keskiviikko 27. elokuuta 2014

Aurinkoa ja sadetta


Aika paljon on satanut viime aikoina, vai mitä mieltä olette? Sade tuo tervetullutta lepoa puutarhahommista, joihin ainakin minä olen välillä jo kyllästynyt. Silloin voi hyvällä omallatunnolla jäädä sisälle ja lukea kirjaa. Minä ainakin olen aika huono lähtemään ulos sadekamppeissa.
Sateella olen joutunut keräilemään ulkona olevat pelargonit suojaan katoksen alle. Pelargonit eivät pidä ylenmääräisestä sateesta, eivätkä mitkään ruukkukasvit pärjää, jos ei juurilla ole yhtään happea.


Sade on ainakin rehevöittänyt kasveja. Vai mitä sanotte tästä tupakasta, joka on levinnyt peittämään koko penkin. Tämä tarvitsee siis vähän isomman kasvutilan, tuonne alle on peittynyt koko joukko hämähäkkikukkaa ja leijonankitaa. Hämähäkkikukat eivät muuten minulla menestyneet tänä vuonna. Mistähän johtunee, onko ollut niille liian kuumaa vai liian kylmää vai liian kuivaa vai sateista?

  

Kasteluvettä on ainakin riittänyt. Kaikki astiat ovat täynnä ja lisää tulee niin että sitä pitää juoksuttaa vähän kauemmas kouruja pitkin. Mimmi tykkää ottaa veteen pudonneita lehtiä ja kukkanuppuja kiinni. Ei ole vielä kertaakaan pudonnut ammeeseen, ihme kyllä.

 
Viime viikonloppuna kunnostin kahden kirsikkapuun alustat. Kiskoin juolavehnänjuuret ja muut rikkaruohot pois, lisäsin multaa ja laitoin uudet kuorikatteet juurille. Kun saisikin käsiteltyä näin kaikki omenapuun juuristotkin. Tulisi siistin näköistä jälkeä ja puut saisivat uutta voimaa mullasta.


Kissatkin ovat olleet hermostuneita ainaisesta sateesta, kun ei pääse ulos. Sisällä ne riehuvat ja tappelevat sitten keskenään purkaakseen turhautumistaan. Siinä saa muutama otollinen ihmisvarvaskin osansa. Mimmi rakastaa jostain syystä sukkia. Se iskee aina kiinni ohimeneviin sukkajalkoihin.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Sunnuntaimelankolia


Olen tänään potenut sunnuntaimelankoliaa. Joskus tulee sellainen sunnuntai, että olisi parempi pysyä sängyssä koko päivä. Tai siltä ainakin olo tuntui pitkälle iltapäivään. Mikään askare ei tuntunut hyvältä. Menin aamulla kasvimaalle ja kitkin ja harasin siellä. Ei siitä meinannut tulla mitään. Tuskin jaksoin nostaa rikkaruohon käteen. Väenväkisin kastelin kasvihuoneen.


Mies laittoi ruoaksi lihamureketta ja kysyi teenkö salaatin. Keräsin salaattiaineet kasvimaalta ja kasvihuoneesta. Tomaattia, rapeaa keräsalaattia, rucolaa, basilikaa, sokeriherneitä. Miten voi olla näin mälsä olo vaikka on näin ihanaa. Kaunis kesä, oma piha, kasvimaa ja kasvihuone. Kaksi ihanaa kissaa, perhe ja kaikki.


Ystävä sanoi, että elämämme näyttää niin täydelliseltä blogissa. Niinhän se näyttää muillakin. Eihän kukaan julkisesti ilmoita, että on tosi paska olo tai perhe rikki tai mies vankilassa tai lapset käyttää huumeita. On mukavampi tarjoilla elämän kauniita puolia, mukavaa puuhastelua, herkullista ruokaa, siististi puettuja lapsia, täydellisesti kasvavaa puutarhaa.


Elämä nyt vain on sellaista, ylämäkeä ja ryteikköä välillä. Toisinaan mikään ei tunnu miltään, eikä oloa saa paremmaksi puutarhaterapialla eikä kissojen kanssa leikkimisellä. Alakuloisia ihmisiä neuvotaan liikkumaan enemmän, tekemään sitä mikä tuntuu hyvältä ja mistä nauttii. Entä jos ei nauti mistään? Kävelylenkille lähtö on täysin toteutuskelvoton haaste. Hyvä jos jaksaa tuolista nousta juomaan välillä. Ei se ole niin helppoa!


Menin iltapäivällä kokeilemaan lisää puutarhaterapiaa. Jos se vaikka auttaisi. Harasin yhtä kukkapenkkiä, lisäsin uutta multaa, laitoin syyslannoitetta ja kastelin. Olo oli jo vähän parempi, vaikka työ tuntuikin väkinäiseltä enkä oikein nauttinut siitä. Loppukesällä on monesti muutenkin vähän väsynyt puutarhahommiin. Syksymmällä tulee taas uutta innostusta. Ehkä olen vain väsynyt tähän ainaiseen helteeseen. Kyllä tämä tästä, kunhan tulee sateet ja viileämmät ilmat.

torstai 7. elokuuta 2014

Muotopuutarhahaaveita

Katselin Monty Donin maailman kauneimpia puutarhoja TV:stä tässä viikolla. Hän vieraili useammassakin muotopuutarhassa, esim. Villandryssä Ranskassa ja Het Loon palatsissa Hollannissa. Katsellessa tuli sellainen kurin ja järjestyksen kaipuu puutarhaan, kun omassa puutarhassa on alueita, jotka ovat ihan vinksin vonksin.

I've been watching Monty Don's most beautiful gardens of the world. I've got an urge to get some order into my garden. I'd love to make a small formal garden.
 


Minua viehättää varsinkin sellainen tyyli, jossa on selkeät reunuskuviot jostain leikattavasta kasvista ja niiden muodostamiin alueisiin on istutettu kukkivia kasveja.Lisäksi voisi olla korkeampia kasveja tai rakenteita, kuten köynnöspyramideja siellä täällä.


Meidän pihamme on maalaistalon puutarha, joten kokonaisvaltainen muotopuutarha ei sinne oikein sopisi tyyliltään. Mutta jonkin pienen alueen voisi ajatella suunniteltavaksi vähän muotopuutarhan periaatteita noudattaen. Vaikkapa tämän kolmion tässä.

This little area would perhaps be suitable for my own formal garden. The tall thuja plant in the middle would have to stay, but I could move other plants into groups and plant low cut hedges.
 


Alueen keskellä kasvaa korkea tuija. Tuijan vasemmalla puolella on kolmen pallotuijan muodostama kolmio. Tulotien varteen olen kerännyt laventelin taimia. Muuten perennapenkki on mielestäni vähän sekava, heittopenkki, jonne on siirretty taimia muualta, ja jota on täydennetty sattumanvaraisesti heräteostoksilla. Oikeassa reunassa on vanhaa lupiinia, joka on vaikea hävittää pitkän paalujuurensa takia.


Täytynee ottaa mitta esille ja mitata ja piirtää alueesta kuva ja merkitä siihen kasvit joita ei voi tai halua siirtää. Sitten voisi miettiä reunaratkaisuja ja mahdollisia kuvioita ja täytettä niihin. Eräässä toisessa puutarhassa oli esimerkiksi kaunis yhdistelmä punahatusta ja jättiverbenasta. 

I'll have to get measuments of the area and draw up a plan. Below is one very nice combination of Echinacea purpurea and Verbena bonariensis. If you picture a cut hedge around it, I think it looks lovely. Tulips in the springtime. Pink and blueish.



Onkohan sitä koskaan tyytyväinen omaan puutarhaansa, vai pitääkö aina olla suunnittelemassa uutta ja muuttamassa vanhaa? Mutta kun maailma on niin täynnä kaikkea kaunista, ja kun sitä haluaa sen kaiken itselleen. Huoh. Lopuksi rauhoituksen vuoksi kuva Veerasta. Hän osaa ottaa iisisti ja näyttää samalla kauniilta.

I wonder if I can ever be satisfied with my garden as it is. I always want something else, something more beautiful, something different. Well, here's Veera, who can look calm and beautiful at the same time.


Muotopuutarhakuvat on otettu kameralla taulu-tv:stä, mikä selittää huonoa kuvanlaatua.
The formal garden pictures are camera shots from the tv, which explains the poor quality.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Tupakkia ja mansikkaa


Kasvihuoneen edessä on koko seinän pituinen istutusalue. Olen reunustanut sen vanhoilla tiilillä. Tänä kesänä siinä kasvaa kesäkukkia. Ehkä laitan myöhemmin siihen perennoja, niin pääsen vähemmällä. Kasvatin itse taimet tähän. Taustalla on koristetupakka, joka on vähän pienikukkaisempi, kuin ne mitä ole aiemmin kasvattanut. Se on Lumotupakka Nicotiana mutabilis "Marshmallow".


Kukat ovat siitä jännittäviä, että samassa varressa on eri sävyjä valkoisesta vaaleanpunaisen kautta pinkkiin. Todella kaunis tupakka.


Tupakan edessä on leijonankitaa, eri sävyjä myös. Leijonankita on lempikesäkukkiani, kasvatan sitä melkein joka vuosi. Se kukkii itsekasvatettuna melko myöhään, mutta sitten kukintaa riittääkin pitkälle syksyyn.


Edessä olevat härmesalviat aloittavat kukintaa. Etummaisena on kuukausimansikkaa, joka on minulle uusi tuttavuus. Sillä on pitkä taimikasvatusaika, laitoin siemenet kasvamaan jo 22. helmikuuta. Taimet pysyivät pienenpieninä aika kauan. Nyt mansikka tekee jo hedelmää, mansikka on vähän pitkulaisen mallinen ja maku on aika mieto. Laitoin mansikkaa myös isoihin köynnösruukkuihin reunakasviksi ja se kasvaa hyvin rehevästi niissä.



Mimmi ei oikein ymmärtänyt mansikkaverkon ideaa. Laitoimme verkon valmiista aitaseipäistä sahattujen, mustaksi maalattujen pölkkyjen varaan, päälle verkkoa pitämään pienet ruukut. Mimmi vain hyppäsi verkon päälle eikä edes tarttunut verkkoon kiinni.




Ensimmäiset kirsikat on saatu omasta puusta, pari litraa keräsin ja hillosin. Kyllä tuli hyvää hilloa. Veeran mielestä kirsikat ovat happamia.