen kirjoittaa?
 
Päätin laittaa ensimmäiseen blogikuvaan kissan, sekin tärähtänyt. Tämä ei ole se kissa joka ei anna silittää. Tämä kissa on jo taivaassa. (Kissat pääsevät luonnollisesti taivaaseen.)
 
Why
Most blogs have beautiful pictures, balanced composition, color harmony. They tell about oatmeal, berries on trees, children’s laughter, dogs breathing heavily while they sleep. Life is peaceful, frozen moments, sitting and drinking tea or eating. Then there are busy moments with hobbies and goals and achieving.
This is not my life. I have an interminable roller coaster inside my head. I have good days and bad days. In between I’m far from serene. Those days I don’t want to see anyone or chit chat with people. I acheive nothing. I’m not interested. I have no appetite.
Then again there’s flow. I get inspired by something and start planning my own  enterprise or a new project, a quilt blanket or anything. I make lists, add photos for inspiration, design color combinations and decoration, think about costs and revenues. Then I want to make things happen right away. When I run into a barrier, practical difficulties, my enthusiasm withers, dies away and I lose interest.
I wonder if a far from perfect mildly depressed person who takes blurred photographs can blog. A person who has three unfinished knitting projects and five unfinished books. Who has an old cat who won’t let me pet her let alone take pictures. Who has a messy home and a dirty table cloth. Whose garden is soaked with rain and forgotten by autumn. Who hasn’t got the energy to bake despite good intentions. Whose children are not cute and red cheeked but grown men with lives of their own. What does a person like this write about?
My first picture is a blurred cat. This is not the one that won't let me pet her. This one is in heaven. (Naturally all cats go to heaven.)