Pitkästä aikaa kuulumisia

Aika on kulunut kuin siivillä helmikuun puolivälistä, kun aloitin restaurointiopinnot. Ihan nolottaa, kun en ole saanut blogia päivitettyä. Opiskeluviikot ovat olleet niin kokonaisvaltaisesti uuvuttavia, ja viikonloput ovat menneet kotitöissä. Kunnollisia kuviakaan en ole ottanut, räpsinyt vain puhelimella. Olen ollut todella tyytyväinen opintoihin. Teemme siellä oikeita hommia oikeassa restaurointikohteessa. Teoriaa on ollut vain muutama korttikoulutuspäivä, sekä yksi päivä rakennusvirheistä ja kosteusongelmien syistä.

Opintojen ohella olen stressannut taas äidin asioita. Hän on ollut helmikuusta lähtien terveyskeskuksen makuutusosastolla. Kaatumisia tuli yksi liikaa, ja kotihoito totesi että nyt ei enää kotona pärjää kotihoidon avullakaan. Äiti odottaa nyt tehostetun asumispalvelun paikkaa. Pian on mennyt kolme kuukautta, joka lain mukaan on jonotusaika. Ei se välttämättä riitä. Äiti ei viihdy terveyskeskuksessa, siellä on 5-6 henkeä samassa huoneessa. Kaikenlaisia potilaita, toiset huutavat tai höpöttävät, haluavat kotiin. Äiti on tottunut omaan yksityisyyteen, eikä haluaisi olla vieraassa paikassa, vaikka kuinka turvallisessa. Monen hengen huoneessa kaikki sairastavatkin samat taudit. Kävimme äidin luona viimeksi viikko sitten, oli enon hautajaiset. Äiti oli pari päivää kotilomalla ja kävi hautajaisissa. Totesi kotiin palatessamme, että olipa hauskat hautajaiset. Huomaa, että hän ei paljon pääse enää ihmisten ilmoille. Selailin vanhoja valokuvia ja löysin tämän mummolan kuvan. Tänne äidin vanhemmat perheen kanssa pääsivät Karjalasta parin evakkomatkan jälkeen. Tämä oli minun mummolani silloin kun olin lapsi.

Opinnoissa meillä on ollut ikkunankorjausta nyt kylmän kevään aikana. Kohteesta puretun ja uudelleen rakennettavan kuistin kauniit ikkunat kunnostetaan ja kitataan uudelleen. Olen tietysti ennenkin kunnostanut vanhoja ikkunoita, kasvihuoneeseen. Nyt olen saanut tarkemmat ohjeet miten työ olisi pitänyt tehdä. En esimerkiksi käyttänyt sellakkaa kittiuraan, vaan pohjamaalasin sinkkivalkoisella pohjamaalilla. Sellakka estää öljyn imeytymisen kitistä puitteeseen. En myöskään öljynnyt ikkunanpuitteita ennen maalausta. Meidän ikkunat eivät olleet niin vanhat ja huonokuntoiset kuin nämä ikkunat. Öljyäminen tekee kyllä kuivuneelle ikkunalle ihmeitä. Toinen asia mistä olen oppinut paljon, on kittauksen viimeistely. Minä en kyllä omia ikkunoita kitannut näin hienoon kuntoon. Kunnollisella kittiveitsellä saa kaunista jälkeä.

Olen oppinut myös ikkunan puuosien korjausta. Puusepäntöistä minulla onkin vähemmän kokemusta. Tein tähän valmiiksi tulleeseen ikkunaan tippalistan korjauksen sekä välipuitteisiin muutamia paikkauksia. Periaate on näin vanhojen ikkunoiden kohdalla, että korjataan mahdollisimman vähän. Vain ne osat vaihdetaan, jotka ovat liian lahoja tai muuten vioittuneita. Nyt ikkuna odottaa kitin kuivumista ja sitten maalataan ohuesti useita kerroksia pellavaöljymaalilla. Omistaja ei ole vielä päättänyt väriä. Nämä ovat olleet ennen punaiset ulkopuolelta.

Olemme toki tehneet muutakin opinnoissa. Purimme korjauskohteen tuvan lattiarakenteet, jotka olivat lahonneet betonikellarin väärin rakennuksen seurauksena. Kannoimme ulos muutaman tonnin betonimurskaa ja muuta roinaa. Kävimme valikoimassa uusia hirsiä ja ne on nyt asennettu lattiaan harkkojen päälle. Purimme myös yhden huoneen lattian oikeaoppisesti sorkkaraudalla ja tarkistimme lattian rakenteiden kunnon.

Tämän kevään säät ovat olleet kyllä suuri pettymys puutarhaihmiselle. Tänään oli ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen päivä pitkään aikaan. Oltiinkin ulkona melkein koko päivä. Merkkasin letkulla uuden kukkapenkin paikan. Tuossa kaivon ympärillä on ollut pieni penkki, joka rikkaruohottuu joka kesä. Päätin tehdä siitä reilusti suuremman ja yhdistää siihen toisen pienen penkin kukat. Minulla on jonkin verran siemenestä kasvatettuja perennan taimia. Lisää täytyy käydä puutarhakaupasta myöhemmin. Keräsin tänään tästä nurmiturvepaloja entisen grillipaikan täytteeksi. Meillä on grillin hankinta edessä, aikaisempi tynnyristä tehty grilli on jo palanut puhki ja joutuu eläkkeelle. Minä olen Weberin pallogrillin kannalla, en oikein välitä noista kaasugrilleistä, kun ovat niin rumiakin.

Siinäpä tärkeimmät kuulumiset pikaisesti kerrottuna. Mimmi ja Veera tässä välillä sopuisina. Ulkona ollessa varsinkin Mimmi pyrkii ajamaan Veeraa takaa ja pomottamaan. Ja Veera hölmö antaa pomottaa. Mukavaa kesän odotusta.

Kitin tekoon

Yli 30 käsiteltävää ikkunaa imevät valtavasti pellavaöljykittiä. Olen ostanut isoa ja pientä purkkia, ja aina kitti loppuu. Nyt satuin kysäisemään Lohjan Maalikeskuksessa olisiko heillä liitujauhoa. Olisi. Kilon pussi maksaa viisi euroa. Aika edullista. Vernissaa olikin jo kotona. Eikun kitin tekoon.

Kokemuksesta tiedän, että kitin teko on sottaista puuhaa. Niinpä otin avuksi tekemäni ruukutusalustan sekä leikatun muovikassin. Kittiin tarvitaan vain liitujauhoa ja pellavaöljyä. Esivalmisteluna olin pessyt kädet ja rasvannut ne käsivoiteella, sillä en haluaisi tuoksua vernissalle useaa päivää. Sitten vain kaadetaan liitujauhoa muoville. Naputtelin siklillä liitukasasta enimmät paukut. Sitten lisäsin kasan keskelle vernissaa, samaan tapaan kuin joissakin ohjeissa neuvotaan tekemään leipää. Käytin alkusekoitteluun kittiveistä, lisäsin aina vernissaa pieniä määriä liidun keskelle ja sekoittelin jauhot vernissaan.

  

Tämä perunalta näyttävä klöntti on kitin alku. Se vaatii vielä aika lailla vaivaamista molemmin käsin. Välillä lisätään liitujauhoa. Kun vaivaamista on jatkettu niin kauan, että klimpit ovat hävinneet, kittiin tulee kiiltävä pinta ja se on sileää. Siinä vaiheessa tekisi mieli alkaa kittaamaan. Mutta kitti on luultavasti vielä liian pehmeää. Liitujauhoa vain lisää. Välillä voi muotoilla sormissa makkaraa, niinkuin pullaa leipoessa. Sitä voi kokeilla kittiveitsellä muotoilla. Jos pinnasta saa sileän, mutta muoto säilyy, kitti alkaa olla sopivaa. Pidän itse aika kovasta kitistä. Liian pehmeä alkaa valua, eikä pinnasta saa siistiä.

Lomallakin kasvihuonetta on rakennettu. Kävimme ostamassa pari ikkunaruutua rikki menneiden tilalle. Koetan aina saada 2-3 ikkunaa kerralla samaan vaiheeseen, ettei maalipensseliä tarvitse yhden ikkunan jälkeen pestä. Nyt kuivumassa on kolme ikkunaa, jotka ovat koko lailla valmiita. Mies teki käyttämättä jääneistä kehyksistä pikkukehyksiä sellaisiin koloihin, joihin ei valmiita ikkunoita saatu mahtumaan. Aika monen risahtaneen yrityksen jälkeen hän sai kotileikkurilla leikattua niihin lasit aikaisemmin rikkoutuneista ikkunan palasista.

 

Miiru sairastaa. Häneltä meni jalat alta viime viikolla. Hoiperteli pitkin yläkertaa, meinasi pudota portaisiin. Söi kuitenkin ihan normaalisti, joi aika vähän. Vaikutti tosi sairaalta. Käytettiin eläinlääkärillä. Otettiin röntgenkuvat ja katsottiin ultralla. Ei hyvältä vaikuta. Maksassa näkyy varjostumia, muhkuroita, jotain. Ilman näytettä ei tiedä mitä. Lisäksi Miiru oli aika kuivunut, laitettiin tippaan. Aloitettiin antibioottikuuri. Näin vanhalla kissalla ei kuitenkaan tehdä mitään radikaalimpaa. Odotellaan ja katsotaan vointia. Sitten jos kissa vaikuttaa kipeältä ja kärsii, tehdään johtopäätökset. On se silti surullista. Täytyy aloittaa luopuminen.

Miiru ei todellakaan arvostanut lääkintäyrityksiämme. Suuttui minulle kun yritin poistaa tuon vaaleanpunaisen sukan. Meni murjottamaan nurkkaan piiloon. Ontui loukkaantuneen näköisenä pitkin huushollia. Söi tosi vähän ensimmäisenä päivänä. Seuraavana aamuna pojan kanssa saatiin sukka leikattua pois. Miiru on nyt pirteämpi, syö ja vatsakin toimii. Koetamme ujuttaa nestettä dieettiruoan sekaan, jota Miiru sai. Piilotella antibiootit myös sekaan. Eipä ole ollut helppo kesäloman alku tänä kesänä.

Kohtalaisesti jouduin pinnistelemään, että sain blogipäivityksen aikaiseksi. Olen kärsinyt omituisesta kesälomamasennuksesta. Juuri kun kauan kaivattu kesäloma saapuu ja vihdoinkin on aikaa tehdä kaikkea mieluista, mikään ei sitten tunnukaan miltään. Aamuisin herätessäni en ole ollenkaan iloinen ja toiveikas, täynnä mukavia lomapäiväsuunnitelmia. Puutarhahommatkin vain ahdistavat ja stressaavat. Näen vain tekemättömiä töitä ja loputonta puurtamista. Jaksamiseni on tosi huonoa.

Olen yrittänyt analysoida syitä huonoon olooni. Tokihan siihen löytyy ihan järkeviä selityksiä. Aloitin lomani ihan väärin: heti aluksi äidin luokse viikoksi. Minun olisi pitänyt huolehtia ensin omasta jaksamisestani ja levätä ennen tätä koitosta. Äidin luona käyntiä ei voi mitenkään kutsua lomaksi. Pääsemme pitkän välimatkan vuoksi käymään harvoin. Äidin luona käydessämme yritämme parhaamme mukaan saada huushollia vähän parempaan kuntoon ja vielä käytettyä äitiä mökillä. Tällä reissulla äidin käsi vielä murtui, joten siitäkin tuli lisästressiä. Riitelin äidin kanssa koko ajan.

Sitten tuli tuo Miirun sairastuminen. Olen surrut jokaista neljää kissaamme vuorotellen, kun ne ovat sairastuneet ja lähteneet paremmille hiirenmetsästysmaille. Olin ajatellut että Miirulla olisi vielä muutama vuosi eläkepäiviä jäljellä. Aika näyttää miten käy, mutta olen jo tehnyt surutyötä valmiiksi.

Tämä kevät on ollut minulle raskas myös työelämän suhteen. Muutoksia on tulossa ja minun työmatkani pitenee huomattavasti. Olen yrittänyt taistella vastaan ja pitää puoliani, mutta työelämä on nykyään kovaa, eikä siinä yksilön hyvinvointi paljon paina. Olin oikeastaan koko kesäkuun koko ajan vihainen, ja jäin lomalle aika apeissa tunnelmissa. Mietin jo irtisanoutumistakin.

Kumma kyllä masennus ei ole vienyt kaikkea aloitekykyä. Joka päivä olen tehnyt jotain kotitöitä. Useimpina päivinä lähden aamulla kasvihuoneelle puuhastelemaan ikkunoiden kanssa. Yhtenä sateisena päivänä sain laitettua alkuvuoden kuitit ja muut paperit mappiin. Pyykkiä olen pessyt melkein joka päivä. Matot ovat vielä pesemättä. Ryhtymisessä on vähän vaikeutta. Tietokoneelle en ole kovin usein jaksanut mennä. En oikein jaksa tykätä feispuukissa mistään. En jaksa ottaa yhteyttä ystäviin. Haluaisin kutsua ihmisiä kylään, laittamaan yhdessä ruokaa ja seurustelemaan. Jotenkin vain en millään jaksa. Monena päivänä on tehnyt mieli mennä nukkumaan keskellä päivää.

Tämä yksi kukkapenkki näyttää onneksi siedettävältä. Muu puutarha onkin aika lailla hunningolla. Saisi sataa.

Ja lisää ikkunoita

Hienoista piirustuksista ja suunnitelmista huolimatta olen välillä ihan sekaisin noista kasvihuoneen ikkunoista. Joudun etsimään kaikki pinot läpi. Ikkuna numero 13 on jostain syystä ollut kadoksissa useita kertoja. Mies keksi, että etsitään ikkunat kertaalleen ja laitetaan väliaikaisesti paikalleen seinään. Siitä ne voi sitten yksi kerrallaan ottaa kunnostettavaksi. Pihanpuolen seinässä tulee vähän muutoksia alkuperäiseen suunnitelmaan. Osassa ikkunoita ei ole laseja. Joudun menemään lasikauppaan.

I seem to lose windows all the time, despite my good plans and blueprints. Especially number 13 has proved to be a troublesome window. I have lost it several times. We mounted the windows in their proper places so they wouldn't get lost anymore. I can take out one window at the time to be renovated.

Sisällä on maalattu seiniä ja kattoparruja. Tein parruihin sekoituksen vernissasta, mustasta taiteilijaväristä ja tervasta. Terva tuoksuu hyvältä, mutta ei liikaa.

The walls and beams have been painted. For the beams I made my own concoction: cooked linseed oil, black artist paint and tar.

Monta kertaa olen meinannut kulkea tästä ikkunaseinän läpi. Nyt joutuu käyttämään ovea.

I forget the windows are here. I used to be able to walk straight through.

 

Ulkopuoli on aika valmis pellon puolelta. Ovia on raaputeltu aina ohikulkiessa. Kuumailmapuhallinta en ole niihin vielä kokeillut. Mies teki oviin ristikot. Meni taas miehen kanssa suunnitelmat ristiin, olin ajatellut vähän erilaisia, mutta nämäkin ovat ihan hyvät.

The outside is almost ready, the doors need work. I've been scraping the paint little by little.

Enää tämä viikko töitä ja sitten viisi viikkoa lomaa! En malta odottaa!

Only this week left and then five weeks of holidays. I can't wait!

Raaputusväsymystä

Eilen oli hieno ilma, tänään vähän kylmempi ja tuulisempi. Olen katsellut puutarhaa; kukaan ei ole haravoinut! Yleensä olisi näin monen kuivan ja hyvän päivän jälkeen piha haravoitu. Nyt on tuo kasvihuoneprojekti vienyt ajan ja innon. Kukkapenkkejä olen saanut putsattua jonkin verran, mutta muuten on puutarha täysin laiminlyönnin tilassa.

,

Näitä on duunattu. Tässä ensimmäiset viisi ikkunaa ulkopuolelta valmiina. Sisäpuolelta vielä kaksi maalauskertaa jäljellä ja sitten pesu ja ylimääräisen maalin siistiminen ikkunalasilta ja valmis. Lauantaina oli hyvä päivä maalata, ikkunat kuivuivat hyvin auringossa ja tuulessa. Yöksi olen nostanut ne sisälle jatkokuivumaan.

Raaputin viikonloppuna kolme ikkunaa melkein valmiiksi (raaputus = kitin poisto, lasinaulojen poisto, lasin varovainen irrotus, loput kitit pois, puitteiden raaputus kuumailmapuhaltimen avustuksella). Lievää vahvempaa raaputusväsymystä havaittavissa. Tänään jouduin jättämään viimeisen ikkunan sisäpuolen kesken, kun ei kertakaikkiaan enää hotsittanut. Raaputin sitten yhden roskiksen puhtaaksi. Roskia viedessäni bongasin metalliroskiksen viereen jätetyn lankakorin, joka oli ihanasti ruostunut ja josta oli muovipäällys irtoillut sieltä täältä. Mieleen tuli heti kasvihuone; sinne kävisi tuollainen ruostunut kori bioroskikseksi, kun laittaa siihen paperipussin sisään. Tässä kuvassa on vielä pohjasta valkoinen muovi poistamatta. Ihan kiva tuli, minusta. Eikä maksanut mitään.

Minulla on myös tällainen metallipöytä, vanha sairaalapöytä, luulen niin. Se on toiminut ennenkin kasvihuoneessa. Olen miettinyt aikaisemmin sen maalaamista, mutta nyt en ole niin varma. Voisikin raaputtaa siitä nykyisetkin maalit pois. Tai jättää tuollaiseksi. Siitä on kadonnut alempi lasitaso jonnekin. Siihen voisi laittaa tietysti lasin, niin saisi hyvää taimitilaa.

Kasvihuoneen pääty on jo melko valmis ulkoa päin, ikkunat vain puuttuu. Mies on ahkeroinut. Vanhat päädyn vuorilaudat käytetään uudestaan. Ollaan naurettu miehen kanssa, että meillä on oma noutovarasto tuolla liiterissä ja verstaassa. Niin paljon kaikenlaista rakentamiseen kelpaavaa sieltä löytyy. Löysin oven saranoihinkin sopivat vastakappaleet sieltä. Oikeaa rahaa on mennyt vasta maaliin, pellavaöljykittiin ja sementtiin.

Krookukset kukkivat. Olen laittanut liian vähän niitä, olisi paremman näköistä kun olisi paljon. Ensi syksynä lisää.

Been scraping windows again. A bit tired of it. A lot actually. Five windows ready except for the inside paint. I found a wire basket beside the metal rubbish bin. It was nicely rusty, the white plastic wire flaking. I scraped it off and got a nice rusty wire basket for biowaste in the green house. I can put a paper bag inside. I also have a metal table that used to be a hospital side table. Nice and rusty. If I replace the missing shelf with a glass it makes room for plant pots.

One track mind

Valitan, mahdolliset lukijat: minun päähäni ei nyt kerta kaikkiaan tällä hetkellä mahdu muuta kuin kasvihuone ja kaikki siihen liittyvä. Ehkä kohta kyllästyn aiheeseen. Tosin tänään kävimme kirpparilla, alunperin katsastamassa muuatta rautakaminaa, jonka olemme siellä nähneet. Se vain oli edelleen liian kalliin tuntuinen, joten jäi vielä kauppaan. Sen sijaan bongasin juuri kasvihuoneeseen (!) sopivan pikkuhyllyn, jonka voi laittaa ikkunan viereen pikkutaimien kasvatusta varten. Hylly oli minun mielestäni vähän kallis, 25 euroa, mutta mielestäni täydellinen paikkaansa. Ostin myös pyörällisen ruukunalustan (1,50 e), kun sekin sopii teemaan.

Haeskelen tällaisia rauta- ja metalliesineitä kasvihuoneen somistukseksi. Tässä riittääkin pitkäksi aikaa mukavaa kirppiskiertelyä, astioita kun ei mahdu enää keittiön hyllyille, enkä saa ostaa yhtään pellavapyyhettä enää. (Ostin tosin myös yhden sinikuvioisen kahvikuppiparin, älkää kertoko kenellekään!)

Mieskin osti itselleen lenkkarit kirppikseltä, ihan pitämättömät. Tänään hänellä oli kasvihuoneessa vuorossa piipun paikkausrappaus. Minä puolestani sain pohjamaalattua viisi ikkunaa aurinkoon kuivumaan. Kittaus seuraavaksi, sitten päällysmaali. Mukavaa kun jokin asia vähän edistyykin. Tuli myös takapakkia; rikoin tänään taas yhden lasin. Yhdessä ikkunassa oli niin naftin kokoinen lasi, etten saanut sitä millään irti, vaikka kuumailmapuhalsin kittejä kuinka. Sitten kuului vain naps. Mietin tuossa että jospa laittaisi ylimääräisen välipuun johonkin ikkunaan, kun tulee noita vajaaruutuja.

Nyt on lumet hävinneet sen verran, että jouluruusut tulivat esiin. Niissä on tosi paljon kukkia, ei ole ennen ollut niin paljon. En muistanut ottaa kuvaa vielä. Yksi rhodo on jostain syystä melko ruskettunut, liekö saanut aurinkoa liikaa. En ole varjostanut tänä vuonna ollenkaan. Myös kartiokuusissa on ruskeaa. Kukkapenkeistä nousee piippoja joka paikassa. Kevät tulee kohisten.Odotamme jäidenlähtöä lähijärvestä minä päivänä hyvänsä.

I'm sorry, dear reader: I've got just one thing on my mind and it is the green house. Maybe I'll get bored soon. Today a visit to the flea market in search of a stove for the green house. We didn't buy one, but we found some shelves, good for small nursery plants. Also a plant stand with wheels. I base painted 5 windows, ready for the putty. I also broke a window. It was so tight for the frame, that I had a hard time getting it out. The hellebores are in bloom, a lot of the snow has melted.

Orangerie etenee

Viikonloppuna on taas painettu kasvihuonetyömaalla. Olen päättänyt että siitä tulee Orangerie. Kasvihuone kuulostaa niin - no, kasvihuoneelta, tiedättehän. Orangeriessa on tyyliä, orangerie vaatii jo sisustukselta jotain muuta kuin pikkusievää kasvihuonetyyliä. Olen printannut netistä löytämiäni ideakuvia ja pää on välillä aika pilvissä. Sitten kun katsoo miltä työmaalla näyttää, on vaikea kuvitella tyylikästä orangerieta. Tässä alla pellon puolen kaksoisovien paikka.

Sotkuiseltahan se tällä hetkellä näyttää. Hirsiä pitkin ja poikin, järkyttävän suuri kasa yläpohjan täytettä, jotain hiekkapitoista töhnää pihalla. Panelikasoja, lautakasoja, ikkunapinoja.

Tuollainen hieno patinoitunut peltiteos löytyi muurin yläpuolelta välikatosta. Sanoin heti miehelle, että älä heitä pois, minä teen siitä seinälle hienon taustan jollekin kasville.

Tällä hetkellä raaputan ikkunoita tuon epäkäytännöllisen telinesysteemin päällä. Se on selälle sopivalla korkeudella, mutta kaipaisi jonkinlaista pöytätasoa päälleen. Se on kuitenkin sateensuojassa, joten työskentely onnistui myös lauantaina, jolloin oli sateinen päivä. Mies tuolla taustalla kengittää verstaan ja orangerien välistä seinää. Huonoja hirsiä oli tosi paljon, onneksi on paikkamateriaalia. Ja onneksi on mies joka ymmärtää hirsihommien päälle.

Tästä kuvasta näkyy kattopalkkeja, eli tästä kohdasta on välikatto purettu. Tuohon takaseinän kohdalle tulee seinä myös yläosaan. Oikealla näkyy saunan muuri, joka täytyy kunnostaa, että saa laittaa vaikka kaminan.

Tänään olin aivan poikki kun tulin ulkoa vasta joskus iltaseitsemän paikkeilla. Kävin kahdessa vuorossa raaputtamassa ikkunoita. Aamupäivällä pesin kristallisoodalla parempikuntoisia ikkunoita, joista tarvitsee vain raaputella irtoava tavara pois. Välillä syömään ja sitten pienen levon jälkeen taas ulos.

Olen ajatellut maalata alaosan hirret valkoiseksi valon takia ja katon sisärakenteet voisi laittaa vaikka mustalla tai tummanharmaalla. Lattian betonin ajattelin kokeilla maalata ruudulliseksi betoluxilla. Pukuhuoneen puolella on lankkulattia, jonka voi maalata samalla ruutukuviolla, niin tulee yhtenäisemmän näköinen. Siihen sopisi hyvin pieni pöytäryhmä.

More work on our green house project this week end. In fact, I've decided to call it Orangerie. It sounds much more sophisticated than green house. In these pictures you can see that it gets worse before it gets better. The whole place is a mess at the moment. There's a lot of work with replacing rotten timbers, and the work is very untidy. Fortunately I have a husband who knows his business, and is professional enough to tidy up after his work.