Takana loistava tulevaisuus - vai edessäkö?

Uusi vuosi on alkanut ja olen taas kaiken alussa. Opiskelu päättyi joulukuussa ja valmistuin kuin valmistuinkin Restaurointikisälliksi. Näyttöjen aikaan olin kyllä hyvin stressaantunut, ja välillä tuntui ettei mistään tule mitään. Näköjään paineen alla työskentely ei ole minulle ihan parhautta. Aikaa oli vähän käytössä ja näyttötöiden kanssa tuli yllätyksiä vastaan. Kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin ja paperit tuli kouraan. Olen aika ylpeä itsestäni.

Laaja näyttötyöni eli kirvesmiehen työt käsitti hirsikorjauksen seinässä sekä ikkunankarmin korjauksen ja maalauskuntoon puhdistuksen. Vaihtoon meni kaksi pätkää ikkunan alla. Kummassakin hirressä on erilaiset liitokset. Kunnostin myös paikaltaan irrotetun ikkunankarmin, joka oli alaosastaan laho ja syöty. Alakappale vaihdettiin ja toisen sivun alaosaan tehtiin liitos. Ehdimme vielä viimeisenä päivänä nostaa karmin aukkoonsa ja sovittaa siihen ulkoikkunat.

Suppea näyttötyö oli ikkunan lasitus- ja korjaustyö. Minä sain kohteekseni (pahaa aavistamatta) fortuskalla eli tuuletusikkunalla varustetun ikkunan. Siihen joutui tekemään uuden alaosan ja sivuun paikkapalan. Fortuska oli hyvin huonokuntoinen ja vaati useita pieniä korjauspaloja ja reunalistan levennykset sekä tietysti uudelleen tapituksen.

Fortuskan ikkunaosa on aika hankala kitattava, koska kittiurat ovat tosi kapeat ja kulmaraudat ovat tiellä. Pienenä ammattisalaisuutena voin paljastaa, että viimeistelyyn käytetään kapeaa talttaa kittiveitsen sijasta.

Kolmas näyttö oli kirjallinen osuus vauriokartoituksesta ja korjaussuunnitelmasta kuvineen. Täytyy sanoa ettei tuo tutkinto ihan leikiten irronnut. Meillä  oli kuitenkin hyvä porukka ja kaikki auttoivat toisiaan pitkin vuotta. Ryhmään lopulta jääneistä kuudesta opiskelijasta viisi sai tutkinnon valmiiksi ja yksi osatutkinnon. Oli aika haikea olo, kun viimeisinä päivinä siivosimme verstaan ja kannoimme työpöydät ja työkalut konttiin.

Joulukin tuli ja meni. Tein tänä vuonna aika rajalliset joulukoristelut, kiillottelin metallin kiillotusaineella messinkikynttilänjalat ja metallitarjottimet ja yhdistelin niille kynttilöitä ja kirjansivuilla päällystettyjä joulupalloja. Kuusi otettiin oman pihtakuusen sivulle kääntyvistä alaoksista, ihan pieni vain. Siinä pysyi hyvin neulaset kiinni, kun se oli tuore lähikuusi. Pikku kynttilämökit ja kuuset pääsivät tv:n alle pöydälle. Huovutetut lampaat joutui laittamaan lasipurkkiin, koska kissat rakastavat niitä liikaa.

Ehdin tänäkin vuonna tehdä joulukortit itse. Tällä kertaa teemana olivat tilkut. Tein aika yksinkertaisia kortteja, mutta kyllä näihinkin sai aikaa kivasti kulumaan. Eihän kohta kukaan lähetä enää paperisia joulukortteja, eivät ainakaan nuoret. Minusta näitä on kuitenkin hauska askarrella, ja voin kortteja valitessani muistaa saajaa pienellä lämpimällä ajatuksella.

Nyt on sitten mietinnän paikka, että miten tästä jatketaan. Olen kuunnellut surullisena ja vihaisena hallituksen toilailuja työttömien kurittamisessa. Suhtaudun uuteen Aktivointimalliin suurella epäluulolla. Eipä ole helppoa kuusikymppisen saada edes tuollaisia pieniä pätkätöitä, mitä työttömältä edellytetään aktiivisuuden osoitukseksi. Yrittäjänä toimiminen on taas sellainen sudenkuoppa, johon ei hevin uskaltaudu. Restaurointialan työkin on melko sesonkityötä, eipä noita taloja paljon pakkasilla korjata, eikä ikkunoitakaan voi talvikylmillä irrotella. Täytyy laittaa mietintämyssy päähän, ja koettaa hahmotella jotain tapaa keksiä mielekästä työtä ilman että kaikki rahaliikenne pysähtyy. Ruokakin olis pöydässä ihan kiva juttu.

Mimmi ja Veera voivat paksusti, kuten joulupöydästä näkyy. Välillä juostaan kovaa toista karkuun, ja sitten taas ollaan kavereita. Puutarhakissat-blogikin on ollut tauolla jo pidemmän aikaa. Energia ei vaan ole riittänyt näihin kaikkiin asioihin. Olen miettinyt tämän blogin osalta sitä, että pitäisikö fokusta jotenkin - öö - fokusoida paremmin. Tämähän on vähän tällainen sekablogi, kaikkea kaikille. Nimenkin haluaisin vaihtaa, kun tuo Happy not happy on käsitteenä muussa käytössä, eli palautehymiöinä esim. ravintoloissa. Näissä riittää miettimistä. Olisiko ehdotuksia?

Itsetehtyjä joulukortteja: nappeja ja nauhoja

Olen taas tehnyt joulukortteja. Päivitin tarvikkeita sen verran, että hankin Suomalaisesta vähän valmiita korttipohjia sekä pakkauksen ruskeita ekokortteja ja kuoria. Selailin vähän Pinterestiä ja löysin kivoja ideoita. Keksin ompelutarvikkeiden käytön kuusikortista, josta toteutin oman versioni.

Minua viehätti kortin naivistinen tyyli. Tämä on vielä aika helppo toteuttaa. Ainut mikä vähän mietityttää on postitus. Pelkään että vastaanottajalla on perillä vain kuusenranka ja kasa nappeja kuoressa. Tein näitä kortteja eri väreissä. Minulla on aikamoinen nappivarasto, koska olen kerännyt kaikista poistettavista vaatteista napit talteen.

Näistä napeista se teema sitten lähti. Kaivelin nauhavarastojani ja löysin erilaisia joulunauhoja sekä ruutunauhoja, joihin olen erityisen ihastunut. Lisänä korteissa käytin aiemmin hankkimiani leimasimia ja leimasinvärejä.

Käytin liimana pääasiassa puusepänliimaa, tavallinen Eri Keeperkin käy. Napeille joutuu laittamaan liimaa reilusti, että pysyvät kiinni. Laitoin liimauksen jälkeen kortille kirjakasan painoksi. Tässä leimat on tehty hopeanvärisellä musteella.

Tykkään erityisesti näistä kissaleimasimista, jostain syystä. Hyvänjouluntoivotukset on leimattu akryylisillä irtokirjaimilla, jotka ladotaan akryylilevylle. Kirjaimia olisi kannattanut hankkia vähintään tuplasatsi. Niitä on helpompi käyttää, kun saa kerralla enemmän tekstiä ladottua. Tämänkin toivotuksen joutuu tekemään kahdessa osassa. Lisäksi pienet irtokirjaimet häviävät helposti. Hyviä ohjeita leimasinkortteihin löytyy muuten kirjasta Kutsuvat kortit (Korventaka & Forsström), jossa on lopussa leimailun yleisiä ohjeita, mm. erilaisten värien käyttötarkoituksesta ja erilaisista tekniikoista.

Käytin leimojen ja nauhojen lisäksi myös vanhoista kirjoista leikattuja kuvioita, tässä tähtiä. Tässä on myös käytetty vanhoja kangasnappeja. Helmiäisnapit ovat kauniin kimaltavia. Korttien teko on tosi rentouttavaa, sitten kun keksii korttien teeman.

Olisin tietysti voinut tehdä vain yhdenlaisia kortteja sen 30 kpl mitä lähetämme vuosittain, mutta jotenkin se ei minulta onnistu. En ole sarjatyöntekijä, vaan minun pitää saada kehittää ideaa eteenpäin ja käyttää luovuutta.

Päätetään korttikavalkadi kissoihin. Jotkut muistavat varmaan, että jäin tässä syksyllä työttömäksi pitkän työuran jälkeen. Olo on ollut kaksijakoinen. Toisaalta on mukavaa olla välillä vapaalla ja käyttää aikansa kaikenlaisiin luoviin projekteihin. Toisaalta on syyllinen olo siitä, että en ole saanut hommatuksi uutta työtä, tai keksinyt jotain muuta järkevää tekemistä. Nyt olen kuitenkin ex tempore hakenut yhteen koulutukseen. Katsotaan tuleeko siitä mitään. Ihan mihin tahansa en haluaisi joutua, siksi on alettava itse määrätä elämänsä suuntaa omien mieltymysten mukaan. Pidetään peukkuja että jotain kivaa on tulossa. Sattuman mukaan minä olen tähänkin mennessä elämääni elänyt.

I made my own Christmas cards again this year. I used stamps for the texts and some pictures. Then I used my sewing equipment collection. I've collected ribbons and buttons from old clothes, as well as from the flea market. I glued the ribbons and buttons with wood glue. 

Vintage-joulukortteja itse tehden

Jouluvalmistelut etenevät. Ihan kuin olisin jotenkin enemmän ajoissa tänä vuonna. Olen taistellut kaamoslamaannusta vastaan touhuamalla ja puuhastelemalla kaikin voimin. Se tuntuu auttavan, ja loka-marraskuun pahimmista päivistäkin on selvitty. Aloitin kerrankin joulukorttien teon jo marraskuussa. Postin lakkokin laittoi vauhtia, kun ei tiennyt pitääkö joulukortitkin laittaa postiin jo joulukuun alussa.

Mimmi tarkistaa postista tulleen laatikon

Löysin muutamia kivoja nettilinkkejä, joissa oli vintage-kuvia ja vanhoja postikortteja (googlaa vintage kuvat, vintage pictures). Niistä sain idean vintage-joulukortteihin. Olen ihastunut 1920-30-luvun muotiin ja tyyliin, ja tältä ajalta olevat kuvat ovat todella kauniita ja tyylikkäitä. Pinterestistä löytyy hakusanalla Vintage pictures vaikka kuinka paljon kuvia, joita voi tulostaa.

Teen kortit erilaisille valmiille korttipohjille. Lisään kuvalle kehyksen väripaperista, joita olen keräillyt mm. kirjakaupoista, joissa myydään scrapbooking-tarvikkeita. Alku on aina tosi tahmeaa, ennen kuin idea alkaa löytyä. Sitten kun tulee flow päälle, voisin askarrella yömyöhään. Lisään korttiin painetut jouluntoivotukset, joita tulostan myös netistä. Oma tekstauskäsialani ei ole niin kaunis, että haluaisin pilata sillä kortteja. Laitan kortteihin myös pieniä tarrajalokiviä ja -helmiä tuomaan pientä välkettä. Nämä kortit täytyy lähettää kirjekuoressa, etteivät kaikki jalokivet häviä matkan varrelle.

Korttien teko on tosi rentouttavaa, luovaa ja palkitsevaa. Jokainen kortti on erilainen, en halua toistaa samaa ideaa koko ajan. Korttipohjia olisi voinut olla enemmän erilaisia, eri värejä. Käytin enimmäkseen viime vuonna ostamiani tarvikkeita, koska omalla paikkakunnallani ei ole nykyään kunnon askartelukauppaa, enkä ehtinyt pääkaupunkiseudulle tarvikeostoksille. Lisäsin osaan kortteja myös keräilemiäni käytettyjä postimerkkejä kuvapuolelle. Viime vuosisadan alussa postimerkit laitettiin kortteihin jostain syystä kuvapuolelle. Merkit korteissa lisäävät autenttisuuden tunnetta. Leimalta näyttävät jouluntoivotukset on printattu netistä.

Vanhat kuvat ovat hauskoja ja mielenkiintoisia. Lapset on niissä kuvattu monesti leikkikalujen kanssa tai lemmikkieläintä rintaa vasten puristaen. Muutamat lapset on selvästi meikattu kuvausta varten. Vanhoja mustavalkoisia valokuvia on myös väritetty osittain. Minusta joulukorttien ei tarvitse välttämättä olla kliseemäisen jouluisia, vaan kuvat voivat olla kesäisempiäkin. Ajatus on varmaan tärkein, ja minä ainakin mietin kortteja tehdessäni kenelle juuri tämä kortti parhaiten sopisi.

Vintage Christmas cards
I have been making Christmas cards again. I like the thought behind self-made cards. I like to think about the receiver of every card when I make them. This year my theme is vintage pictures and photos from 1920s and 1930s. I like the pictures of children, with their toys and pets. I add coloured paper frames and small sticker jewels to make the cards sparkle.