sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Eilen kuurassa

 
Eilen oli sumu aamulla. Kun sumu nousi, se tarttui puiden oksiin kuuraksi. Miten kaunista!
 
 
Yesterday we had fog in the morning. When it rose the fog grabbed the trees and became frost on  them. So beautiful.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Jouluista

Huomaan, että blogini ei näytä kovin jouluiselta; viimeisin kuva on kesältä. Joulunalus oli täynnä kiirettä ja tohinaa. Mikähän siinä on, että joka vuosi joulu hyökkää päälle ennalta arvaamatta. Joka vuosi päätän aloittaa ajoissa lahjojen katselun ja koristelun, ettei stressi iske viime hetkellä. Ja aina olen yhtä myöhässä.

Viime vuonna jätimme joulukuusen hankkimatta, koska meillä alkaa olla vähän ahdasta. Kuuselle ei kertakaikkiaan ole paikkaa. Kävin sitten myös tänä vuonna aatonaattona omasta "metsästä" hakemassa kaksi pientä kuusenrääpälettä ja laitoin toisen olohuoneeseen lasipurkkiin ja toisen keittiöön Miirun kuuseksi.

Miirun kuusi
 
Jouluruokien kanssa tehtiin samanlaista yksinkertaistamista. Koska kukaan ei meillä oikein välitä joulun laatikoista, päätimme jättää ne hankkimatta. Kinkun paistoimme ja tein myös aattoaamuna karjalanpiirakoita ja karjalanpaistia. Kyllä joulu tulee vähemmälläkin. Tunnelma on tärkein ja joulumieli!
 


tiistai 18. joulukuuta 2012

Koreografia

 
 
Järjestelin kuviani ja huomasin vasta nyt tässä kesäkuvassa tuon tanssikoreografian. Tosin jommallakummalla on väärä jalka edessä.
 
 
I found this when browsing through my pictures. I had't noticed the dance choreography before. One or the other has started on the wrong foot.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Vanhanajan lautashylly

Sain viimein Miehen avustuksella seinälle syksyn puutyökurssilla tekemäni lautashyllyn. Siitä tuli oikein passeli. Olen tehnyt aika vähän puutöitä viime aikoina, ja sen huomasi kyllä. Suunnittelu- ja tekovaihe kesti ja kesti. Kun ei ole paljon tekevän rutiinia, joutuu kaikki vaiheet miettimään tarkkaan etukäteen. Aikamoinen oppimisprosessi se taas oli, vaikka näinkin pieni työ.

Käytin hyllyyn uutta ja vanhaa puutavaraa. Sivulaudat ovat vanhaa mäntylautaa, hyllyt on tehty liimapuulevystä sahaamalla sopivaksi ja etulistat ovat myös vanhaa listaa omista varastoista. Maalina käytin munatemperaa, jonka tekemisestä on täällä blogissa postaus.




I made my own plate rack. I'm pretty pleased with it. I used some old wood and new wood. I painted it with my own egg tempera paint.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Valkoista joulua



 
Minulle joulu on valkoinen, ehkä vihreä ja ihan vähän punainen. Huomaan siirtyväni koko ajan yksinkertaisempaan päin koristelussa. Eilen tein viirinauhaa vanhan valtiokalenterin sivuista ja laitoin sen takan eteen roikkumaan. Luulen että ostan taas valkean jouluruusun ja valkoisia hyasintteja. Nämä valkoiset ja hopeat ovat työpaikaltani.
 
I like white Christmas, with a hint of green and perhaps red. I seem to like simple things more and more. Less is more. I think my Christmas flowers will be white, hellebores and hyacints. These white and silver decorations are from my work place.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Päiväkirjamerkintä kesältä

Löysin pienestä muistikirjastani merkinnän, jonka kirjoitin viime kesänä äidin mökillä, kun ei uni tullut yöllä:

Mökillä. Panoraamamaisema, kynttilät illalla. Laiturilla aurinko ja liplatus. Miten pilvet voi olla täällä noin kauniita, pumpulipilviä. Laiturilla tuoksuu aina mäntysuopa ja epämääräinen kalainen haju. Ehkä kalamuisto lapsuudesta.

Lapsena oli puunrungoista tehty lautta. Ajan mittaan se vettyi niin, että se ui pinnan alla. Jalat nilkkaa myöten vedessä ongin veljen kanssa. Veli laittoi kalat sankoon ja syötti niitä vesikasveilla ja madoilla. Aina välillä oli ukkonen. Kaikkein kovimmalla ukkosella mentiin autoon koko perhe.

Saaren mökistä en muista pohjakaavaa, en huonejärjestystä. Muistan kallion ja sukeltamisen ja muikkuverkot. Kesäkeittiön liiterin takana silloin kun mökkiä vasta rakennettiin. Miksi en muista nukuinko mökillä yhtään yötä. Saareen oli niin vaivalloista viedä tavarat. Purkaa ensin veneeseen ja sitten saaressa rantaan. Myrskyllä ei päässyt pois. Meillä oli punavalkoinen Terhi-vene - vai oliko perämoottori Terhi? Ajettiin kerran karille.

Näädänkadun talossa oli lapsuus ja nuoruus. Syksyllä, syyskesällä oli huoneen ikkuna auki ja pimeässä sade lotisi pihan asfalttiin. Meille laitettiin sepelin tilalle asfaltti kadulta autotalliin asti. Se oli musta ja kuuma varpaissa. Etupihalla oli koivut ja seinän vieressä tiikerililjat. Niistä tarttui vaatteisiin ruskeaa. Autotallissa meillä oli pingispöytä, ruskeaa filmivaneria, ei ollut reunaviivoja. Naapurin lapset tulivat pelaamaan ja meillä soi radio.

Minä en koskaan saanut nukenvaunuja vaikka toivoin. Minulla oli iso vauvanukke rattaissa. Sillä oli kukallinen mekko ja vaaleanpunainen villatakki. Luulin että ne vaatteet tulivat joulupukilta, mutta löysin myöhemmin kaapista mekon kangasta. Minulla oli myös Orvokki-niminen nukke, jolla oli kauniit vaaleat hiukset. Rakkain tavarani oli litteä iso mollamaija, jonka nimi oli Sanna. Isä sanoi sitä Saaraksi. Veljellä oli Muuli, joka oli vähän kengurun näköinen. Sitä oli paikattu monta kertaa. Se oli myöhempien aikojen unilelu.

Menin Näädänkadun talosta naimisiin 22-vuotiaana. Isä ja äiti muuttivat sitten pois sieltä. Sen talon huoneet muistan tarkasti.

Talvella hiihdettiin veljen kanssa ja vedettiin kilometrit millimetripaperille keittiön seinällä. Joskus käytiin mökillä pilkillä. Isää harmitti, kun sain kerran pilkillä kaksi ahventa kerralla. Isä oli usein kalassa. Hän sai olla siellä itsensä kanssa. Äiti oli kotona ja puhui ja neuvoi. Koulun jälkeen äiti kävi sohvalle ja pani käden otsalle. Hänellä oli verenpaine kolmesataa, hän sanoi. Isä laittoi ruokaa, hän tykkäsi eniten riisivellistä. Isä oli sairaseläkkeellä. Minä leivoin aina. Kun muutin kotoa, äidin piti opetella leipomaan uudestaan. Isä sanoi äidin korvapuusteista, että ne oli heitetty olan yli pellille. Kerran hän heitti sokeriastian. Hän suuttui äidille. Ja kerran kun oltiin marjassa eikä äiti malttanut tulla kyytiin pois, isä ajoi autoa vähän matkaa. Äiti sai kävellä kyytiin.

 
I wrote in my notebook last summer at the summer cottage when I couldn't sleep. I was remembering how it was when I was a child. We had three successive summer cottages. I remember the first and the last, but of the island cottage I remember very little. This is the last.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Työhuone


Tänään raivasin ompelu/vierashuonetta järjestykseen. Poika on tulossa jouluksi pidemmälle visiitille käymään ja huone oli kuin hävityksen kauhistus kaikenlaisten projektieni jäljiltä. Huone on liian pieni kahteen tarkoitukseen ja hankala kalustaa. Lisäksi siellä on huono valaistus. Olen haaveillut erillisestä työhuoneesta. Tämä talo on kotoisa, mutta huoneet ovat pienet 50-lukuiseen tapaan.
 
 
Tämä työpöytä ei ihan riitä. Ystävä toi tuliaisia näin kauniissa itsepäällystetyssä laatikossa. Laitoin siihen askartelutarvikkeita joulukorttitalkoiden jäljiltä.
 
Unelmatyöhuone olisi tällainen: Työhuoneessa pitää olla kunnollinen iso pöytä keskellä huonetta ja paljon tilaa ympärillä. Ompelukoneelle pitää olla oma pöytä, joka on sopivan korkuinen. Ompelu- ja askartelutarvikkeille pitää olla kaappi- tai hyllytilaa, pieniä lokerikkoja ja laatikostoja. Kankaat pitäisi saada järjestettyä mieluiten näkyviin hyllyille värien ja kuosien mukaan. Seinällä pitää olla tilaa isolle järjestelyalustalle tilkkutöitä varten. Huoneessa pitää olla hyvät yleisvalot, mielellään loisteputket. Lisäksi voi olla kohdevaloja. Myös päivänvaloa olisi hyvä olla riittävästi. Verhoilu- ja entisöintitöitä varten olisi hyvä olla pukit, joiden päälle voi nostaa työn sopivalle korkeudelle. Hyvä tuuletus tarvitaan maalaus- ja muita pintakäsittelytöitä varten. Eikä haittaisi jos yhdellä seinällä olisi höyläpenkki, johon työn saisi kiinnitettyä, ja jota ei tarvitsisi varoa.

 
I’ve been trying to get my study/guest room in order. My son is coming for a Christmas visit and the room was in a mess after my crafts projects. This room is too small for both purposes, and the light is poor. I’ve been dreaming about a proper study/working room. The house we live in is homey, but the rooms are small.
This is my dream study: there is a big table in the middle of the room, with lots of floor space around. The sewing machine has its own table. There is a cupboard or shelves and drawers for the sewing and crafts materials. The fabrics are arranged on shelves by color and pattern. There is a fabric pinned on the wall for arranging quilt pieces. The lightning is good and daylight is also available. Against the wall is a carpenter’s work bench for restoration work.
In the picture my working table now. Not quite enough.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Tekeminen ja mieliala

Kärsin jonkinasteisesta kaamosmasennuksesta. Kesän puutarhakauden = puuhakauden jälkeen tulee tyhjä vaihe, jolloin siirrytään sisätiloihin huonojen säiden armoilta. Tekeminen muuttuu enemmän olemiseksi. Pimeys alkaa ahdistaa, unirytmi muuttuu, rasvainen ruoka ja makea alkaa maistua. Tuntuu että on koko ajan väsynyt, eikä oikein mikään huvita. Aamuisin on raskas olo eikä millään jaksaisi lähteä töihin.

Silloin pitäisi jotenkin saada tekemisvaihde päälle. Pelkkä tv:n ääressä lojuminen ei mielialaa paranna. Käyn kerran viikossa kansalaisopistossa tekemässä jotain, entisöintiä, puutöitä. Vaikka välillä tuntuu raskaalta raahautua sinne joka viikko, viihdyn siellä kuitenkin tosi hyvin. Kaipaan sellaista tekemistä, missä ei tarvitse paljon ajatella. Silloin ajatukset lähtevät omille teilleen ja se jotenkin rentouttaa. Joskus joku ihmettelee miten jaksan raaputtaa jotain tuolia monta tuntia ja monena iltana. Mutta se juuri on siinä niin rentouttavaa, hidas, monotoninen työ, jossa ei ole tulospaineita.

Tänäkin syksynä olen aloittanut neulomisen heti ilmojen viilettyä. Neulominen on rentouttavaa (paitsi hartioille) ja sitä voi tehdä myös tv:n ääressä. Olen tehnyt yhden tuubikaulahuivin ja monia monia villasukkia. Vein sukkia kirpputorillekin ja sain kaupaksi useita pareja. Perheeseen ei uppoa enää villasukkia, täytyy odottaa että entiset menevät rikki.

Uuden vaihteen sain päälle, kun päätin kokeilla vaihteeksi joulukorttien tekoa. Kävin katselemassa materiaaleja ja ohjeita ja innostuin vähitellen. Ostin kartonkia ja nauhoja ja kuviopapereita ja aloin vain tehdä. Tekemisen myötä sain innostuksen päälle ja ideoita alkoi pulputa. Ostin kokeeksi yhden puuleimasimen, kun en löytänyt etsimiäni kirjainleimasimia. Innostuin seuraavaksi leimasimista, löysin kivoja ohjeita netistä ja tilasin leimasimia lisää. Nyt on joulukortteja syntynyt jo sen verran, ettei niitä tarvitse ostaa. Toki ne olisi saanut ostamalla paljon halvemmalla, mutta kaikki tämä kiva askartelu olisi jäänyt tekemättä.

Nähtäväksi jää kuinka kauan jaksan tätä virettä pitää yllä. Onneksi joulu on tulossa pian. Joulua varten on mukavaa vähän sisustaa ja suunnitella uusia juttuja. Se saa mielialankin pysymään parempana. Sitten onkin jo tammikuu ja voi ajatella, että kevät tulee pian.


Tämä kuva ei oikeastaan liity kaamokseen, vaan valoon. Siinä on minusta niin mukava tunnelma.

I suffer from winter depression. It is to do with lack of light. I feel tired and dispirited and I have trouble getting up in the morning. I crave for fatty food and sugar. I can't get going and nothing I do feels satisfying.

At this time of the year, when the gardening season is over and one doesn't feel like going outdoors unnecessarily, it is vital to get busy with some hobby or other. I started going to night class in carpentry once a week. It is soothing to work with wood, to use tools and at the same time make something useful and beautiful. I could do it for hours. The monotony of the work makes the stress of my daytime work go away. Sometimes I dream of a workshop of my own.

I have also been knitting and making Christmas cards. Once you get the materials and start working, the ideas just seem to come to you and you get the flow of working. It is very rewarding to work like this.I could never just be idle in my leisure time. I need to do something with my hands. It gives me pleasure.

Temperamaalia

Tänään tein itse munatemperamaalia. Aion maalata sillä puutöissä tekemäni lautashyllyn. Olen käyttänyt munatemperaa joskus aiemminkin. Siinä on kauniin hohtava pinta ja väri näyttää jotenkin syvemmältä kuin nykyajan muovimaaleissa.

Otin reseptin tällä kertaa Lena Nesslen kirjasta Måla inomhus på gammalt vis. Maalissa on yksinkertaiset ainekset; sama määrä kananmunaa, pellavaöljyä ja vettä. Lisäksi tarvitaan kuivapigmenttiä maalin värjäämiseksi. Yhtä hyllyä varten riittää yksi muna. Muna sekoitetaan ensin kannellisessa lasipurkissa ravistamalla sekaisin. Sitten lisätään kaksi kananmunan kuorellista keitettyä pellavaöljyä eli vernissaa. Ravistetaan taas kunnolla sekaisin. Lopuksi lisätään vielä kaksi kuorellista vettä ja ravistetaan taas.

 
 
Tästä emulsiosta otetaan osa toiseen purkkiin ja tähän määrään sekoitetaan väri. Käytin väripigmentteinä titaanivalkoista, oksidimustaa ja ultramariininsinistä. Kun sain haluamani, vähän sinertävän harmaan sävyn, sekoitin väriseoksen loppuun temperamaalipohjaan. Maali on edullista ja helppoa tehdä itse. Sitä voi tehdä aina juuri tarvittavan määrän. Munatemperamaali säilyy n. viikon verran jääkaapissa.


Temperamaali kuivuu muutamassa päivässä, mutta saavuttaa n. viikossa lopullisen kovuuden. Pinta voidaan kiillottaa pehmeällä liinalla. Pinta vain kovenee käytössä. On kuitenkin huomattava, että munatemperalla maalatun kalusteen voi uudelleen maalata vain samalla maalilla.

Päivittelen kuvan valmiista lautashyllystä, kunhan se kuivuu ja saan sen seinälle.


Egg tempera paint
I made my own egg tempera paint today, to be used for the plate rack I made at my carpentry evening class. I'll post a picture of it when it is on the wall.

I made the tempera from a recipe by Lena Nessle. I mixed one egg in a glass jar and shook it with the lid on. Then I added two egg shells of cooked linseed oil and shook the jar again. Finally I added two egg shells of water. I took a part of the paint and added some dry pigment to make the paint: titanium white, ultramarine blue and oxcid black. I got a greyish paint with a hint of blue. Then I mixed this with the rest of the tempera.

Egg tempera paint gets dry in a few days and reaches its final hardness in a week. Then you can polish it with a cloth to give it a nice shine. The finish looks beautiful and has a depth that the modern plastic paints don't have.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Itsetehtyjä joulukortteja


Kävin eilen Tiimarissa ostamassa askartelutarvikkeita joulukortteja varten. Olen muutaman vuoden lähettänyt valmiita kortteja, mutta nyt teki mieli askarrella itse jotain. Ostin harmaita korttipohjia ja nauhoja, kuvioteippiä, pieniä rhinestonekivitarroja ja pitsiteippiä. Katselin kotona tiimarin ideakuvastoa ja sain vinkin yhdestä kortti-ideasta. Tänä vuonna korttini ovat käsityöteemalla.

Näissä korteissa on korttipohjan päälle liimattu harmaa pellavakangas. Sitten käytin kaikenlaisia langanloppuja ja tein pieniä mallitilkkuja, jotka kiinnitin kortin läpi neulalla ja samalla langalla. Nurjalle laitoin pari solmua ja leikkasin langanpäät pois. Sitten liimasin toisen kortin taustaksi. Puikot tein puisista grillivartaista puukolla katkaisemalla ja terottamalla. Viimeistelin hiomapaperilla.

Yhteen korttiin liimasin nauhoja kuusen muotoon ja laitoin tähdeksi rhinestonetarroja. Reunustin kortin nuottiviivainteipillä. Korttien teko oli tosi hauskaa ja ideoita alkoi pulputa sitä mukaa kun tein niitä. Seuraavaan korttiin tulee pieni virkattu isoäidinneliö punaisella ja valkoisella. Kortin reunat laitan punavalkoisesta ruutunauhasta.



Osaan korteista tulee vielä Hyvää Joulua -teksti, kunhan löydän sopivia kirjaimia tai painokirjasinlaatat. Mukavia korttitalkoita sinullekin!

This year I'm making my own Christmas cards. I got some materials at the store and found an inspiring card model in a catalogue. I decided my theme for this year would be crafts, knitting, crocheting and sewing. Here's a collection of cards I made. Some are lacking texts, but I will add them later. I used grey linen fabric on grey cardboard for some. Then I glued on some ribbons and attached the little knittings with thread. I made the knitting needles out of wooden sticks. I got so inspired by the cards that I kept getting new ideas for them.



Lisäsin vielä kuvan muutamista leimasimella ja kuviopapereilla tehdyistä korteista. Kuvan laatu on vähän huono, otin sen illalla huonossa valossa, joten tarkkuus kärsi. Nämä kortit syntyivät vähän nopeammin kuin nuo neulotut jutut. Valitettavasti en ehtinyt ottaa useampia kuvia, koska korttien lähettämiselle tuli kiire.

Kirppislöytöjä

Kävin eilen kirppiksellä katsastamassa löytyisikö sopivia joululahjoja pojille. Ostin aiemmin jo toiselle pojalle yhden Harry Potterin ja Terry Pratchettin englanninkielisenä. Nyt löysin vanhemmalle pojalle sopivan lahjan, jota ei voi kuitenkaan paljastaa tässä, jos hän sattuisi lukemaan blogia. Minusta se oli täydellinen lahja hänelle. Mietin yhtä toista potentiaalista lahjaa, mutta jätin vielä ostamatta. Ehkä kuitenkin haen sen vielä.

Olen tykästynyt tavaroiden ostamiseen kirppikseltä kauppojen sijaan. Minulla on sellainen filosofia, että yltiöpäisen kuluttamisen ja luonnonvarojen tuhlaamisen sijaan käytän mielelläni tavaroita, jotka ovat käyneet tarpeettomiksi jollekin muulle. Minun itseni on hyvin vaikeaa heittää mitään tavaraa roskikseen vain siksi että minä en sitä enää tarvitse. Minulla oli alkusyksystä kirppispöytä itsepalvelukirppiksellä 10 viikon ajan. Sain aika paljon tarpeetonta ja pieneksi tai liian suureksi käynyttä vaate- ja kodintavaraa kaupaksi. Kotiin palautuneistakin leikkasin vielä hyvät ja tukevat kankaat talteen tilkkutöitä ja muita ompelustöitä varten, samoin otin talteen napit ja soljet sekä kauniit tuotemerkit paitojen niskasta.

Löysin myös kotiin muutaman "uuden" tavaran. Kulahtaneen pussilakanan ostin kauniin värin ja pilkullisuuden takia. En voi vastustaa pilkkuja! Ajattelin ensin kangasta tilkkutöihin, mutta taidankin tehdä toisesta puolesta pöytäliinan keittiöön; sen väri käy täydellisesti keittiön mattoon ja tuolien selkämyksen väriin.

 
Ostin myös pellavaa, huokaus! En voi vastustaa pehmeäksi ja sileäksi kuluneita pellavaliinoja ja pyyhkeitä. Pienessä pöytäliinassa oli tahroja, mutta saan siitä tehtyä ihanan sileän ja viileän tyynyliinan 1 eurolla. Yhdessä nipussa oli pieni liina ja 4-5 lautasliinaa, joissa oli vähän reunoissa repaleisuutta. Saan niistä kauniit lautasliinat vähän pienentämällä. Nippu maksoi 3 euroa. Löysin myös vitosella lokerikon. Mietin vielä maalaanko sen valkoiseksi, vai petsaanko ja lakkaan sen sopivaksi pähkinänvärisen senkin yläpuolelle.
 
 
 
Yesterday I visited the flea market in search of Christmas presents. Earlier I found two English books for my son, a Harry Potter and a Terry Pratchett. This time I got a present for my eldest son which I can't reveal, as he may be reading this blog too. It is a perfect present for him. I found another potential gift, which I will probably have to go back for.
 
I like shopping for Christmas at flea markets. My view is that instead of bying new things and boosting the material flow of the world, I prefer to use things that are no longer of use to their previous owner. I myself find it hard to toss anything usable in the garbage. Instead I try to sell my things at flea markets and reuse the rest in some form. I cut out the good bits of fabrics and use them for quilt making. I take usable buttons and buckles and use them in my sewing.
 
Yesterday's finds:  good quality cotton fabric in nice color, to be used as a table cloth (goes well with our kitchen chairs), and the rest of the fabric for quilt projects. Some linen table napkins, frayed at the edges. I'll make new smaller napkins out of them. A bigger linen cloth, with some spots on it, to be sown into a pillow case (wonderfully soft and cool to the touch). I also found this pigeonhole locker, which I will probably paint white or stain it in walnut and lacquer it.


perjantai 23. marraskuuta 2012

Aamusumu




Jonakin viikonloppuaamuna, lokakuussa. Ei vielä niin pimeää, lokakuu on vielä kaunis. Harmaus tulee myöhemmin. Muistan tämänkin huomenna.

Morning mist in November.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Decoupage

Olen harrastanut tuota decoupage-askartelua silloin tällöin. Peltipurkit ovat yksi mieluinen materiaali. Hernekeittopurkit, isommat säilyketölkit, niistä saa mukavia säilytyspurkkeja esim. kynille ja askartelutavaroille.

Decoupagea voi tehdä tietysti siihen tarkoitukseen askartelukaupoissa myytävillä aineilla. Minä olen kuitenkin käyttänyt ihan tavallista Kiva-lakkaa noissa lautasliinakoristeluissa.



Maalaan ensin pestyt purkit esim. Ote-pohjamaalilla. Sitten leikkaan lautasliinasta sopivan kuvion ja kuorin ylimääräiset kerrokset pois. Kiinnitän lautasliinakuvion varovasti lakan avulla paikalleen, en siis käytä liimaa lainkaan. Annan tämän kerroksen kuivua ja lakkaan sitten pari kertaa antaen välillä kuivua.


Olen  myös koristellut tällä tekniikalla kukkaruukkuja ja tarjottimia, kuvassa lasien alla.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Remonttia on tehty meilläkin

On sitä tehty meilläkin remonttia. Reilun kymmenen vuoden aikana on käyty taloa läpi huone kerrallaan. Viimeisimpiä tekemisiä oli wc-remontti, jossa yhdistettiin pikkuvessa ja ikkunallinen kodinhoitohuone isommaksi wc-tilaksi. Olemme käyttäneet helmiponttipanelia koko talossa. WC:n yhdellä seinällä on ruusutapetti. Parasta wc:ssä on iso ikkuna, josta on järvinäköala.




WC-pöntön vastapäisellä seinällä on katsottavaa

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Täydellisyyden tavoittelu


Tänään mietin plokatessani huushollista pöydille kertyneitä lankakeriä, kynsilakkapulloja, kyniä, kirjoja, kännyköitä, sanomalehtiä, dvd-levyjä, juomalaseja, yöpukuja, sukkia, kynsileikkureita,  muistiinpanovihkoja, mainoslehtiä, virkkuukoukkuja, miten paljon aikaa meneekään normaaleihin kotitöihin. Jos haluaa kotinsa näyttävän edes suurin piirtein siedettävältä, pitää raivata, imuroida, pyyhkiä pölyjä, kastella kukkia, tampata mattoja. Sitten pitäisi vielä vaihtaa liinoja puhtaisiin, silittää uusia liinoja, puhdistaa kynttiläkuppeja, vaihtaa kukat maljakosta, kerätä kukista kuivat lehdet, pyyhkiä pöytää, pestä tahrat ovenpielistä, pyyhkiä wc:n peili, huuhtaista vessan matto kissan pissasta, laittaa pyykit kuivumaan, laittaa puhtaat pyykit kaappiin, vaihtaa pyyhkeet. Tämän lisäksi pitäisi vaihtaa sisustusta, miettiä joululahjoja, järjestää pikkujoulut, soittaa ystävälle, silittää kissaa, viedä keittiöstä kuivuneet yrttipurkit liiteriin, hioa siivouskomeron ovi, maalata kynttilänjalka valkoiseksi, vaihtaa talviverhot, etsiä valosarjat esille, viedä liiat tuolit vintille, heittää hiiri loukusta ulos, nalkuttaa pojille yläkerran siivouksesta. Eikä tässä vielä ole ikkunan pesuja, kaapin siivousta, biojätteiden viemistä, ulkoruukkujen tyhjennystä, lehtien haravoimista, auton pesua, kirsikkapuiden verkottamista eikä sohvan tamppausta.

Kuinka ihmeessä kaiken tämän jälkeen minulle jää aikaa harrastaa askartelua, ottaa kuvia eri vaiheista, päivittää feisbukkia, harrastaa luovuutta ja vielä nauttia elämästä. Miksi kaiken tämän tehtyäni minulla on kuitenkin jotenkin tyhjä olo? Onko suorittaminen ja tekeminen nykyajan uskonto? Miksi ihmiset tavatessaan kysyvät ensin: missä olet nykyään töissä, mitä lapset tekevät, ovatko päässeet opiskelemaan, töihin, kihloihin, naimisiin? Olenko hyväksytty vain silloin kun elämäni menee normaaliin malliin, minulla on töitä, miehelläni on töitä, lapsillani on töitä, he harrastavat urheilua ja taiteita, kotini on siisti ja raikas eikä kukaan käytä masennuslääkkeitä? Tästäkö johtuu että minulla on hieman huono omatunto jos vain istun nojatuolissa ja luen tai jopa katson tv:tä. Miksi en osaa nykyään nauttia pienistä asioista? Missä ovat elämävalmentajat, jotka kertovat kuinka elää tasapainoista ja hyvää elämää? Kuinka olla tyytyväinen terveydestä ja perheestä ja hyvästä ruoasta. Pienistä asioista. Pitääkö elämässä tapahtua suuria onnettomuuksia ennen kuin opimme nauttimaan joka hetkestä sellaisena kuin se on? Sietämään myös niitä huonoja päiviä ja kiukkua ja ärsytystä, tietoisena siitä, että ne ovat ohimeneviä hetkiä.



 

 
Olisiko sittenkin auringossa pöydällä makaaminen elämän tarkoitus? Ainakin kissoilla...
 

lauantai 17. marraskuuta 2012

Kesällä kerran





 
On pimeää ja raskasta ja märkää. Oli tällaistakin, kesällä. Melkein kuulen lintujen laulun.
 
It is so black and heavy and wet now. I remember summer. I can almost hear the birds singing.


torstai 15. marraskuuta 2012

Raitoja paitoja





Tykkään vanhoista matoista, niiden haalistuneista väreistä ja kuvioista. Ostan niitä kirpputorilta aina kun löydän. Niihin on kudottu monta vanhaa paitaa. Keittiön lattialla on paksu villaplyysimatto. Se lämmittää mukavasti jalkojen alla aamulla Hesaria lukiessa. Tänään tuli Kotipuutarhalehti. Siinä puhutaan jouluruusuista. Pian on jouluruusun aika.

I like old rag rugs, the pale colours and patterns. I buy them usually at flea markets. Old shirts are cut into rugs. We have a thick green patterned wool rug in the kitchen. It is useful on cold mornings when I read the paper at breakfast. Today I got Kotipuutarha magazine in the mail. There was an article about hellebores. They bloom at Christmas, sometimes even here.

Miksi


 
Useimmissa seuraamissani blogeissa kuvat ovat kauniita, kompositio tasapainoinen, tavarat järjestetty väriharmonian mukaan. Teksteissä puhutaan kaurapuurosta, pihlajanmarjoista, kuurasta oksilla, lapsen naurusta, koiran kohoilevasta hengityksestä nukkuessa. Elämä vaikuttaa rauhalliselta, on pysähtyneitä hetkiä, istumista teen tai ruoan ääressä. Ja sitten on harrastuksia ja touhua ja tavoitteita ja suorittamista. (Touhu on kamala sana.)

Minun elämäni ei ole sellaista. Minä elän jatkuvaa vuoristorataa pääni sisällä. Minulla on hyvänolon päiviä ja pahanolon päiviä. Välillä seesteisyys on niin kaukana. Silloin en halua nähdä ketään enkä jutella niitä näitä. Tai en saa mitään aikaiseksi. Ei kiinnosta, ei ole edes ruokahalua.

Sitten taas flow vie mennessään. Saan innoitusta jostain ja alan suunnitella vaikka omaa yritystä tai jotain uutta projektia, vaikka tilkkupeittoa. Teen exceliin listoja ja lisään innoituskuvia, suunnittelen väriyhdistelmiä ja koristeita, mietin kustannusrakennetta, lisään uuden välilehden. Haluan heti alkaa toteuttamaan. Sitten innostus taas vaimenee ja lopahtaa, kun se törmää johonkin käytännön esteeseen.

Mietin voiko epätäydellinen, lievästi masentunut ihminen joka ottaa tärähtäneitä kuvia pitää blogia. Jolla on kolme neuletta ja viisi kirjaa kesken. Vanha kissa joka ei anna silittää saati ottaa kuvia. Koti sekaisin ja likainen liina pöydällä. Puutarha sateen liottama ja syksyn unohtama. Ei jaksa leipoa vaikka suunnittelee. Lapset eivät ole suloisia ja punaposkisia vaan aikuisia miehiä joilla on oma elämä. Mistä sellainen ihminen kirjoittaa?
 
Päätin laittaa ensimmäiseen blogikuvaan kissan, sekin tärähtänyt. Tämä ei ole se kissa joka ei anna silittää. Tämä kissa on jo taivaassa. (Kissat pääsevät luonnollisesti taivaaseen.)
 
Why
Most blogs have beautiful pictures, balanced composition, color harmony. They tell about oatmeal, berries on trees, children’s laughter, dogs breathing heavily while they sleep. Life is peaceful, frozen moments, sitting and drinking tea or eating. Then there are busy moments with hobbies and goals and achieving.
This is not my life. I have an interminable roller coaster inside my head. I have good days and bad days. In between I’m far from serene. Those days I don’t want to see anyone or chit chat with people. I acheive nothing. I’m not interested. I have no appetite.
Then again there’s flow. I get inspired by something and start planning my own  enterprise or a new project, a quilt blanket or anything. I make lists, add photos for inspiration, design color combinations and decoration, think about costs and revenues. Then I want to make things happen right away. When I run into a barrier, practical difficulties, my enthusiasm withers, dies away and I lose interest.
I wonder if a far from perfect mildly depressed person who takes blurred photographs can blog. A person who has three unfinished knitting projects and five unfinished books. Who has an old cat who won’t let me pet her let alone take pictures. Who has a messy home and a dirty table cloth. Whose garden is soaked with rain and forgotten by autumn. Who hasn’t got the energy to bake despite good intentions. Whose children are not cute and red cheeked but grown men with lives of their own. What does a person like this write about?
My first picture is a blurred cat. This is not the one that won't let me pet her. This one is in heaven. (Naturally all cats go to heaven.)