Orangerien syyssiivousta ja sytykeruusuja

Nyt se on päätetty. Orangeriestamme tulee oleskelu- ja taimikasvatushuone. Tein kaksi päivää kasvihuoneessa urakalla töitä. Raivasin tomaatinrungot, keräsin vihreät tomaatit sisälle kypsymään, kannoin tomaattilaatikot ulos. Lakaisin lattiat, kannoin ylimääräiset rojut pois ja moppasin lattian. Ensi kesänä tomaatit kasvavat vain muovihuoneessa. Ne eivät selvästikään tuota niin hyvin tomaatteja orangeriessa. Siellä ei ole tällä hetkellä riittävästi valoa, eikä myöskään pörriäisiä ole liikkunut tarpeeksi. Talven aikana kaadamme suuren koivun, joka varjostaa kasvihuonetta. Lähellä oleva suuri syreeni saattaa myös kaivata pientä leikkaamista. Myös villiviini on kivunnut ikkunaseinän yläosaan.

Näyttäähän se tietysti hyvältä, villiviinin peitossa. Villiviiniä saa olla jatkuvasti suitsemassa, että huone ei ihan peity siihen. Tämä mennyt kesä oli aika rehevän kasvun kesä muutenkin.

Tomaatit kasvattivat kyllä hyvin vartta, mutta hedelmien kehittyminen oli vajavaista. Niitä tuli aika myöhään kesällä, eli ne eivät myöskään ehtineet kypsyä ajoissa. Kieltämättä tomaattirivistö myös varjostaa koko huoneen. Orangerien luonne muuttuu aika lailla, kun tomaatit ovat poissa ja tilalla on esimerkiksi pöytä ja penkki. Kas näin.

Iso pöytä on ollut kesän ulkona puutarhakatoksessamme. Pöytä on edellisten asukkaiden peruja, jykevää tekoa ja riivatun painava. Tavallisesti olemme siirtäneet sen talveksi suojaan talon takaterassille. Tällä kertaa kannoimme sen kasvihuoneeseen. Jotenkin se tuntuu istuvan tuohon aika hyvin.

Tänään lämmitin kasvihuoneen kaminaa, joka on oikeasti vanha mustaksi maalattu saunanuuni, jonka päällä on metallilevy. Puiden syttymisen kanssa taistellessani muistin talteen ottamani munakennot ja purkkiin keräämäni kynttilänjämät ja päätin tehdä kasvihuoneeseen sytykeruusuja.

Sytykeruusujen ohje löytyy vaikka googlaamalla. Ideana on siis rullata tuollaisen "kupin" sisään kannesta revittyä kaitaletta niin että syntyy ruusunkukan näköinen paperikoriste. Se uitetaan sitten steariinissa. Minä tein tällä kertaa helpommalla tavalla ja valutin vain palavasta kynttilänjämästä steariinia ruusujen päälle.

Ruusuista tulee niin kauniita, ettei niitä oikein raatsisi polttaa. Voihan niitä ensin pitää koristeena vähän aikaa.

Värikkäistä kynttilänjämistä saa ruusuihin väriä.

Orangeriessa on vielä muutama huonekasvi, suurin osa pelargoneista, oliivit ja muutama muu talvetettava kasvi nauttimassa syksyn viimeisistä valoisista päivistä. Pakkanen ajaa kohta kantamaan kasvit kuistille ja muihin sisätiloihin. Viime yönä kasvihuoneen sisällä oli ollut jo -0,2 astetta. Orangerie jää odottelemaan uutta kevättä, siivottuna ja puunattuna talviasuunsa.

Veera hehkuu puhtaan valkoisena rapun vieressä. Miten se onnistuukin pysymään noin siistinä?

Pientä remonttia kasvihuoneessa

Lasikasvihuoneemme täyttää tänä vuonna 3 vuotta. Uskomatonta. Jotenkin tuntuu, että juurihan se valmistui. Kasvihuone on rakennettu pääosin kierrätysosista ja nyt on ensimmäisen pikkukorjauksen aika. Kasvihuoneen pellon puoleiset ovet olivat työpaikalta poistettuja lasilla varustettuja sisäväliovia. Niissä on vanerilevy alaosassa, ja tiesimme jo ovia asentaessa, että se ei tulisi kestämään kovin monta talvea. Vaneri on kostuessaan alkanut kuplia ja maalit ovat kuoriutuneet pois.

Kostuneet vaneriosuudet revittiin pois ja ovi kuivatettiin auringossa. Liiterin noutovarastosta löytyi helmiponttipanelin pätkiä, joita olen säästänyt talon sisäkattoverhoilusta. Niistä sai alaosan verhoiluun sopivaa puutavaraa.

Normaalisti mies olisi hoitanut tämän kirvesmiespuolen ja minä vain maalauksen, mutta kun hän on nyt polvivammainen, ei hän pysty polvistumaan lattialle. Teimme työnjaon niin että minä mittasin ja hän sahasi laudat sopiviksi pätkiksi. Minä naputtelin laudat paikalleen dyckert-nauloilla. Laitoimme yläreunaan listaviritelmän varastosta löytyneestä koivulistasta, jonka päälle tuli tippalistaksi vanhaa ikkunan kittilistaa.

Oli ihan yllättynyt kuinka hyvin naulaaminen sujui. Olen tosi huono sahan ja vasaran kanssa, omasta mielestäni. Isänikin sanoi aikoinaan, että tarvitsisin paistinpannun vasaran sijaan osuakseni naulaan. Ehkä se on vain harjoituksen puutetta.

Ovesta tuli ihan passelin näköinen. Panelit sattuivat sopimaan leveydeltään hyvin oveen, tarvittiin vain pieni lisäsoiro saranapuolelle. Sitten vain maalia pintaan, Teho-öljymaalilla saa kauniin pinnan.

Lopputulos näyttää siistiltä ja toimii varmasti taas monta vuotta. Pikakorjaus ei vienyt paljon aikaa, ja maksoi vain maalin verran. Kannattaa säästellä hyvää puutavaraa, vaikka vähän pienempiäkin pätkiä. Tässä kuvassa näkyy pieni kauneusvirhe, jota en ollut edes muistanut. Ovet eivät ole ihan samaa paria, ja niissä on vetimet hieman eri korkeudella. Emme kuitenkaan halunneet ryhtyä hankalaan lukonsiirtourakkaan moisen pikkuvirheen takia. Eipä tuosta ole kukaan mitään huomauttanut tähän mennessä.

Puutarhakissat viihtyvät kasvihuoneen terassilla. Siellä viihtyvät kyllä muutkin kissat. Mies on yllättänyt muutamana aamuna naapurin kaksi kissaa loikoilemasta meidän terassilla, kun on mennyt avaamaan kasvihuoneiden ovia. Aamuaurinko lämmittää siinä mukavasti.

Unelmien kasvihuone

Heinäkuun Viva-lehdessä on juttu kasvihuoneestamme. Viime heinäkuun alussa saimme vieraaksemme puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhin ja valokuvaaja Pauliina Salosen. Vierailun tulos on nyt lehdessä. Ammattikuvaajan ottamat valokuvat ovat hienoja, yllätyin itsekin miten kauniilta kaikki näyttää.

Juttu on kirjoitettu minä-muodossa. Hyvin on Paula osannut minun asemaani asettua, tuntuu ihan omalta tekstiltä. Kun aikaa on kulunut jo pari vuotta kasvihuoneen valmistumisesta, on siihen jo tottunut. Kuvia katsellessa tulee mieleen se hieno tunne, kun kasvihuone oli aivan uusi. Iloitsen siitä kuitenkin joka päivä, vaikka kasvien hoitaminen ja huoneen siistinä pitäminen on arkista työtä.

Anteeksi laiskuuteni

Loma alkoi viikko sitten. Voisi luulla että lomalla on määrättömästi aikaa, mukavaa oleilua, istuskelua varjossa, kukkien nuuhkimista. Vaan eihän se niin ole. Puuhamaa näkyy tässä, ja muualla pihalla. Olen taas kerännyt itselleni ehkä vähän liikaa hommaa. Niitä kesäkukkia ei pitänyt kylvää. Tomaatteja ei missään nimessä pitänyt laittaa niin paljon. Ei projekteja lomalle.

Tässähän näitä, ja nyt niitä on yritetty jaella pitkin pihaa. Multa välillä loppuu ja käydään taas lisää. Kasvimaatakin on kitkettävä. Onneksi taivaalta on tullut vettä riittävästi, ettei kastelusta ole ollut liikaa vaivaa. Tuntuu että tänä vuonna olen väsähtänyt puutarhatöihin entistä aiemmin. Ehkä tämä on väliaikaista, nyt kun suurin urakka on tehty ja tomaatit venyvät ja tekevät kukkia ja raakileita.

Tomaatteja on nyt sekä lasi-orangeriassa että vanhassa muovihuoneessa. Laitoin myös kasvihuonekurkut muovihuoneeseen, koska viime kesänä en saanut kuin yhden kurkun uudesta lasihuoneesta. En tiedä johtuiko se liian vähästä valosta, kurkku oli varjon puolella. Kokeillaan nyt tätä konstia.

Kasvihuoneestamme on tehty pari lehtijuttua, toinen on jo ilmestynyt viimeisimmässä Teho-lehdessä (löytynee ehkä kirjastosta). Seuraava juttu tulee heinäkuun Viva-lehteen. Tuntuu hassulta kun lehti ilmestyy vuoden päästä jutun tekemisestä, mutta sellaista se näiden puutarhajuttujen kanssa on.

Niin se laiskuus, ei se tietysti liity puutarhaan tai muihin projekteihin. Blogi vain ei päivity, kun ei ehdi ottaa kuvia eikä jaksa kirjoittaa tekstiä kaiken muut touhun jälkeen. Tietokonettakin olen vähän vältellyt loman alettua. Mutta lohdutan itseäni sillä, että kunhan tässä lepäydyn ja viimeistään kun loppukesä koittaa, alkaa minullakin tarmokkuuden aika. Tässä yksi mieleisimmistä kirpparilöydöistäni, jo pari kesää sitten löytynyt jakkara, joka on tuollaisenaan täydellinen. Kaikkine puutteineen ja omana, persoonallisena itsenään. Niin kuin me kaikki olemme.

Kasvihuoneen kevättä

Kevät on ollut meillä melko sateinen ja kylmä, lukuun ottamatta muutamia hyviä päiviä. Olen saanut viimein laitettua jotain kukkia kasvihuoneeseen. Kävimme työporukan kanssa tukkutoriin tutustumassa ja ostin sieltä laatikollisen valkoista ruusua ja tuollaisen häkin. Lisäksi nappasin rautakauppareissulta orvokkeja ja hortensian mukaan. En ole edes ikkunoita kasvihuoneesta pessyt, minusta ne näyttävät aika puhtailta. Odottelen ehkä siitepölyn laskeutumista ja pesen sitten.

Rakastan valkoisia ruusuja, toivotaan että nämä pikkuruusut kestävät kauemmin kuin tavaratalosta yleensä hankkimani. Ainakin kasvihuoneessa on niille mukavan viileä ja kosteahko ilmapiiri.

Aina kun menen kasvihuoneeseen puuhastelemaan, saan sinne pari kissaa kaveriksi. Mimmi ja Veera jahtaavat kärpäsiä, nuuhkivat kasveja ja makailevat lattialla seurana.

Niistä on suurta apua kaikenlaisessa tutkimisessa ja etsimisessä.

Kasvihuoneessa talvehtinut klematis, jonka olen kasvattanut siemenestä, on selvinnyt talvesta ja työntää uutta vihreää. Sen sijaan Zilga-viiniköynnös näyttää aivan kuolleelta. En ymmärrä mitä teen väärin sen kanssa, tämä on jo toinen talvi ja toinen viiniköynnös.

Kasvihuoneen kaminaa ei ole vieläkään testattu, vastahan se syksyllä tuohon laitettiin. Puut ovat kuitenkin jo odottamassa. Veera katselee, että mami on tainnut rikkoa taas ruukkuja. Zilga-vainaa vasemmalla isossa ruukussa. 

Mimmi on autellut myös ulkohommissa, tässä on jonkinlainen talven jälkien tarkastaminen juuri poistetusta jänissuojasta käynnissä. Myös lehtien haravoinnissa on Mimmistä ollut kovasti apua.

Blogi on jäänyt vähän huomiotta puutarhan kevätkiireiden ja yläkerran remontin viimeistelyjen kanssa. Valokuviakaan ei meinaa ehtiä näistä kahdesta vilpertistä ottaa, kun ovat jo seuraavassa puuhassa menossa.

Edistyy ja edistyy

Jotenkin kuvittelin tammikuun alussa, kun aloitimme yläkerran maalausremonttia, että kauankos tässä menee, pianhan jo tätä sisustamme. Nyt on mennyt yli 2 kuukautta, ja taitaa mennä kolmaskin, ennen kuin koko homma on valmis. Nyt on kuitenkin hyvä vaihe menossa, kun seinät ja katto on maalattu, toinen ikkunakokonaisuus on maalattu sisältä ja välistä, ja lattia hiottu ja ensimmäinen maalikerros on tehty.

Lattian hiomiseen otimme ammattilaisen koneineen, onneksi löytyi ihan naapurista. Päivässä urakka oli tehty ja itselle jäi vain kittaaminen ja mukavampi maalaushomma. Mies maalasi ensimmäisen kerroksen eilen Permo-lattiamaalilla ja aikamoinen haju oli yläkerrassa. Hän oli joutunut kesken maalaamisen juoksemaan suojamaskeissaan ulos pelastamaan Mimmiä, joka huusi apua pihalla. Naapurin kolli istui kuulemma vieressä katsomassa, Mimmi taisi vähän ahdistua siitä. Mies sanoi, että hänellä taitaa olla naapurustossa vähän outo maine, kun käy kissaneitejä välillä suojelemassa ja huutamassa naapurin kissoille.

Tänään tulee toinen ohut maalikerros ja ehkä minä maalaan vielä viikonloppuna kolmannen kerroksen. Sitten voi jo varovasti alkaa tuomaan huonekaluja, kunhan maali on kuivunut kunnolla. Kokonaanhan tuo öljymaali kovettuu vasta n. kuukauden aikana, joten pitää laittaa aluksi mattoja kissankynsien varalle, ettei tule jälkiä uuteen maalipintaan.

 

Maalasin viikonloppuna myös tämän karkkituolin ekan kerroksen. Meillä on kaksi tällaista pikkutuolia, lastenkokoisia pinnatuoleja. Olen näitä talven mittaan liimaillut ja hionut. Päätin tehdä niistä karkkiväriset, ja niinpä maalin nimi onkin Karamelli. Tässä kuvassa väri näyttää vähän tummemmalta kuin onkaan, valo oli ehkä vähän huono. Tällaiseen valkoiseen ympäristöön on helppo tuoda väriä näillä pienillä elementeillä, esineillä ja tekstiileillä. 

Kaikenlaista muutakin remonttihommaa on tehty nyt, kun pojat eivät ole enää ruokavahvuudessa vakituiseen. Keittiön tiskipöydän puupinta kaipasi kunnostusta. Vesi oli mustuttanut pyöreän altaan reunan ja löysimme Ikeasta pöytään vähän käytännöllisemmän altaan.

 

Tässä on mittaus käynnissä reiän tekoa varten. Entinen pyöreä reikä jää sopivasti piiloon alle. Tässä allasmallissa on pieni valutuspöytä altaan vasemmalla reunalla. Se on hyvin tarpeen, kun pesee niitä harvoja käsinpesua vaativia juttuja, tai vaikka perunoita.

 

Pöytäpinta hiottiin ja käsiteltiin Osmon puuvahalla useaan kertaan. Nyt se on taas kuin uusi. Välitilaan halusimme laittaa laatat altaan kohdalle, koska paneli on vaikea pitää puhtaana. Tietysti halusin sellaiset laatat, joita ei löydy kuin tilaamalla. Valkeat, fasettihiotut tiilen malliset laatat, jotka laitetaan tiililadonnalla. Tilasimme samalla laattarivin myös wc:n käsienpesualtaan yläpuolelle. Laitan kuvaa lopputuloksesta myöhemmin.

Meidän huushollin sisustusmaailma on näköjään saanut aika paljon vaikutteita ruotsalaisesta sisustuslehdestä Lantliv. Valkoista helmiponttipanelia, fasettihiottuja laattoja, piristeenä väriä tekstiileissä, vanhaa ja uutta. Pidän tuosta lehdestä paljon, ja ostan usein irtonumeroita.

Kasvihuonekautta ei ole meillä vielä avattu, remonttikiireiden takia. Olen käynyt tirauttelemassa vettä muutamille siellä talvehtiville kasveille. Yksi viikonloppu pesin siellä vähän ruukkuja. Taimiakaan ei vielä ole kuin paprikat ja basilikan taimia. Viime viikonloppuna laitoin sentään tomaatin siemenet multaan. Tulisi nyt lämmintä ja aurinkoa ainakin pääsiäiseksi, niin voisi laittaa kasvihuoneen kuntoon.

Kissatkin odottavat jo lämpimämpiä säitä. Ulkona kuitenkin käydään joka päivä. Jos sataa, ollaan vain pieni hetki. Veera tarkkailee tilannetta.

Kasvihuonetta kuvaamassa

Eilen oli jännittävä päivä. Meillä oli TV:stä tuttu puutarhatoimittaja ja valokuvaaja tekemässä juttua kasvihuoneestamme. Siis meidän kasvihuoneesta! Juttu tulee ensi kesän Viva-lehteen. Laitan sitten vinkkiä siitä tänne. Onpa jännää nähdä oikean valokuvaajan ottamia kuvia. Tiedän että niistä tulee hyviä.

Yesterday was a very exciting day. We had a garden journalist and a photographer making an interview and taking pictures of our greenhouse. The story will appear next summer in Viva-magazine in Finland.

 

Toimittaja tahtoi ehdottomasti Puutarhakissat mukaan juttuun. Veerasta ja Mimmistä otettiinkin kymmenittäin kuvia. Tosin kuvattavat olivat vähän turhankin nopeita, eivätkä meinanneet pysyä kuvissa tarpeeksi kauan. Kun nyt olin siivonnut ja järjestänyt kasvihuoneen, otin itsekin vähän kuvia. 

The journalist wanted to have our famous blog cats, Veera and Mimmi, in lots of pictures. As long as I had cleaned up the greenhouse for the photo session, I took some pictures myself.

Teimme pikaisesti pöydän kasvihuoneeseen. Mies löysi liiterin vintiltä purun seasta vanhan oven. Pyysin tekemään siihen pukkijalat ja hän tekaisi yhden pukin. Kiinnitettiin se sitten ruuveilla kiinni ja voilà, pöytä valmis. (Toimittaja tunnusti juuri antaneensa yhden vanhan oven työmiehille. Kyllä häntä harmitti, kun näki minun pöytäni!)

We made a table out of an old door, which we found in the outbuilding attic.

 

 

 Mimmi tutustui ammeeseen, kun siinä oli kerrankin vähän vettä. Miltähän vesi maistui?

Juhlien jälkeen

Meillä juhlittiin ylioppilasta eilen. Juhlien valmisteluissa meni useita viikkoja. Talo piti siivota ulkoa ja sisältä, puutarhaa siistiä, kasvihuone puunata. Pihaan ostettiin puutarhakatos sateen varalta. Sitten vielä leipomiset: voileipäkakut, lohipiirakat, pikkuleivät, pulla, täytekakut.

Vieraat tulivat ja menivät, kaikki kehuivat tarjottavia hyviksi ja runsaiksi, ihastelivat taloa ja puutarhaa. Mutta ylitse kaiken nousi ihana kasvihuoneemme. Se sai ihastelua osakseen ihan kaikilta. Mies kertoi että moni ihmetteli sitä miten kasvihuone oikein on rakennettu. Siitähän löytyy tarinaa tästä blogista viime kesän postauksista.

Kissat jouduttiin sulkemaan juhlien ajaksi yhteen huoneeseen. Myöhemmin ne pääsivät varovasti tutustumaan vieraisiin ja ulkoilemaan. Kyllä nekin olivat illalla ihan poikki. Minulla oli jalat niin kipeät, kun olin jalkojen päällä koko päivän, kahvia kaatamassa ja pöytää täydentämässä. Onneksi oli omat pojat tiskiapuna.

Kasvihuone on taimia täynnä. Kesäkukkia tuli ehkä (!) vähän liikaa. Onneksi nyt ehtii taas keskittyä niihin. Istutustyöt alkavat, kasvimaakin on laitettava kuntoon. Nyt on luvattu kaunista ja lämmintä säätä tämän pienen viileän kauden jälkeen.