maanantai 31. heinäkuuta 2017

Puutarha heinäkuun viimeisenä


Mukavaa elokuun alkua kaikille puutarhaihmisille. Kiersin tänään puutarhassa Nikonin kanssa ja näpsin kuvia pitkästä aikaa. Tässäpä kierros teillekin. Aloitetaan tahattomasta kauneudesta: tämä on viime kesän kehäkukkapenkin peruja oleva itsestään kylväytynyt penkki, jossa olevien liilojen kukkien alkuperästä tai nimestä minulla ei ole hajuakaan. Kauniisti ne kuitenkin sopivat kehäkukkien pariksi.

Kuten taisin kesäkuulla kertoa, olen tehnyt uuden kukkapenkin laajentamalla pientä pyöreää penkkiä sakokaivon kannen ympärille. Tässä kuva penkistä heti istutuksen jälkeen kesäkuulla.



Suurin osa kasveista on omia jakotaimia, siemenestä kasvatettuja taimia tai edelliskesän syysalesta hankittuja, nimettömiä taimia. Siksi kuvittelin laittaneeni penkin takaosaan sinipiikkiputkea, kunnes taimet kukkivat ja osoittautuivat punakukkaisiksi, olivatkin Knautia Macedonicaa, eli etelänruusuruohoa. Väri on sinänsä ihan penkkiin sopiva, mutta olisin ehkä sijoittanut ne eri paikkaan. No, ainahan niitä voi siirrellä! Penkin reunaan keräsin vanhoista Polka-mansikoistamme rönsytaimia.


Täytyy sanoa, että olen ollut tyytyväinen siihen, että heti alusta lähtien kukassa on ollut koko ajan jotain. Aluksi iirikset ja unikot, nyt sormustinkukat, ruusuruohot, tädykkeet ja ritarinkannukset sekä itse kasvattamani leijonankidat. Seuraavaksi kukkaan tulevat mm. liljat sekä auringonkukat ja myskimalvat, jotka ovat myöhässä kukkivia tämän kevään siementaimia.




Tässä ruusuruohon kanssa Virginiantädyke, Veronicastrum virginicum, jossa on huomiotaherättävät kukinnot. Jo näin ensimmäisenä vuonna se näyttää komealta. Tämä oli harvoja tämän kevään taimiostoksiani.



Tämä rantatädyke, Veronica longifolia, on lempikasvejani. Väri on upea, ja nuo pitkät, aaltoilevat kukinnot sopivat monen muun kasvin seuralaiseksi. Takana pilkottaa sormustinkukka, toinen lempikukkani. Nämä tädykkeen juurakot selvittelin rikkaruohojen seasta vanhasta penkistä ja jaoin useaan osaan.



Punakukkainen kärsämökin käy hyvin väriltään kukkapenkin pääasiassa kylmiin värisävyihin. Taimistossa ei ollut muita värejä saatavana, ja pelkäsin sen olevan liian "punainen" meidän pihalle. En oikein välitä kirkkaan punaisista kukista, harrastan enemmän kylmiä sävyjä. Jään mielenkiinnolla odottelemaan mitä muuta kukkivaa on tulossa.


Joku ehkä muistaa viime kevään ikävän katolta putoamisen; mies oli menossa köyttä kiinnittämään katon maalausta varten ja liukastui. Katon maalaukseen tuli pakollinen reilun vuoden mittainen tauko. Tänä kesänä paikalle on pystytetty telineet, ja turvaköysi on paikallaan ja mieheen kiinnitettynä. Tämä lape on jo maalattukin, ja mies kiinnittää piippuun tukipuita pellitystä varten. Tämä yksi piippu on ollut ilman peltiä ja oli maalattu punaisella, entisellä katon värillä.


Kissat voivat pääsääntöisesti hyvin, Mimmillä oli ummetusta alkukuusta ja jouduimme seuraamaan tilannetta vähän huolestuneina. Mimmi juo aika vähän, ja jouduimme säännöstelemään kuivamuonan kulutusta. Nyt tilanne vaikuttaa normaalilta. Lisää uutisia ensi kerralla. Ehkäpä myös kuvia kesämökin ekovessasta, jonka rakensimme viime käynnillä. Vielä pientä fiilausta vaille valmis.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Pitkästä aikaa kuulumisia

Aika on kulunut kuin siivillä helmikuun puolivälistä, kun aloitin restaurointiopinnot. Ihan nolottaa, kun en ole saanut blogia päivitettyä. Opiskeluviikot ovat olleet niin kokonaisvaltaisesti uuvuttavia, ja viikonloput ovat menneet kotitöissä. Kunnollisia kuviakaan en ole ottanut, räpsinyt vain puhelimella. Olen ollut todella tyytyväinen opintoihin. Teemme siellä oikeita hommia oikeassa restaurointikohteessa. Teoriaa on ollut vain muutama korttikoulutuspäivä, sekä yksi päivä rakennusvirheistä ja kosteusongelmien syistä.


Opintojen ohella olen stressannut taas äidin asioita. Hän on ollut helmikuusta lähtien terveyskeskuksen makuutusosastolla. Kaatumisia tuli yksi liikaa, ja kotihoito totesi että nyt ei enää kotona pärjää kotihoidon avullakaan. Äiti odottaa nyt tehostetun asumispalvelun paikkaa. Pian on mennyt kolme kuukautta, joka lain mukaan on jonotusaika. Ei se välttämättä riitä. Äiti ei viihdy terveyskeskuksessa, siellä on 5-6 henkeä samassa huoneessa. Kaikenlaisia potilaita, toiset huutavat tai höpöttävät, haluavat kotiin. Äiti on tottunut omaan yksityisyyteen, eikä haluaisi olla vieraassa paikassa, vaikka kuinka turvallisessa. Monen hengen huoneessa kaikki sairastavatkin samat taudit. Kävimme äidin luona viimeksi viikko sitten, oli enon hautajaiset. Äiti oli pari päivää kotilomalla ja kävi hautajaisissa. Totesi kotiin palatessamme, että olipa hauskat hautajaiset. Huomaa, että hän ei paljon pääse enää ihmisten ilmoille. Selailin vanhoja valokuvia ja löysin tämän mummolan kuvan. Tänne äidin vanhemmat perheen kanssa pääsivät Karjalasta parin evakkomatkan jälkeen. Tämä oli minun mummolani silloin kun olin lapsi.


Opinnoissa meillä on ollut ikkunankorjausta nyt kylmän kevään aikana. Kohteesta puretun ja uudelleen rakennettavan kuistin kauniit ikkunat kunnostetaan ja kitataan uudelleen. Olen tietysti ennenkin kunnostanut vanhoja ikkunoita, kasvihuoneeseen. Nyt olen saanut tarkemmat ohjeet miten työ olisi pitänyt tehdä. En esimerkiksi käyttänyt sellakkaa kittiuraan, vaan pohjamaalasin sinkkivalkoisella pohjamaalilla. Sellakka estää öljyn imeytymisen kitistä puitteeseen. En myöskään öljynnyt ikkunanpuitteita ennen maalausta. Meidän ikkunat eivät olleet niin vanhat ja huonokuntoiset kuin nämä ikkunat. Öljyäminen tekee kyllä kuivuneelle ikkunalle ihmeitä. Toinen asia mistä olen oppinut paljon, on kittauksen viimeistely. Minä en kyllä omia ikkunoita kitannut näin hienoon kuntoon. Kunnollisella kittiveitsellä saa kaunista jälkeä.


Olen oppinut myös ikkunan puuosien korjausta. Puusepäntöistä minulla onkin vähemmän kokemusta. Tein tähän valmiiksi tulleeseen ikkunaan tippalistan korjauksen sekä välipuitteisiin muutamia paikkauksia. Periaate on näin vanhojen ikkunoiden kohdalla, että korjataan mahdollisimman vähän. Vain ne osat vaihdetaan, jotka ovat liian lahoja tai muuten vioittuneita. Nyt ikkuna odottaa kitin kuivumista ja sitten maalataan ohuesti useita kerroksia pellavaöljymaalilla. Omistaja ei ole vielä päättänyt väriä. Nämä ovat olleet ennen punaiset ulkopuolelta.

Olemme toki tehneet muutakin opinnoissa. Purimme korjauskohteen tuvan lattiarakenteet, jotka olivat lahonneet betonikellarin väärin rakennuksen seurauksena. Kannoimme ulos muutaman tonnin betonimurskaa ja muuta roinaa. Kävimme valikoimassa uusia hirsiä ja ne on nyt asennettu lattiaan harkkojen päälle. Purimme myös yhden huoneen lattian oikeaoppisesti sorkkaraudalla ja tarkistimme lattian rakenteiden kunnon.


Tämän kevään säät ovat olleet kyllä suuri pettymys puutarhaihmiselle. Tänään oli ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen päivä pitkään aikaan. Oltiinkin ulkona melkein koko päivä. Merkkasin letkulla uuden kukkapenkin paikan. Tuossa kaivon ympärillä on ollut pieni penkki, joka rikkaruohottuu joka kesä. Päätin tehdä siitä reilusti suuremman ja yhdistää siihen toisen pienen penkin kukat. Minulla on jonkin verran siemenestä kasvatettuja perennan taimia. Lisää täytyy käydä puutarhakaupasta myöhemmin. Keräsin tänään tästä nurmiturvepaloja entisen grillipaikan täytteeksi. Meillä on grillin hankinta edessä, aikaisempi tynnyristä tehty grilli on jo palanut puhki ja joutuu eläkkeelle. Minä olen Weberin pallogrillin kannalla, en oikein välitä noista kaasugrilleistä, kun ovat niin rumiakin.


Siinäpä tärkeimmät kuulumiset pikaisesti kerrottuna. Mimmi ja Veera tässä välillä sopuisina. Ulkona ollessa varsinkin Mimmi pyrkii ajamaan Veeraa takaa ja pomottamaan. Ja Veera hölmö antaa pomottaa. Mukavaa kesän odotusta.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Uusi elämä

Työttömän "laiskat" päivät loppuivat. En toki päässyt töihin, vaikka muutamaan paikkaan ehdinkin hakea. Huomasin joulukuussa ilmoituksen Restaurointikisällin ammattitutkinnosta lähioppilaitoksessa. Hetken mietittyäni laitoin hakemuksen menemään. Olenhan nuorempana opiskellut kyseistä tutkintoa vuorotteluvapaalla lukuvuoden verran, silloin tutkinto oli 2-vuotinen. Tykkäsin siitä alasta kovin, mutta silloin ei ollut mahdollisuutta jatkaa opintoja loppuun, vaan oli mentävä takaisin töihin. Nyt oli uusi mahdollisuus. Sainkin tammikuussa haastattelukutsun ja sain opiskelupaikan. Hakijoita oli juuri riittävä määrä että koulutus voi alkaa. Koulutus kestää vajaan vuoden.


Restaurointikisälli työskentelee vanhojen rakennusten parissa. Olen ihan hurahtanut vanhoihin taloihin. Olen nähnyt vanhoista taloista unia nuoresta asti. Vaeltelen  unissa loputtomissa huoneissa, joissa on vanhoja huonekaluja ja hirveästi mielenkiintoisia tavaroita. Minusta vanhoissa taloissa on erilainen henki, ne tuntuvat jotenkin kotoisammilta kuin uudet. Olen muutenkin hyvin kierrätyshenkinen, joten tämä koulutus sopii minulle kuin nenä päähän.


Tulemme opiskelemaan pääasiassa asiakkaan hirsitalossa, jossa työtä riittää. Hirsiä on vaihdettava, ikkunoita korjattava, lasitettava ja kitattava, lattioita avattava ja tutkittava. Olen ihan täpinöissäni, että pääsen tekemään mielekästä työtä ja oppimaan samalla korjausrakentamista vanhoilla hyviksi todetuilla työtavoilla ja luonnonmukaisilla materiaaleilla. Heti opiskelun alkuun sattui talviloma, joten olen tällä viikolla kotona lueskellut hirsitaloista, opiskellut tyylihistoriaa ja hankkinut työvaatteet ja turvakengät. Ensi viikolla päästään aloittamaan opinnot toden teolla. Minulle sattui hyvä tuuri, sillä remontoitava talo sijaitsee reilun 5 kilometrin päässä kotoa.


Työkkärikin hyväksyi koulutuksen, vaikka vaikutti siltä kuin tekisivät minulle suurenkin palveluksen hyväksyessään sen, että saan opiskella työttömyystuella, eli tehdä jotain mielekästä päivilläni, sen sijaan että makaisin vaan apaattisena kotona. Merkillinen järjestelmä tämä te-toimistojen toiminta. Jouduin perustelemaan opiskeluun hakemiseni, ja pääsin koulutukseen lähinnä siksi, että se on niin lyhyt. Työttömällä ei passaa olla omia unelmia tai omaa tahtoa.

Ensi viikolla siis suuntaan opintoihin ilolla. Toivon ja uskon, että tämä on parasta lääkettä mielialalleni näin kevättä odotellessa.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Talven hiljaiseloa


Pimeää on ollut, niin pimeää. Joinakin päivinä tuntuu ettei valaistu ollenkaan. Valokuvatkaan eivät oikein onnistu. Tammikuu on minulle aika synkkää aikaa. Joulun jälkeen tulee vähän dagen efter -olo, sellainen juhlien jälkeinen apeus, kun kaikki koristeet raivataan pois ja paremmat astiat laitetaan kaappiin. Joulun alla pystyi touhuamaan jouluasioita, leipomaan ja koristelemaan, tekemään viime hetken joululahjoja. Nyt ei oikein tiedä mitä tekisi seuraavaksi. Remonttiakaan ei näe näin pimeinä päivinä tehdä. Meillä on olohuoneen tapetointi seuraavaksi listalla, ja olen valikoinut tapetteja netistä miehelle hyväksyttäväksi. Löysimme yhden William Morrisin tapetin, jonka mieskin voisi ottaa. Se on nimeltään Scroll.



Saa nähdä onko tämäkään vielä viimeinen valinta. Nämä ovat melko kalliitakin nämä Morrisin tapetit,  mutta kun sen vaivan näkee että raivaa huoneen ja tapetoi, kannattaa minusta vähän satsata kauneuteen ja laatuun.

Talvikausi on mennyt muuten pienen askartelun ja käsitöiden merkeissä. Neuloin joulun alla sukkia äidille ja yhdet tilaussukat pukinkonttiin. Nyt aloitin neulomaan jämälangoista kissan villapaitaa Veeralle, joka palelee ulkona kylmässä. Hänellä on ohuempi karva kuin Mimmillä, joka pörhöttää itsensä ja mennä porskuttaa pakkasessa. Eri asia on tietysti, saanko koskaan tuon villapaidan Veeralle pujotettua päälle. Sitä silmällä pitäen neulon paidan selästä kiinnitettäväksi napeilla. Kuvittelen, että voisin ujuttaa paidan Veeran alle huomaamattomasti ja sitten jotenkin muina miehinä sulkea napit. Heh.


Olen tehnyt myös pari kissanrinkulaa, tai oikeastaan koiranrinkulaa kaverille tilauksesta. Hänellä on kaksi pientä koiraa ja yksi hieman isompi. Tein sitten yhden jättirinkulan 70 cm kokoisena, ja tein samalla siihen kaavan mahdollista tulevaa käyttöä varten. Siitä tuli aika hauska. Käytin siihen lammaskuvioista mikrofleeceä, joka tuntuu ihanan pehmeältä. Voi olla että käytössä siihen tarttuu karvat aika helposti. Jää nähtäväksi.



Molemmat kissat testasivat luonnollisesti rinkulat. Varsinkin Veera näytti ihanan omistavalta, kun veti pitkät torkut ison rinkulan päällä. Tein myös toisen pienemmän rinkulan koirakankaasta, josta tein myös meidän raapimispuun alustalle päällyksen.

Minun piti tämän talven aikana aloittaa vinttien raivaussessiot. Jotenkin se ei ole oikein käynnistynyt vielä. Vintillä on talvella vähän kylmä, ja siellä on niin heikko valaistus, että sinne ei oikein huvita mennä. Kun alan siirtelemään vintille säilöttyjä tavaroita, minulle tulee aina uupumus, enkä keksi mitä tekisin tavaroille. Olen vähän huono heittämään mitään pois. Nytkin olen leikannut vanhoja t-paitoja ja omia reikäisiä yöpaitojani matonkuteiksi.


Eihän minulla ole edes kangaspuita, mutta ehkä joskus tuon äidin kangaspuut meille ja aloitan kutomisen. Olen nuorempana kutonut aika monta räsymattoa, joten eiköhän se onnistu nytkin. Kävimme äidin luona tammikuun alussa ohjeistamassa siivoojaa töihin. Äidillä on muistisairaus ja kotihoitajat käyvät kolmesti päivässä, koska toimintakyky on mennyt huonoksi. Nyt otettiin hänelle viikkosiivous, että koti säilyy paremmassa kunnossa, eikä minun käyntiaikani mene aina pelkkään siivoukseen. Kyllä on raskasta olla etäomaishoitajana, kun välissä on yli 500 kilometriä, eikä voi käydä useammin äitiä tapaamassa. Olin sen verran stressaantunut taas, etten nukkunut kunnolla koko vierailun aikana, vaan kieriskelin sängyssä monta tuntia. Tämä on varmaan aika monelle tuttua.


Kissatkin nukkuvat paljon nyt pimeän aikaan. Minäkin nukun aamulla pitkään. kun ei ole kiire minnekään. Ehkä tämä talvi menee lepäämällä nopeammin.
Avasin muuten Instagram-tilin Puutarhakissoille, käykäähän katsomassa. Kuvat ovat kännykällä otettuja, mutta niitä tulee päivitettyä useammin. Blogi ei ole oikein päivittynyt, mutta lupaan parantaa tapani kevään myötä. Sitten kun herään.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Itsetehtyjä joulukortteja: nappeja ja nauhoja

Olen taas tehnyt joulukortteja. Päivitin tarvikkeita sen verran, että hankin Suomalaisesta vähän valmiita korttipohjia sekä pakkauksen ruskeita ekokortteja ja kuoria. Selailin vähän Pinterestiä ja löysin kivoja ideoita. Keksin ompelutarvikkeiden käytön kuusikortista, josta toteutin oman versioni.


Minua viehätti kortin naivistinen tyyli. Tämä on vielä aika helppo toteuttaa. Ainut mikä vähän mietityttää on postitus. Pelkään että vastaanottajalla on perillä vain kuusenranka ja kasa nappeja kuoressa. Tein näitä kortteja eri väreissä. Minulla on aikamoinen nappivarasto, koska olen kerännyt kaikista poistettavista vaatteista napit talteen.


Näistä napeista se teema sitten lähti. Kaivelin nauhavarastojani ja löysin erilaisia joulunauhoja sekä ruutunauhoja, joihin olen erityisen ihastunut. Lisänä korteissa käytin aiemmin hankkimiani leimasimia ja leimasinvärejä.


Käytin liimana pääasiassa puusepänliimaa, tavallinen Eri Keeperkin käy. Napeille joutuu laittamaan liimaa reilusti, että pysyvät kiinni. Laitoin liimauksen jälkeen kortille kirjakasan painoksi. Tässä leimat on tehty hopeanvärisellä musteella.


Tykkään erityisesti näistä kissaleimasimista, jostain syystä. Hyvänjouluntoivotukset on leimattu akryylisillä irtokirjaimilla, jotka ladotaan akryylilevylle. Kirjaimia olisi kannattanut hankkia vähintään tuplasatsi. Niitä on helpompi käyttää, kun saa kerralla enemmän tekstiä ladottua. Tämänkin toivotuksen joutuu tekemään kahdessa osassa. Lisäksi pienet irtokirjaimet häviävät helposti. Hyviä ohjeita leimasinkortteihin löytyy muuten kirjasta Kutsuvat kortit (Korventaka & Forsström), jossa on lopussa leimailun yleisiä ohjeita, mm. erilaisten värien käyttötarkoituksesta ja erilaisista tekniikoista.


Käytin leimojen ja nauhojen lisäksi myös vanhoista kirjoista leikattuja kuvioita, tässä tähtiä. Tässä on myös käytetty vanhoja kangasnappeja. Helmiäisnapit ovat kauniin kimaltavia. Korttien teko on tosi rentouttavaa, sitten kun keksii korttien teeman.


Olisin tietysti voinut tehdä vain yhdenlaisia kortteja sen 30 kpl mitä lähetämme vuosittain, mutta jotenkin se ei minulta onnistu. En ole sarjatyöntekijä, vaan minun pitää saada kehittää ideaa eteenpäin ja käyttää luovuutta.


Päätetään korttikavalkadi kissoihin. Jotkut muistavat varmaan, että jäin tässä syksyllä työttömäksi pitkän työuran jälkeen. Olo on ollut kaksijakoinen. Toisaalta on mukavaa olla välillä vapaalla ja käyttää aikansa kaikenlaisiin luoviin projekteihin. Toisaalta on syyllinen olo siitä, että en ole saanut hommatuksi uutta työtä, tai keksinyt jotain muuta järkevää tekemistä. Nyt olen kuitenkin ex tempore hakenut yhteen koulutukseen. Katsotaan tuleeko siitä mitään. Ihan mihin tahansa en haluaisi joutua, siksi on alettava itse määrätä elämänsä suuntaa omien mieltymysten mukaan. Pidetään peukkuja että jotain kivaa on tulossa. Sattuman mukaan minä olen tähänkin mennessä elämääni elänyt.

I made my own Christmas cards again this year. I used stamps for the texts and some pictures. Then I used my sewing equipment collection. I've collected ribbons and buttons from old clothes, as well as from the flea market. I glued the ribbons and buttons with wood glue. 

tiistai 25. lokakuuta 2016

Kissalle kynsimispuu

Olen aikoinaan tehnyt itse meidän kissojen vaatimattoman, mutta tukevan ja toimivan kynsien raapimispuun. Se koostuu vanerisesta alustalevystä ja siihen ruuveilla kiinnitetystä puupölkystä, joka on päällystetty narulla. Kynsimispuuta on jo muutaman kerran remontoitu, koska naru on kuluvaa tavaraa. Aluslevyn olen päällystänyt vanulla ja kankaalla. Kangastakin on joutunut vaihtamaan. Mietin jo uuden kynsimispuun hankkimista, mutta kaupan tarjonta on aika heppoisen näköistä verrattuna tähän  omatekoiseen.


Tässä puu jo purettuna. Entinen kangas on ihan silputtu, Veera tykkää kynsiä sitä kyljellään maaten. Myös köysi on yläosassa puuta huonossa kunnossa. Minulla oli mukavaa koirakangasta (!), joka tuntui sopivalta, kun ei kissakangastakaan sattunut olemaan tarpeeksi. Toivottavasti kisut eivät hyljeksi tätä.


Alusta vain selälleen ja uusi kangas entisen päälle niittipyssyllä kiinni. Ensin sivut, sitten kulmat.


Liiat kankaat voi leikata pois. Kuvasta näkyy kiinnitysruuvien paikat. Päälliskankaaseen tehdään ensin reiät ruuvien paikalle, ettei kangas ala kiertämään ruuvatessa.


Sitten laitoin puupölkyn latvaan uuden kangaspalan niiteillä kiinni. Vanhasta narusta purettiin noin puolet pois, eli se kulunein yläosa. Narua oli juuri sen verran jäljellä, että se riitti yläosan uusimiseen.


Kun uusi naru oli kieputettu ylös asti, katkaisin narun ja kiedoin narun päähän sentin matkalle pellavalankaa. Pujotin sitten langan pään käyräneulalla pariin viereiseen naruun kiinni, että pää kiristyi sopivasti. Varmistin narun yläpään kiinnityksen vielä parilla naulalla.


Uusi kangas on kieltämättä piristävän näköinen, ja käy meidän väreihin. Keittiössä on punaista ennestäänkin, ja ruutuja.


Mimmi kävi heti kokeilemassa puun, ja Veerakin sitten kun oli vähän aikaa koettanut olla olematta huomaavinaan sitä. Hyvin se kelpaa, koirakankaasta huolimatta.


Syksyn satoa on saatu vielä, pari sangollista pudokasomenia keräsin sankkoon. Kieputtelin parhaita omenia silkkipaperiin ja laatikkoon kuistille. Jos vaikka saataisiin niistä jouluomenat Perunoita on vielä yksi rivi pellossa, Suojasimme niitä pressulla kylminä öinä, mutta hyvin ovat pärjänneet. Tänään satoikin sitten jo räntää.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Mosaiikkiruukun valmistus osa 2

Sain viimein ruukun luovutettua kaverilleni, joten voin nyt laittaa siitä kuvia nettiin ilman että yllätys menee pilalle. Ruukkuhan jäi viimeksi saumausta vaille. Käytin laatoille tarkoitettua saumalaastia valkoisena ruukkukuvion kohtaan ja keskiharmaata ruukkukuvioiden taustaan. Ensin tehdään kuviokohdat.



Rajasin maalarinteipillä ruukun ulkolaidat reunauran ulkopuolelta. Teipin sisäpuolelle jäävään alueeseen tulee valkoinen saumaus. Teippiä kannattaa levittää leveämmälti, niin ei tule töhryjä. Teippasin samalla kaikki kuviot ja ruukun yläreunan. Tämän jälkeen kannattaa varata esille muut tarvikkeet. Vettä kulhon tai sankon pohjalle, pesusieni, kumilasta tms. jolla sauma-aine painetaan saumojen pohjalle.


Mieheni on kokenut laatoittaja, joten hän neuvoi minulle alkeet. Saumalaasti sekoitettiin lämpimään veteen muovisessa neliskanttisessa astiassa paksulla puutikulla. Vettä kannattaa lisätä vähän kerrallaan. Sekoitetaan hyvin, että paakut ja ilmakuplat häviävät. Laastista pitäisi tulla paksuhkoa puuroa, johon jää hetkeksi jälki sekoitustikulla pyöritettäessä. Laasti levitetään hyvin painaen, ristiin rastiin vetäen, niin että kaikki raot täyttyvät pohjaa myöten. Jätetään kuivumaan joksikin aikaa.


Kun saumalaastin pinta on kuivahtanut, otetaan pesusieni, kastetaan veteen ja kierretään kuivaksi. Pesusienellä pestään liiat saumausaineet pois. Sientä huuhdellaan välillä vedessä ja puristellaan taas vesi pois. Pesu kannattaa tehdä varoen, ettei pyyhkäise liikaa saumausainetta pois. Jätetään välillä taas kuivahtamaan ja toistetaan kunnes liika saumausaine on pesty laattojen päältä pois ja sauman kohdat ovat laatan tasalla. Jäljelle jäänyttä laastipölyä voi myöhemmin poistaa kuivalla rätillä.


Tämän jälkeen annetaan työn kuivua yön yli ja sama toistetaan seuraavaan valkoisella saumattavaan kuvioon. Kuviot tulevat hyvin esille, kun ne saumataan sopivalla värillä. Seuraavaksi siirrytään pohjan saumaukseen.


Tässä vaiheessa poistetaan edelliset teipit ja teipataan valmiiksi saumatut alueet piiloon. Harmaa sauma-aine levitetään ja pestään samoin kuin kuviokohdissa. Lopuksi tehdään yläsauma.


Saumauksen jälkeen huomasin, että kuperalla pinnalla, kuten ruukku on, jäävät laattapalat osin koholle nurkista. Syntyy teräviä kulmia ja reunoja, jotka aiheuttavat helposti viiltohaavoja sormiin. Hioin pahimmat nurkat hiomakivellä ja opastin ruukun uutta omistajaa, että ruukkua kannattaa käsitellä hanskat kädessä, varmuuden vuoksi. Palojen terävät reunat ja kulmat kannattaakin hioa jo ennen ruukkuun liimaamista. Silloin se käy helpommin, eivätkä palat niin helposti irtoa liimauksestaan hiomisen aikana. Kannattaa myös käyttää suhteellisen pieniä paloja kuperalla pinnalla, että reunat eivät liikaa nouse ruukun pinnasta koholle.

Toinen asia mikä kannattaa ottaa huomioon paloja liimatessa tällaisessa työssä, on aloittaa liimaus ruukun alareunasta ja katsoa, että alareunapalat eivät valu kuivuessaan. Laattoja ei kannata liimata ihan ruukun alareunaan, koska ne voivat helposti irrota kun ruukkua siirretään tai kallistetaan.
Valmis ruukku näyttää yllättävänkin hyvältä näin aloittelijan ensimmäiseksi työksi.


Ruukun kuviointi kannattaa myös suunnitella etukäteen. On helpompaa tehdä liimaustyötä, jos on valmiiksi suunnitellut kuviot ja niiden paikat.



Valmiin ruukun pitäisi näillä materiaaleilla kestää jonkinlaista pakkastakin. Sitä ei kuitenkaan kannata jättää ihan kovimpien pakkasten armoille. Myös jatkuvasti vaihteleva sadesää ja pakkassää voivat aiheuttaa ruukun jäätymisen ja halkeamisen. Parasta olisi käyttää ruukkua vain kesäkausi ja alkusyksyn lämpimät.

torstai 13. lokakuuta 2016

Orangerien syyssiivousta ja sytykeruusuja

Nyt se on päätetty. Orangeriestamme tulee oleskelu- ja taimikasvatushuone. Tein kaksi päivää kasvihuoneessa urakalla töitä. Raivasin tomaatinrungot, keräsin vihreät tomaatit sisälle kypsymään, kannoin tomaattilaatikot ulos. Lakaisin lattiat, kannoin ylimääräiset rojut pois ja moppasin lattian. Ensi kesänä tomaatit kasvavat vain muovihuoneessa. Ne eivät selvästikään tuota niin hyvin tomaatteja orangeriessa. Siellä ei ole tällä hetkellä riittävästi valoa, eikä myöskään pörriäisiä ole liikkunut tarpeeksi. Talven aikana kaadamme suuren koivun, joka varjostaa kasvihuonetta. Lähellä oleva suuri syreeni saattaa myös kaivata pientä leikkaamista. Myös villiviini on kivunnut ikkunaseinän yläosaan.


Näyttäähän se tietysti hyvältä, villiviinin peitossa. Villiviiniä saa olla jatkuvasti suitsemassa, että huone ei ihan peity siihen. Tämä mennyt kesä oli aika rehevän kasvun kesä muutenkin.


Tomaatit kasvattivat kyllä hyvin vartta, mutta hedelmien kehittyminen oli vajavaista. Niitä tuli aika myöhään kesällä, eli ne eivät myöskään ehtineet kypsyä ajoissa. Kieltämättä tomaattirivistö myös varjostaa koko huoneen. Orangerien luonne muuttuu aika lailla, kun tomaatit ovat poissa ja tilalla on esimerkiksi pöytä ja penkki. Kas näin.


Iso pöytä on ollut kesän ulkona puutarhakatoksessamme. Pöytä on edellisten asukkaiden peruja, jykevää tekoa ja riivatun painava. Tavallisesti olemme siirtäneet sen talveksi suojaan talon takaterassille. Tällä kertaa kannoimme sen kasvihuoneeseen. Jotenkin se tuntuu istuvan tuohon aika hyvin.


Tänään lämmitin kasvihuoneen kaminaa, joka on oikeasti vanha mustaksi maalattu saunanuuni, jonka päällä on metallilevy. Puiden syttymisen kanssa taistellessani muistin talteen ottamani munakennot ja purkkiin keräämäni kynttilänjämät ja päätin tehdä kasvihuoneeseen sytykeruusuja.


Sytykeruusujen ohje löytyy vaikka googlaamalla. Ideana on siis rullata tuollaisen "kupin" sisään kannesta revittyä kaitaletta niin että syntyy ruusunkukan näköinen paperikoriste. Se uitetaan sitten steariinissa. Minä tein tällä kertaa helpommalla tavalla ja valutin vain palavasta kynttilänjämästä steariinia ruusujen päälle.


Ruusuista tulee niin kauniita, ettei niitä oikein raatsisi polttaa. Voihan niitä ensin pitää koristeena vähän aikaa.



Värikkäistä kynttilänjämistä saa ruusuihin väriä.


Orangeriessa on vielä muutama huonekasvi, suurin osa pelargoneista, oliivit ja muutama muu talvetettava kasvi nauttimassa syksyn viimeisistä valoisista päivistä. Pakkanen ajaa kohta kantamaan kasvit kuistille ja muihin sisätiloihin. Viime yönä kasvihuoneen sisällä oli ollut jo -0,2 astetta. Orangerie jää odottelemaan uutta kevättä, siivottuna ja puunattuna talviasuunsa.


Veera hehkuu puhtaan valkoisena rapun vieressä. Miten se onnistuukin pysymään noin siistinä?