Arkikuva 5/5

Harrastekirjahyllyni.

Suurin osa on puutarhakirjoja, jonkin verran sisustus-, entisöinti- ja remonttikirjoja. Käsityökirjat ovat muualla. Alahyllyllä sisustuslehtiä. Niitä on myös muualla. Olen parhaillaan käymässä läpi yläkerran vanhempaa osastoa. Selaan läpi, otan talteen parhaat jutut tai ideakuvat, heitän lehden kierrätyskoriin. Miten näitä kertyykin näin paljon. Lempilehteni on Lantliv, jonka tyyli mätsää omaani aika hyvin. Ostan myös satunnaisesti muita, pääasiassa ruotsalaisia ja englantilaisia sisustuslehtiä kuten Sköna hem, Drömhem, Country Living, Jeanne d'Arc Living. Kotiin tilattuna minulle tulee vain Kotipuutarha-lehti. Muut lehdet ostan irtonumeroina.

Ylemmällä hyllyllä oikealla on lainakirjaosasto. Luen englanniksi ja suomeksi. Lempilukemistani ovat anglo-amerikkalaiset (sis. kanadalaiset) naiskirjailijat, kuten Margaret Atwood, Siri Hustved, Carol Shields, Anita Shreve, Anne Tyler, Joyce Carol Oates, mutta myös muutamia miehiä kuten Paul Auster, Philip Roth, Don Delillo, Haruki Murakami (ei tosin anglo-amerikkalainen). Myös muutamia kotimaisia kelpuutan lukulistalleni, mm. Kreetta Onkeli, Merete Mazzarella, Märta Tikkanen. Jostain syystä kotimaiset kirjat eivät minua niin kiinnosta.

Lukemista

Kävin eilen kirjastossa maksamassa sakkoni (6 euroa) ja etsin pikaisesti vähän luettavaa. Olen tänä talvena lukenut enemmän kirjoja kuin aikoihin. En ole oikein jaksanut keskittyä projekteihin pitkän ja pimeän talven aikana, ryhtyminen on ollut vaikeaa. Kirja on helpompi ottaa käteen kuin neule tai muu luova työ silloin kun mieli on ainakin puolimusta.

Olen kirjaston suurkuluttaja. Rakastan kirjastoja, en tulisi toimeen ilman niitä. Minulla on yleensä vähintään parikymmentä kirjaa kerralla kotona, joskus enemmänkin. Kevät- ja kesäaikaan luen vähemmän, silloin on puutarhassa puuhaa ja tekemistä riittää muutenkin. Talvella luen ja selailen puutarhakirjoja ja sisustuskirjoja. Lisäksi luen kaunokirjallisuutta suomeksi ja englanniksi. Kuuntelen autossa CD:ltä ruotsinkielisiä kirjoja, koska pidän rikssvenskan ääntämyksestä.

Tykkään anglo-amerikkalaisesta kirjallisuudesta, johtuen ehkä opiskeluajan lukulistoista. Vähemmän luen suomalaisia kirjailijoita. Lempiluettavaani ovat mm. Paul Auster, Kate Atkins, Siri Hustvedt, Joyce Carol Oates, Margaret Atkinson, Carol Shields, Anne Tyler, ja keitä niitä nyt onkaan. Nimimuistini on rapautunut työviikon jälkeen. Kotimaisia luen satunnaisesti, mm. Märta Tikkasta ja Merete Mazzarellaa. Aiemmin luin dekkareita, nyt vähemmän. Olen kerännyt Agatha Christietä englanniksi, minulla on varmaan yli 80 hänen kirjaansa. Tykkään myös sciense fictionista pieninä annoksina.

Juniorin erikoinen elämä

Ahkerana kirjaston käyttäjänä kannan kotiin kirjoja pienen sivukirjaston verran. Aika monet kirjat ovat ns. katselukirjoja, joita selailen nojatuolissa, ja joista joskus poimin ideoita omaan kotiin. Useimmiten vain olen kateellinen ihmisille heidän kauniista kodeistaan, joissa on leveät lattialankut, korkeat huoneet ja vanhat kaunislasiset ikkunat. Kadehdin myös heidän salaisia, lehteviä puutarhojaan, joissa vesi solisee ja rehevät kasvit kukoistavat. Tiedän tietysti, että kuvilla voi valehdella, ja että ehkä minunkin puutarhastani voisi jostain kulmasta ottaa tuollaisia kuvia.

Luen myös oikeita lukuromaaneja, varsinkin talviaikaan. Puutarhaan ei vielä pääse, enkä ole lenkkeilevää tyyppiä. Olen viime aikoina huomannut lukiessani kummallisen asian. Minun on vaikea keskittyä enkä muista henkilöitä, jos lasken kirjan välillä pois. Varsinkin jos tulee välipäivä lukemiseen, joudun palaamaan taaksepäin ja tarkistamaan keitä nämä henkilöt oikein ovat. Olen jopa harkinnut muistilapun tekemistä kirjaa lukiessani, tyyliin Tim ja Tina ovat naimisissa, heidän poikansa Sam seurustelee Kittyn kanssa ja sitä rataa. Olenkohan tulossa vanhaksi, vai onko vain nykyajan hektinen työelämä vienyt kovalevytilani niin vähiin, ettei siellä ole tilaa tiedostolle Kirjat.

Sain eilen illalla loppuun Ron Curry Jr:n kirjan Juniorin erikoinen elämä. Pitkästä aikaa jokin kirja kolahti. Juniorin ollessa vielä äitinsä vatsassa ääni kertoo hänelle maailmanlopun päivän ja ajankohdan, n. 36 vuoden kuluttua. Tämä tieto vaikuttaa Juniorin elämään ratkaisevasti. Junior miettii koko ajan onko millään hänen tekemisillään mitään väliä, kun kaikki kuitenkin loppuu. Hänen on myös päätettävä kertooko hän tietonsa muille ihmisille.

Mielenkiintoista on mielestäni se, miten kaiken päättymisen päivämäärän tietäminen vaikuttaa Juniorin elämään niin voimakkaasti. Hänellä on tietysti vaihtoehtoja miten elää elämäänsä. Hän voisi tulla kiihkouskovaiseksi tai koettaa elää mahdollisimman hyvän elämän. Hän kuitenkin valitsee alkoholin ja riippuvuudet, eristäytymisen ja vieraantumisen läheisistään. Hän saa kuitenkin uuden mahdollisuuden ja kirja toisenlaisen lopun.