tiistai 25. lokakuuta 2016

Kissalle kynsimispuu

Olen aikoinaan tehnyt itse meidän kissojen vaatimattoman, mutta tukevan ja toimivan kynsien raapimispuun. Se koostuu vanerisesta alustalevystä ja siihen ruuveilla kiinnitetystä puupölkystä, joka on päällystetty narulla. Kynsimispuuta on jo muutaman kerran remontoitu, koska naru on kuluvaa tavaraa. Aluslevyn olen päällystänyt vanulla ja kankaalla. Kangastakin on joutunut vaihtamaan. Mietin jo uuden kynsimispuun hankkimista, mutta kaupan tarjonta on aika heppoisen näköistä verrattuna tähän  omatekoiseen.


Tässä puu jo purettuna. Entinen kangas on ihan silputtu, Veera tykkää kynsiä sitä kyljellään maaten. Myös köysi on yläosassa puuta huonossa kunnossa. Minulla oli mukavaa koirakangasta (!), joka tuntui sopivalta, kun ei kissakangastakaan sattunut olemaan tarpeeksi. Toivottavasti kisut eivät hyljeksi tätä.


Alusta vain selälleen ja uusi kangas entisen päälle niittipyssyllä kiinni. Ensin sivut, sitten kulmat.


Liiat kankaat voi leikata pois. Kuvasta näkyy kiinnitysruuvien paikat. Päälliskankaaseen tehdään ensin reiät ruuvien paikalle, ettei kangas ala kiertämään ruuvatessa.


Sitten laitoin puupölkyn latvaan uuden kangaspalan niiteillä kiinni. Vanhasta narusta purettiin noin puolet pois, eli se kulunein yläosa. Narua oli juuri sen verran jäljellä, että se riitti yläosan uusimiseen.


Kun uusi naru oli kieputettu ylös asti, katkaisin narun ja kiedoin narun päähän sentin matkalle pellavalankaa. Pujotin sitten langan pään käyräneulalla pariin viereiseen naruun kiinni, että pää kiristyi sopivasti. Varmistin narun yläpään kiinnityksen vielä parilla naulalla.


Uusi kangas on kieltämättä piristävän näköinen, ja käy meidän väreihin. Keittiössä on punaista ennestäänkin, ja ruutuja.


Mimmi kävi heti kokeilemassa puun, ja Veerakin sitten kun oli vähän aikaa koettanut olla olematta huomaavinaan sitä. Hyvin se kelpaa, koirakankaasta huolimatta.


Syksyn satoa on saatu vielä, pari sangollista pudokasomenia keräsin sankkoon. Kieputtelin parhaita omenia silkkipaperiin ja laatikkoon kuistille. Jos vaikka saataisiin niistä jouluomenat Perunoita on vielä yksi rivi pellossa, Suojasimme niitä pressulla kylminä öinä, mutta hyvin ovat pärjänneet. Tänään satoikin sitten jo räntää.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Mosaiikkiruukun valmistus osa 2

Sain viimein ruukun luovutettua kaverilleni, joten voin nyt laittaa siitä kuvia nettiin ilman että yllätys menee pilalle. Ruukkuhan jäi viimeksi saumausta vaille. Käytin laatoille tarkoitettua saumalaastia valkoisena ruukkukuvion kohtaan ja keskiharmaata ruukkukuvioiden taustaan. Ensin tehdään kuviokohdat.



Rajasin maalarinteipillä ruukun ulkolaidat reunauran ulkopuolelta. Teipin sisäpuolelle jäävään alueeseen tulee valkoinen saumaus. Teippiä kannattaa levittää leveämmälti, niin ei tule töhryjä. Teippasin samalla kaikki kuviot ja ruukun yläreunan. Tämän jälkeen kannattaa varata esille muut tarvikkeet. Vettä kulhon tai sankon pohjalle, pesusieni, kumilasta tms. jolla sauma-aine painetaan saumojen pohjalle.


Mieheni on kokenut laatoittaja, joten hän neuvoi minulle alkeet. Saumalaasti sekoitettiin lämpimään veteen muovisessa neliskanttisessa astiassa paksulla puutikulla. Vettä kannattaa lisätä vähän kerrallaan. Sekoitetaan hyvin, että paakut ja ilmakuplat häviävät. Laastista pitäisi tulla paksuhkoa puuroa, johon jää hetkeksi jälki sekoitustikulla pyöritettäessä. Laasti levitetään hyvin painaen, ristiin rastiin vetäen, niin että kaikki raot täyttyvät pohjaa myöten. Jätetään kuivumaan joksikin aikaa.


Kun saumalaastin pinta on kuivahtanut, otetaan pesusieni, kastetaan veteen ja kierretään kuivaksi. Pesusienellä pestään liiat saumausaineet pois. Sientä huuhdellaan välillä vedessä ja puristellaan taas vesi pois. Pesu kannattaa tehdä varoen, ettei pyyhkäise liikaa saumausainetta pois. Jätetään välillä taas kuivahtamaan ja toistetaan kunnes liika saumausaine on pesty laattojen päältä pois ja sauman kohdat ovat laatan tasalla. Jäljelle jäänyttä laastipölyä voi myöhemmin poistaa kuivalla rätillä.


Tämän jälkeen annetaan työn kuivua yön yli ja sama toistetaan seuraavaan valkoisella saumattavaan kuvioon. Kuviot tulevat hyvin esille, kun ne saumataan sopivalla värillä. Seuraavaksi siirrytään pohjan saumaukseen.


Tässä vaiheessa poistetaan edelliset teipit ja teipataan valmiiksi saumatut alueet piiloon. Harmaa sauma-aine levitetään ja pestään samoin kuin kuviokohdissa. Lopuksi tehdään yläsauma.


Saumauksen jälkeen huomasin, että kuperalla pinnalla, kuten ruukku on, jäävät laattapalat osin koholle nurkista. Syntyy teräviä kulmia ja reunoja, jotka aiheuttavat helposti viiltohaavoja sormiin. Hioin pahimmat nurkat hiomakivellä ja opastin ruukun uutta omistajaa, että ruukkua kannattaa käsitellä hanskat kädessä, varmuuden vuoksi. Palojen terävät reunat ja kulmat kannattaakin hioa jo ennen ruukkuun liimaamista. Silloin se käy helpommin, eivätkä palat niin helposti irtoa liimauksestaan hiomisen aikana. Kannattaa myös käyttää suhteellisen pieniä paloja kuperalla pinnalla, että reunat eivät liikaa nouse ruukun pinnasta koholle.

Toinen asia mikä kannattaa ottaa huomioon paloja liimatessa tällaisessa työssä, on aloittaa liimaus ruukun alareunasta ja katsoa, että alareunapalat eivät valu kuivuessaan. Laattoja ei kannata liimata ihan ruukun alareunaan, koska ne voivat helposti irrota kun ruukkua siirretään tai kallistetaan.
Valmis ruukku näyttää yllättävänkin hyvältä näin aloittelijan ensimmäiseksi työksi.


Ruukun kuviointi kannattaa myös suunnitella etukäteen. On helpompaa tehdä liimaustyötä, jos on valmiiksi suunnitellut kuviot ja niiden paikat.



Valmiin ruukun pitäisi näillä materiaaleilla kestää jonkinlaista pakkastakin. Sitä ei kuitenkaan kannata jättää ihan kovimpien pakkasten armoille. Myös jatkuvasti vaihteleva sadesää ja pakkassää voivat aiheuttaa ruukun jäätymisen ja halkeamisen. Parasta olisi käyttää ruukkua vain kesäkausi ja alkusyksyn lämpimät.

torstai 13. lokakuuta 2016

Orangerien syyssiivousta ja sytykeruusuja

Nyt se on päätetty. Orangeriestamme tulee oleskelu- ja taimikasvatushuone. Tein kaksi päivää kasvihuoneessa urakalla töitä. Raivasin tomaatinrungot, keräsin vihreät tomaatit sisälle kypsymään, kannoin tomaattilaatikot ulos. Lakaisin lattiat, kannoin ylimääräiset rojut pois ja moppasin lattian. Ensi kesänä tomaatit kasvavat vain muovihuoneessa. Ne eivät selvästikään tuota niin hyvin tomaatteja orangeriessa. Siellä ei ole tällä hetkellä riittävästi valoa, eikä myöskään pörriäisiä ole liikkunut tarpeeksi. Talven aikana kaadamme suuren koivun, joka varjostaa kasvihuonetta. Lähellä oleva suuri syreeni saattaa myös kaivata pientä leikkaamista. Myös villiviini on kivunnut ikkunaseinän yläosaan.


Näyttäähän se tietysti hyvältä, villiviinin peitossa. Villiviiniä saa olla jatkuvasti suitsemassa, että huone ei ihan peity siihen. Tämä mennyt kesä oli aika rehevän kasvun kesä muutenkin.


Tomaatit kasvattivat kyllä hyvin vartta, mutta hedelmien kehittyminen oli vajavaista. Niitä tuli aika myöhään kesällä, eli ne eivät myöskään ehtineet kypsyä ajoissa. Kieltämättä tomaattirivistö myös varjostaa koko huoneen. Orangerien luonne muuttuu aika lailla, kun tomaatit ovat poissa ja tilalla on esimerkiksi pöytä ja penkki. Kas näin.


Iso pöytä on ollut kesän ulkona puutarhakatoksessamme. Pöytä on edellisten asukkaiden peruja, jykevää tekoa ja riivatun painava. Tavallisesti olemme siirtäneet sen talveksi suojaan talon takaterassille. Tällä kertaa kannoimme sen kasvihuoneeseen. Jotenkin se tuntuu istuvan tuohon aika hyvin.


Tänään lämmitin kasvihuoneen kaminaa, joka on oikeasti vanha mustaksi maalattu saunanuuni, jonka päällä on metallilevy. Puiden syttymisen kanssa taistellessani muistin talteen ottamani munakennot ja purkkiin keräämäni kynttilänjämät ja päätin tehdä kasvihuoneeseen sytykeruusuja.


Sytykeruusujen ohje löytyy vaikka googlaamalla. Ideana on siis rullata tuollaisen "kupin" sisään kannesta revittyä kaitaletta niin että syntyy ruusunkukan näköinen paperikoriste. Se uitetaan sitten steariinissa. Minä tein tällä kertaa helpommalla tavalla ja valutin vain palavasta kynttilänjämästä steariinia ruusujen päälle.


Ruusuista tulee niin kauniita, ettei niitä oikein raatsisi polttaa. Voihan niitä ensin pitää koristeena vähän aikaa.



Värikkäistä kynttilänjämistä saa ruusuihin väriä.


Orangeriessa on vielä muutama huonekasvi, suurin osa pelargoneista, oliivit ja muutama muu talvetettava kasvi nauttimassa syksyn viimeisistä valoisista päivistä. Pakkanen ajaa kohta kantamaan kasvit kuistille ja muihin sisätiloihin. Viime yönä kasvihuoneen sisällä oli ollut jo -0,2 astetta. Orangerie jää odottelemaan uutta kevättä, siivottuna ja puunattuna talviasuunsa.


Veera hehkuu puhtaan valkoisena rapun vieressä. Miten se onnistuukin pysymään noin siistinä?