maanantai 1. toukokuuta 2017

Pitkästä aikaa kuulumisia

Aika on kulunut kuin siivillä helmikuun puolivälistä, kun aloitin restaurointiopinnot. Ihan nolottaa, kun en ole saanut blogia päivitettyä. Opiskeluviikot ovat olleet niin kokonaisvaltaisesti uuvuttavia, ja viikonloput ovat menneet kotitöissä. Kunnollisia kuviakaan en ole ottanut, räpsinyt vain puhelimella. Olen ollut todella tyytyväinen opintoihin. Teemme siellä oikeita hommia oikeassa restaurointikohteessa. Teoriaa on ollut vain muutama korttikoulutuspäivä, sekä yksi päivä rakennusvirheistä ja kosteusongelmien syistä.


Opintojen ohella olen stressannut taas äidin asioita. Hän on ollut helmikuusta lähtien terveyskeskuksen makuutusosastolla. Kaatumisia tuli yksi liikaa, ja kotihoito totesi että nyt ei enää kotona pärjää kotihoidon avullakaan. Äiti odottaa nyt tehostetun asumispalvelun paikkaa. Pian on mennyt kolme kuukautta, joka lain mukaan on jonotusaika. Ei se välttämättä riitä. Äiti ei viihdy terveyskeskuksessa, siellä on 5-6 henkeä samassa huoneessa. Kaikenlaisia potilaita, toiset huutavat tai höpöttävät, haluavat kotiin. Äiti on tottunut omaan yksityisyyteen, eikä haluaisi olla vieraassa paikassa, vaikka kuinka turvallisessa. Monen hengen huoneessa kaikki sairastavatkin samat taudit. Kävimme äidin luona viimeksi viikko sitten, oli enon hautajaiset. Äiti oli pari päivää kotilomalla ja kävi hautajaisissa. Totesi kotiin palatessamme, että olipa hauskat hautajaiset. Huomaa, että hän ei paljon pääse enää ihmisten ilmoille. Selailin vanhoja valokuvia ja löysin tämän mummolan kuvan. Tänne äidin vanhemmat perheen kanssa pääsivät Karjalasta parin evakkomatkan jälkeen. Tämä oli minun mummolani silloin kun olin lapsi.


Opinnoissa meillä on ollut ikkunankorjausta nyt kylmän kevään aikana. Kohteesta puretun ja uudelleen rakennettavan kuistin kauniit ikkunat kunnostetaan ja kitataan uudelleen. Olen tietysti ennenkin kunnostanut vanhoja ikkunoita, kasvihuoneeseen. Nyt olen saanut tarkemmat ohjeet miten työ olisi pitänyt tehdä. En esimerkiksi käyttänyt sellakkaa kittiuraan, vaan pohjamaalasin sinkkivalkoisella pohjamaalilla. Sellakka estää öljyn imeytymisen kitistä puitteeseen. En myöskään öljynnyt ikkunanpuitteita ennen maalausta. Meidän ikkunat eivät olleet niin vanhat ja huonokuntoiset kuin nämä ikkunat. Öljyäminen tekee kyllä kuivuneelle ikkunalle ihmeitä. Toinen asia mistä olen oppinut paljon, on kittauksen viimeistely. Minä en kyllä omia ikkunoita kitannut näin hienoon kuntoon. Kunnollisella kittiveitsellä saa kaunista jälkeä.


Olen oppinut myös ikkunan puuosien korjausta. Puusepäntöistä minulla onkin vähemmän kokemusta. Tein tähän valmiiksi tulleeseen ikkunaan tippalistan korjauksen sekä välipuitteisiin muutamia paikkauksia. Periaate on näin vanhojen ikkunoiden kohdalla, että korjataan mahdollisimman vähän. Vain ne osat vaihdetaan, jotka ovat liian lahoja tai muuten vioittuneita. Nyt ikkuna odottaa kitin kuivumista ja sitten maalataan ohuesti useita kerroksia pellavaöljymaalilla. Omistaja ei ole vielä päättänyt väriä. Nämä ovat olleet ennen punaiset ulkopuolelta.

Olemme toki tehneet muutakin opinnoissa. Purimme korjauskohteen tuvan lattiarakenteet, jotka olivat lahonneet betonikellarin väärin rakennuksen seurauksena. Kannoimme ulos muutaman tonnin betonimurskaa ja muuta roinaa. Kävimme valikoimassa uusia hirsiä ja ne on nyt asennettu lattiaan harkkojen päälle. Purimme myös yhden huoneen lattian oikeaoppisesti sorkkaraudalla ja tarkistimme lattian rakenteiden kunnon.


Tämän kevään säät ovat olleet kyllä suuri pettymys puutarhaihmiselle. Tänään oli ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen päivä pitkään aikaan. Oltiinkin ulkona melkein koko päivä. Merkkasin letkulla uuden kukkapenkin paikan. Tuossa kaivon ympärillä on ollut pieni penkki, joka rikkaruohottuu joka kesä. Päätin tehdä siitä reilusti suuremman ja yhdistää siihen toisen pienen penkin kukat. Minulla on jonkin verran siemenestä kasvatettuja perennan taimia. Lisää täytyy käydä puutarhakaupasta myöhemmin. Keräsin tänään tästä nurmiturvepaloja entisen grillipaikan täytteeksi. Meillä on grillin hankinta edessä, aikaisempi tynnyristä tehty grilli on jo palanut puhki ja joutuu eläkkeelle. Minä olen Weberin pallogrillin kannalla, en oikein välitä noista kaasugrilleistä, kun ovat niin rumiakin.


Siinäpä tärkeimmät kuulumiset pikaisesti kerrottuna. Mimmi ja Veera tässä välillä sopuisina. Ulkona ollessa varsinkin Mimmi pyrkii ajamaan Veeraa takaa ja pomottamaan. Ja Veera hölmö antaa pomottaa. Mukavaa kesän odotusta.