Takana loistava tulevaisuus - vai edessäkö?

Uusi vuosi on alkanut ja olen taas kaiken alussa. Opiskelu päättyi joulukuussa ja valmistuin kuin valmistuinkin Restaurointikisälliksi. Näyttöjen aikaan olin kyllä hyvin stressaantunut, ja välillä tuntui ettei mistään tule mitään. Näköjään paineen alla työskentely ei ole minulle ihan parhautta. Aikaa oli vähän käytössä ja näyttötöiden kanssa tuli yllätyksiä vastaan. Kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin ja paperit tuli kouraan. Olen aika ylpeä itsestäni.

Laaja näyttötyöni eli kirvesmiehen työt käsitti hirsikorjauksen seinässä sekä ikkunankarmin korjauksen ja maalauskuntoon puhdistuksen. Vaihtoon meni kaksi pätkää ikkunan alla. Kummassakin hirressä on erilaiset liitokset. Kunnostin myös paikaltaan irrotetun ikkunankarmin, joka oli alaosastaan laho ja syöty. Alakappale vaihdettiin ja toisen sivun alaosaan tehtiin liitos. Ehdimme vielä viimeisenä päivänä nostaa karmin aukkoonsa ja sovittaa siihen ulkoikkunat.

Suppea näyttötyö oli ikkunan lasitus- ja korjaustyö. Minä sain kohteekseni (pahaa aavistamatta) fortuskalla eli tuuletusikkunalla varustetun ikkunan. Siihen joutui tekemään uuden alaosan ja sivuun paikkapalan. Fortuska oli hyvin huonokuntoinen ja vaati useita pieniä korjauspaloja ja reunalistan levennykset sekä tietysti uudelleen tapituksen.

Fortuskan ikkunaosa on aika hankala kitattava, koska kittiurat ovat tosi kapeat ja kulmaraudat ovat tiellä. Pienenä ammattisalaisuutena voin paljastaa, että viimeistelyyn käytetään kapeaa talttaa kittiveitsen sijasta.

Kolmas näyttö oli kirjallinen osuus vauriokartoituksesta ja korjaussuunnitelmasta kuvineen. Täytyy sanoa ettei tuo tutkinto ihan leikiten irronnut. Meillä  oli kuitenkin hyvä porukka ja kaikki auttoivat toisiaan pitkin vuotta. Ryhmään lopulta jääneistä kuudesta opiskelijasta viisi sai tutkinnon valmiiksi ja yksi osatutkinnon. Oli aika haikea olo, kun viimeisinä päivinä siivosimme verstaan ja kannoimme työpöydät ja työkalut konttiin.

Joulukin tuli ja meni. Tein tänä vuonna aika rajalliset joulukoristelut, kiillottelin metallin kiillotusaineella messinkikynttilänjalat ja metallitarjottimet ja yhdistelin niille kynttilöitä ja kirjansivuilla päällystettyjä joulupalloja. Kuusi otettiin oman pihtakuusen sivulle kääntyvistä alaoksista, ihan pieni vain. Siinä pysyi hyvin neulaset kiinni, kun se oli tuore lähikuusi. Pikku kynttilämökit ja kuuset pääsivät tv:n alle pöydälle. Huovutetut lampaat joutui laittamaan lasipurkkiin, koska kissat rakastavat niitä liikaa.

Ehdin tänäkin vuonna tehdä joulukortit itse. Tällä kertaa teemana olivat tilkut. Tein aika yksinkertaisia kortteja, mutta kyllä näihinkin sai aikaa kivasti kulumaan. Eihän kohta kukaan lähetä enää paperisia joulukortteja, eivät ainakaan nuoret. Minusta näitä on kuitenkin hauska askarrella, ja voin kortteja valitessani muistaa saajaa pienellä lämpimällä ajatuksella.

Nyt on sitten mietinnän paikka, että miten tästä jatketaan. Olen kuunnellut surullisena ja vihaisena hallituksen toilailuja työttömien kurittamisessa. Suhtaudun uuteen Aktivointimalliin suurella epäluulolla. Eipä ole helppoa kuusikymppisen saada edes tuollaisia pieniä pätkätöitä, mitä työttömältä edellytetään aktiivisuuden osoitukseksi. Yrittäjänä toimiminen on taas sellainen sudenkuoppa, johon ei hevin uskaltaudu. Restaurointialan työkin on melko sesonkityötä, eipä noita taloja paljon pakkasilla korjata, eikä ikkunoitakaan voi talvikylmillä irrotella. Täytyy laittaa mietintämyssy päähän, ja koettaa hahmotella jotain tapaa keksiä mielekästä työtä ilman että kaikki rahaliikenne pysähtyy. Ruokakin olis pöydässä ihan kiva juttu.

Mimmi ja Veera voivat paksusti, kuten joulupöydästä näkyy. Välillä juostaan kovaa toista karkuun, ja sitten taas ollaan kavereita. Puutarhakissat-blogikin on ollut tauolla jo pidemmän aikaa. Energia ei vaan ole riittänyt näihin kaikkiin asioihin. Olen miettinyt tämän blogin osalta sitä, että pitäisikö fokusta jotenkin - öö - fokusoida paremmin. Tämähän on vähän tällainen sekablogi, kaikkea kaikille. Nimenkin haluaisin vaihtaa, kun tuo Happy not happy on käsitteenä muussa käytössä, eli palautehymiöinä esim. ravintoloissa. Näissä riittää miettimistä. Olisiko ehdotuksia?

Ikkuna numero 22

Työn alla tänään ikkuna no 22. Mikä ei suinkaan tarkoita, että se on 22. korjattu ikkuna. Olen raaputtanut ehkä 6 ikkunaa, ja niissäkin on vielä työtä. Tämä oli ensimmäinen, josta rikoin lasin. Kitit olivat huonossa kunnossa ja irrottelin niitä toisesta päästä. Ahnehdin vähän ja nostin lasia, ajattelin ujuttaa lasin kittien alta pois. Kuului poks ja lasi oli poikki 25 cm kohdalta. No, ehkä lasin voi käyttää jossain yläreunan kulmapalassa.Tähän ikkunaan joudun laittamaan paikkapalaa tuon huonokuntoisen alapienan paikalle. Onneksi vintille jäi vielä parit ylimääräiset kehykset, josta voi ottaa samanlaatuista puuta.

Tänään meinasi tulla kolmas maailmansota. Niinhän meidän remonteissa aina jossain vaiheessa käy. Mies on tehnyt päädyssä purkuhommia ja pystyttänyt pystytolppia ja tukirakenteita. Rakenne tuettiin vanerikaistaleilla, koska päällä on tiilikaton paino, eikä seiniä voi noin vain purkaa ilman tukia. Olin seurannut toisella silmällä rakentamista, siis olin nähnyt, mutta en rekisteröinyt. Tänä aamuna heräsin ja tajusin yhtäkkiä, että ne vanerituet olivat liian leveitä. Olin täysin vakuuttunut, että koko kasvihuonerakennelma on ihan pilalla ja siitä tulee kamala.

Kävin mittailemassa vaneripuitteita ja kokeilin ikkunoita niihin väleihin. Ikkuna tulee siis sisäpuolelle tuota vaneritukea vasten. Vanereita joutuu vielä säätämään ikkunoiden mukaan, koska melkein kaikki ovat vähän erilevyisiä. Miehellä tämä oli tietysti tiedossa, mutta minä hätiköin tapani mukaan tuomitsemaan koko homman. Vanerin päälle tulee ulkopuolelle vielä lauta, joka tulee maalattavaksi punamullalla. Samanvärisellä öljymaalilla maalataan myös ikkunan ulkopuitteet.

Homma siis etenee kovaa vauhtia, siitä huolimatta, että ansiotyö häiritsee viikolla harrastuksia. Tänään mies sai purettua pellon puoleisen seinän kasvihuoneen osalta (tuossa yläkuvassa oikealla takana). Siihen tulee pariovet lasilla, jotka toin työpaikan roskalavalta kun siellä tehtiin remonttia. Miehen jemmassa oli ovenpielikehikko, joka käy siihen hyvin.

Siis tähän tulee ne pariovet. Niistä tulee aika lailla lisää valoa, kun ovissa on korkeat lasit. Tähän tulee luiska, josta pääsee kottikärryllä sisälle. Aika hapanta tavaraa olivat hirret tässäkin. Ulkoseinistä ei paljon saa ehjää hirttä talteen.

Jo nyt huomaa miten lämmin paikka tämä on. Aurinko porottaa tälle seinälle melkein koko päivän. Kasvihuoneeseen ei ole toistaiseksi paljon rahaa kulunut. Meillä on ollut varastossa puutavaraa jota mies on kärrännyt milloin mistäkin ilmaiseksi. Ikkunat tulevat omasta takaa. Ei olla vielä ostettu muuta kuin litran purkki Teho ikkunamaalia. Löysin jopa omista jemmoistani purkinjämän Uulan sinkkivalkoista pohjamaalia, jolla voin maalata kokonaan raaputettavat ikkunat ennen kittausta ja maalausta. Purkki hölskyi vielä ravistettaessa, joten maali on kunnossa, pitkästä varastoinnista huolimatta. Se näissä öljymaaleissa on hyvä juttu, että ne eivät kuivu varastossa ihan heti.

Kiroilin K-Raudassa, kun en löytänyt pellavaöljykittiä ikkunoihin, muuta kuin sellaisessa tuubissa, joka laitetaan siihen puristustelineeseen. 300 ml tuubi maksoi yli 15 euroa. Kotona minulla oli vajaan 400 ml vanha purkki, joka oli maksanut 3,35 euroa ehkä 6 vuotta sitten. Vähänkö järkyttävän kallista ja turhaa laittaa sama tavara erilaiseen purkkiin ja tuollainen kiskurihinta. Eikä siellä ollut vernissaakaan. Onneksi kotoa löysin vielä entistä. Ei ole K-Rauta perinnerakentajan kauppa. Täytyy lähteä Rakennusapteekkiin reissulle.

 

Tässä on pihan puolen sivu, vielä purkamatta. Tähän tulee myös korkeammat ikkunat samaan tapaan kuin päädyssä.

 

Saunapäädyn vielä pystyssä olevat väliseinät puretaan viimeisenä, sitten kun vintiltä on tyhjennetty lattiatäytteet ja poistettu lattia. Hirsiväliseinästä saa hyvää varahirttä tuleviin tarpeisiin.

Olen parannellut piirustuksia ja lisännyt niihin väriä. Piirustus elää rakentamisen ja sen myötä tulevien tilanteiden mukaan. Helpointa olisi tehdä piirustukset jälkikäteen. :)

Our new conservatory is taking shape. We're using old windows from the house.