torstai 28. helmikuuta 2013

Unelmia ei peritä



Ruukku täynnä viirivehkaa
jakamista vailla
lahjoitan pois.
Elämän täydeltä tavaraa
joskus omakotitalollinen lapsille poisheitettävää
sinne menevät sisustuslehdet, tulostetut askarteluvihjeet
kerätyt ja säilytetyt napit ja nauhat
matonkuteet kankaat ja villalangat
lakanapitsit ja pellavapyyhkeet
kaikki hyvät ideat ja suunnitelmat
ei niitä peritä
jokaisella on omat unelmat.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Puiden kansa





 Puita voisi katsella joka hetki. Ne ovat niin kauniita. Ulkona ja sisällä, lattiassa. Puun kuori tuntuu lämpimältä käteen. Puun runko on lämmin talvellakin. Olen puusepän tytär. Minä olen löytänyt puun aikuisiällä. Rakastan puun tuoksua. Verstaassa on ihana pölyinen puun tuoksu. Puulajeilla on kauniita nimiä. Ebenpuu, mahonki, punapyökki, jalava, paatsama. Puun kanssa työskentely on juhlaa. Olin toistakymmentä vuotta sitten koulutuksessa, jossa sain mennä verstaalle joka aamu. Oikein odotin niitä aamuja. Koskaan ei ollut sellaista oloa, että ei halua lähteä. Valitettavasti siitä ei tullut minulle ammattia, vain harrastus. Ehkä puun tuoksuun tottuisi liikaa, ehkä sitä pitää annostella sopivasti.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Rakas vanhuksemme lääkärissä

Meillä on jännitetty 17-vuotiaan kissavanhuksemme vointia viikonlopusta lähtien. Hänellä ilmeni jonkinlaista virtsavaivaa ja eläinlääkärimme säikytteli puhelimessa meiltä vatsat kuralle. Emme tietenkään saaneet heti aikaa, eikä päivystykseenkään tullut lähdettyä, kun Miiru kuitenkin söi ja vointi näytti normaalilta. Saimme sitten tiistaille ajan. Seuraava jännittäminen oli miten saamme vastahakoisen kissan kuljetuslaatikkoon. Miirusta on vanhemmiten tullut vähän säikky ja epäluuloinen, varsinkin jos hän huomaa että häntä yritetään saada kiinni. Poika etsiskeli netistä vinkkejä ja sai sitten kissan pyyhkeeseen käärittynä survottua kuljetuslaatikkoon. Avuksi käytettiin kissaferomonisuihketta, jonka pitäisi rauhoittaa kissaa. Kyllä se tuntuikin auttavan.




Kissan nukuttaminen pelotti, olihan Lotta-kissamme menehtynyt nukutukseen sen sydämen pettäessä vasta viime kesänä. Onneksi mitään vakavampaa ei löytynyt, ei virtsakiviä tai kiteitä, ja nukutuksesta herääminenkin meni hyvin. Päästiin antibioottikuurilla ja luontaistuotteella, jonka pitäisi auttaa vaivoihin. Kissoillekin on nykyään saatavana omia luontaistuotteita ja erikoisruokia, joihin on lisätty mm. serotoniinia. Ihmiset joutuvat turvautumaan kunnalliseen, huonosti toimivaan terveydenhoitoon, mutta kissamme käy yksityislääkärillä.

Illalla Miiru seisoi huojahdellen katselemassa kodin nurkkia, aivan kuin se ei olisi enää uskonut niitä näkevänsä. Ruokakin maistui 8 tunnin paaston jälkeen. Henkilökunta on huojentunut!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kaipuuta kevääseen


  

  




Talven selkä ei taitu
linnut syöttöpaikalla
hakkaavat siemeniä henkensä kaupalla
kissa ei halua ulos
haistelee vain kylmää ilmaa
ja kääntyy takaisin lämpimään
aamulla on sumua joka ei nouse
missä olet aurinko?

The winter is neverending
the birds in feeding places
tapping at seeds
the cat won't go out
sniffing at the cold air
turning back at the door
the morning fog doesn't lift
where is the sun?




sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ei mitään päällepantavaa

Etsin tänään vaatteita kaapistani huomiseksi töihin. Tulos: minulla ei ole mitään toisiinsa sopivaa päällepantavaa. Miten minunlaiseni visualisti, värifriikki, joka ei pysty käyttämään yhtä aikaa tummansinistä mukia ja mustaa murokulhoa, on onnistunut keräämään näin onnettoman vaatekokoelman? Eikö minulla ole ollut mitään värisilmää vaatteita ostaessani? Kaikki vaatteeni ovat erivärisiä. Minkäänlaisia sävy-sävyyn yhdistelmiä näistä ei saa. Mustia ja valkoisia paitoja voi tietysti käyttää "minkä tahansa kanssa". Toisaalta, värianalyysin mukaan (olen "kevät") puhdas musta ja valkoinen eivät sovi minun väreihini.


Tarvitsisin kipeästi oman pukijan, henkilökohtaisen vaatevalmentajan, joka auttaisi minua vaatekaupassa etsimään toisiinsa ja minuun sopivan vaatekerran. Olen aika huono vaatteiden ostaja. Minulla ei ole suurempaa intohimoa vaatteisiin. En pidä shoppailusta enkä vaatteiden sovittamisesta. Ostaisin mielihyvin kaikki vaatteeni postimyynnistä. Siinä on vain se palauttamisen vaiva, kun vaatteet eivät olekaan sopivia.

Toisaalta olen esteetikko ja rakastan värejä. Haluaisin pukeutua värikkäämmin ja persoonallisemmin. No, värikkäästi tällä kokoelmalla kyllä voi pukeutua, huh huh! Ehkä se on ongelmani; kun törmään johonkin mielestäni kivan väriseen ja tuntuiseen vaatteeseen, en mieti kaupassa sopiiko se mihinkään mitä minulla ennestään on. Pitäisi opetella ajattelemaan kokonaisuuksina ja ostaa kerralla koko vaatekerta housuista puseroon ja asusteisiin saakka.

Huomenna taidan laittaa mustat housut, valkoisen topin ja punasiniruudullisen paidan. Aamukahvin jälkeen luultavasti vaihdan paidan pariin kertaan. Vaatekauppa, here I come!