keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Laiskan ihmisen joulukukat

Kuistilla kukkia kastellessani huomasin, että viime pääsiäiseltä kuistille jääneet helmililjat ja narsissit ovat alkaneet puskea vihreää.


Joulukukat saa näinkin kätevästi, jos ei ole turhan nopea kuistin sisustuksen kanssa. Yleensä olen laittanut nämä pääsiäiskukat maahan kesällä, mutta nyt taisi olla huhtikuun jälkeen muuta puuhaa. Meillä oli koko kesäkauden huusholli kuin koiranoksennus nuoren miehen kämppä, kun ei ehditty muka muuta tekemään kuin kasvihuonetta.

I noticed that my Easter flowers have decided to become Christmas flowers, and are shooting green stuff. I haven't been too hasty to clear up Easter from my porch.



Kasvihuoneesta puheen ollen, patioruusu kukkii edelleen, kuva on viime viikonlopulta, ennen muutamaa pakkasyötä. Lämmintä luvattiin, mutta eilen aamulla oli ulkomittarissa -8 astetta, ja kun kävin katsomassa kasvihuoneen mittaria, sielläkin oli -5. En ollut edes suojannut kasveja, kun ei luvattu kovempaa pakkasta. Verenpisarat olivatkin kurtussa, mutta oliivit eivät olleet vielä moksiskaan. Täytynee alkaa pelastaa kasveja vähitellen sisätiloihin.

The first real frost night was perhaps lethal for my fuchsias, but the olives are still going strong. We had -5 C in the greenhouse and -8 outside. I think it is time to move the plants to the porch for the winter.



Verenpisarat ovat pakkasenkestävissä ruukuissa. Vielä pari päivää sitten ne olivat ihan kunnossa (kuva). Täytyy leikata alas ja viedä kellariin ja kokeilla josko vielä keväällä lähtevät versomaan. Minulla on kyllä huonoja kokemuksia verenpisaran talvetuksesta. Oliiveille tämä ylimääräinen valoisa kausi syksyllä on ollut varmaan hyväksi. Mutta nyt on niidenkin aika siirtyä kuistille + 10 asteen lämpöön.


Näitä mussukoita kaipailen!

I miss these darlings!


Minulle on iskenyt hirvittävä kissakuume. Selailen kodittomien kissojen sivustoja ja tori.fi sivun lemmikkieläimiä. Välillä kiikutan kannettavan miehen eteen ja näytän hänellekin "miten ihana söpöläinen". Mies vain pyörittelee silmiään, hän antoi kissan jälkeenjääneet ruoatkin jo naapurin Pörrölle. Mies on nähnyt kissaunia jo useaan kertaan Miirun lähdön jälkeen. Minä en yhtäkään. Mutta uneksin silti kissoista!

I have a fever, cat fever. I browse the net for Homeless cats and Rescue cats. I show pictures of cats to my man, who rolls his eyes. He gave away Miiru's food to the neighbor's cat Pörrö. I haven't even had one dream about cats, but I still dream about having them.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Joulukorttien tekoon

Tänä vuonna aloitan ajoissa jouluvalmistelut. Yleensä huomaan päivää ennen joulukorttien postituseräpäivää, että minulla on joulukortit tekemättä. Siis minullehan ei riitä, että käyn Tiimarista ostamassa kolmea eri korttia koko suvulle lähetettäväksi. Vaikka on sitäkin tapahtunut joku vuosi. Useimmiten saan ainakin jonkin verran aikaiseksi ihan omin kätösin tehtyjä kortteja. Viime vuonna tein lähes kaikki kortit itse. Nyt päätin olla ajoissa liikkeellä.

Valmistelut aloitetaan keräämällä tarvikkeet esille.


Leikkuualusta ja viivain, pyöröleikkuri (harrastan myös tilkkutöitä), kartonkia ja valmiita korttipohjia, tapettirullan pätkiä, nauhoja, kuvioteippejä, juuttinarua, paperinarua, nappeja, pieniä helmiä, paljetteja, leimasinmusteita, leimasimia, sakset, liimaa. Lisäksi vanhoja joulukortteja, joulupaperia, lautasliinoja, lehdistä leikattuja kuvia, kuviopapereita, vanha kirja.

Aluksi tuntuu ettei päässä ole idean pätkääkään. Ostin uudet kirjainleimasimet ja niiden kokeilussa tuhrautuu muutama kortti. Ei saa painaa liikaa, tulee reunoja kirjainten mukaan. Selailen jotain korttikirjaa ja katselen lehtiä. Sitten se työn rytmi vain löytyy jostakin.


Ensimmäinen satsi tehtynä. Pyrin yksinkertaiseen tyyliin, mutta on niin vaikea lopettaa erilaisten juttujen lisääminen. Revin sivuja vanhasta Valtiokalenterista. Käytin pitsejä, brodyyrikukkia ja nappeja. Työ on hyvin meditatiivista. Kortteja tehdessä ajatukset voivat lennellä vapaasti, kun keskittyy työhön. Meillä on surua suvussa tapahtuneen kuolemantapauksen vuoksi, ja korttien teko oli ainoa mihin pystyin keskittymään. Käsillä tekeminen on hyvää terapiaa.



Last weekend I started my Christmas preparations. I'm early this year, usually I start making cards when they have to be mailed tomorrow. I've got a lot of materials already at home and I purchased some new. You need cardboard, decorative paper, old Christmas cards and wrapping paper, paper napkins, glue, ribbons, tape, bits of lace, buttons, sequins, old books, bits of wallpaper, pictures from magazines. Anything that can be glued or sewed on paper. Also stamps and ink pads.

I got my first batch of cards ready. At first it was slow going, my head seemed empty of ideas and I just managed to make a mess trying on my new letter stamps. But then I found the rhythm and got going. Making something with your hands is very meditative work. Your thoughts can flow freely. We had some sad news this weekend, and it was difficult to concentrate on anything. It was easier to do something concrete with your hands.


torstai 14. marraskuuta 2013

Kissaton talo

Äsken se oli tässä. Äsken kuului kun se terotti kynsiään mattoon. Ihan äsken se vaati ruokaa jääkaapilla. Äsken kuulin sen tassuttelevan makuuhuoneeseen.


Kissaton elämä on toisenlaista. Nyt ei ole pissaa lattialla siinä, johon ensiksi astut keittiössä ennen kuin saat valot päälle. Ei tarvitse levitellä sanomalehtiä keittiöön ja eteiseen. Öisin on hiljaista ja päivisin oudon autiota. Ketään ei ole vastassa kun tulet töistä kotiin, eikä kukaan työnnä päätään jääkaapin oven väliin. Saa ottaa voileivän olohuoneeseen ihan rauhassa, ei ole herkkupalan kärkkyjiä. Kukaan ei nau'u terassin oven takana. Hiiriä ei ilmesty portaille. Jalkaani vasten ei puske kukaan.


Ei ole stressin lievittäjää eikä pehmeää päänalusta, ei mahan päällä makaajaa, ei kainalokissaa. Talo on tyhjä ja hiljainen.

Ei tätä kauaa jaksa.

Vain suruajan verran.


Our house is catless now. Four cats in all we have buried. The house is strangely quiet. No sound of cat paws. No one to bring us fat mice. No one begging for treats. No one to meet you at the door when you come home. No furry pillow for your head. No one to relieve your stress.

This will not do. Not for long.
Only for the mourning period.



tiistai 12. marraskuuta 2013