maanantai 18. toukokuuta 2015

Metsäpuutarhan sipulikukkia


Palasimme tänään minilomalta Itä-Suomesta ja yllätyin, kuinka paljon kevät oli edistynyt muutamassa päivässä. Tulppaaneja oli auennut lisää, osan niistä näen ensi kertaa tänä keväänä. On niin palkitsevaa löytää keväällä "yllätyksenä" uusia sipulikukkatuttavuuksia, joita on puoli vuotta aiemmin multaan piilottanut. Tässä tulotien metsäpuutarhaksi kutsumani alue. Helmililjat suorastaan hehkuvat sinistä.


Metsäpuutarhan kevään kukkijoina itsestään leviäviä kaihonkukkia, helmililjoja sekä narsisseja. Myöhemmin kesällä alue on varjoisa ylle leviävien vaahteroiden, vuorijalavan ja syreenien alla. Kuunliljat ja tummakurjenpolvet viihtyvät metsäpuutarhassa, jouluruusu on ryhmän aikaisin kukkija, vähälumisina talvina jo joulun jälkeen. Olen perustanut penkin vuonna 2008 paikalla rehottaneiden pajuangervojen tilalle, joiden kiskomisessa olikin aikamoinen urakka. Tässä reunassa oli aiemmin myös syreeniä, mutta poistimme osan niistä jo ensimmäisinä vuosina huonokuntoisina.


Penkin yläpäässä on pieni ryhmä Claudia-tulppaania. Alla tummakurjenpolven lehtiä. Taitaapa joukossa olla muutama vuohenjuuren lehtikin. Niistä ei taida koskaan päästä kokonaan eroon. Tässä ryhmässä valkoiset tulppaanit tai vaikkapa Thalia-narsissit voisivat olla edukseen.


Penkin tienpuoleiseen päähän on laitettu maakangasta ja kuorikatetta vuohenjuurta torjumaan, samalla syntyy mukava metsäpolku. Kaihonkukka on tänä keväänä levinnyt erityisen paljon. Seasta pilkottaa punaisia vuorenkilven lehtiä.


Sinistä löytyy helmililjan lisäksi myös lemmikeistä, joita on myös levinnyt tontille sinne tänne. Varjoyrtin lehdet ovat koristeelliset.



Vastapäinen poimulehtipenkki on keväällä keltaisten esikoiden täplittämä. Vanha esikkolaji leviää tontillamme ja sitä löytyy milloin miltäkin kulmalta. Jonakin vuonna keräsin pikkutaimia nurmikolta ja ruukutin muualle siirrettäväksi, mutta nyt olen huomannut, että se osaa muuttamisen itsekin. Poimulehtien taakse siirsin vanhaa saksankurjenmiekkaa, joka on mielenkiintoinen värimuunnos. Siinä on keltaista, ruskeanviolettia ja valkoista. En löytänyt tähän hätään kuvaa siitä kukkivana.


Mimmi ja Veera, Puutarhakissat, hyväksyvät työt ja suunnitelmat, haistelevat kaikki uudet kukat ja nauttivat keväästä.

torstai 7. toukokuuta 2015

Kasvihuoneen kevättä

Kevät on ollut meillä melko sateinen ja kylmä, lukuun ottamatta muutamia hyviä päiviä. Olen saanut viimein laitettua jotain kukkia kasvihuoneeseen. Kävimme työporukan kanssa tukkutoriin tutustumassa ja ostin sieltä laatikollisen valkoista ruusua ja tuollaisen häkin. Lisäksi nappasin rautakauppareissulta orvokkeja ja hortensian mukaan. En ole edes ikkunoita kasvihuoneesta pessyt, minusta ne näyttävät aika puhtailta. Odottelen ehkä siitepölyn laskeutumista ja pesen sitten.



Rakastan valkoisia ruusuja, toivotaan että nämä pikkuruusut kestävät kauemmin kuin tavaratalosta yleensä hankkimani. Ainakin kasvihuoneessa on niille mukavan viileä ja kosteahko ilmapiiri.


Aina kun menen kasvihuoneeseen puuhastelemaan, saan sinne pari kissaa kaveriksi. Mimmi ja Veera jahtaavat kärpäsiä, nuuhkivat kasveja ja makailevat lattialla seurana.


Niistä on suurta apua kaikenlaisessa tutkimisessa ja etsimisessä.


Kasvihuoneessa talvehtinut klematis, jonka olen kasvattanut siemenestä, on selvinnyt talvesta ja työntää uutta vihreää. Sen sijaan Zilga-viiniköynnös näyttää aivan kuolleelta. En ymmärrä mitä teen väärin sen kanssa, tämä on jo toinen talvi ja toinen viiniköynnös.


Kasvihuoneen kaminaa ei ole vieläkään testattu, vastahan se syksyllä tuohon laitettiin. Puut ovat kuitenkin jo odottamassa. Veera katselee, että mami on tainnut rikkoa taas ruukkuja. Zilga-vainaa vasemmalla isossa ruukussa. 


Mimmi on autellut myös ulkohommissa, tässä on jonkinlainen talven jälkien tarkastaminen juuri poistetusta jänissuojasta käynnissä. Myös lehtien haravoinnissa on Mimmistä ollut kovasti apua.



Blogi on jäänyt vähän huomiotta puutarhan kevätkiireiden ja yläkerran remontin viimeistelyjen kanssa. Valokuviakaan ei meinaa ehtiä näistä kahdesta vilpertistä ottaa, kun ovat jo seuraavassa puuhassa menossa.