lauantai 18. kesäkuuta 2016

Irtisanomisen etiikkaa



Olen nukkunut vähän huonosti ja herännyt aikaisin. Aamun aikaisina tunteina tulee mietittyä kaikenlaista. Myös töissä on keskusteltu tilanteista joihin jokainen joutuu kun työpaikalla on yt:t käyty ja irtisanominen on tosiasia.

Työkaverin joutuminen irtisanotuksi ei ole helppo tilanne kenellekään. Kun irtisanotuilla on vielä usean kuukauden työvelvoite, he joutuvat kohtaamisiin taloon jäävien työkavereiden kanssa. Toiset pahoittelevat ääneen ja toivottelevat hyvää jatkoa, ehkä kyselevät tulevaisuudensuunnitelmista. Jotkut kiertävät kaukaa, tai näyttävät vain vaivautuneilta. Ihan niin kuin potkut saaneella olisi joku tarttuva tauti, jonka saamista koettaa itse välttää.




Olemme työkavereiden kanssa paljon kahvitunneilla ruotineet tilanteita. Ei ole helppoa kun joutuu jatkamaan töitä, viemään niitä loppuun ja vastaamaan aiempiin sopimuksiin, palvelemaan asiakkaita ja vastailemaan näiden uteliaisiin kysymyksiin tilanteesta. Itse haluaisi vain laittaa oven kiinni, hoitaa hiljaa työt loppuun ja lähteä vähin äänin. Ei silloin ainakaan halua järjestää toisen yksikön kemuja tai kuunnella muiden puheita tulevaisuudesta.

Muilta odottaa tilanteeseen suhtautumista asiaan kuuluvalla vakavuudella, mutta ennen kaikkea hienotunteisuudella. Ei ole mukavaa, jos jäävät henkilöt linnoittautuvat läksiäisissä pöydän toiseen päähän puhumaan kovalla äänellä tulevista projekteistaan ja uusista työhuoneistaan. Tai toisesta yksiköstä tulee delegaatio kyselemään joutavaksi jääviä työpöytiä ja muita kalusteita. Joskus tuntuu, ettei joillakin ihmisillä ole minkäänlaista psykologian tajua.




Työpaikalla täytyisi myös ottaa huomioon, että irtisanottu, vielä työvelvoitetta suorittava henkilö ei ole täysin työkykyinen. Irtisanomista ei turhaan sanota pieneksi kuolemaksi. Se aiheuttaa keskittymishäiriöitä, surua ja masennusta, herkkänahkaisuutta, itkuherkkyyttä, jopa fyysisiä oireita kuten päänsärkyä, sydämentykytyksiä sekä unettomuutta ja uupumusta. Motivaation puute ja asioiden mielessä vatvominen voi aiheuttaa virheitä, jotka nekin harmittavat.

Minulla on nyt onneksi pian viiden viikon loma edessä. Saan keskittyä ihan vain itseeni ja perheeseen. Toivottavasti puutarhaterapia ja perheen kesken vietetty vapaa-aika auttavat taas nauttimaan elämästä.


Ps. Seuraavalla kerralla lupaan jotain ihan muuta. Tämä oli nyt vain sanottava.

6 kommenttia:

  1. Noi irtisanomiset on niin tätä päivää. Tosi kurjaa kun sinulle kävi näin. Toivottavasti puutarhahommat auttavat, kuitenkin elämä jatkuu. Stemppiä ja voimaa sinulle.
    Liityin blogisi seuraajaksi, sinäkin voisit liittyä minun blogini jäseneksi/lukijaksi, olisi kiva saada uusia blogituttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta. Näinhän se on, että näitä riittää. Täytyypä käydä katsomassa tuota blogiasi myös. Mukavaa kesää.

      Poista
  2. Hyvin olikin sanottu. Harvapa sanoo. Kurkkasin blogiisi kun huomasin melkein samanvärisen kisuliinin kuin tyttärelläni. Tuo ruskea-musta-valkoinen. Kilpikonnaväritys. Meidänkin kissa on löydetty, Sestystä. Eli Seinäjoen eläinsuojeluyhditys oli saanut hänet pentuineen. Pennut saivat sijoituskodit muualta ja emo kodin tyttären luona. Kissa on ihmisrakas ja kerjää sekä ruokaa että rapsutuksia, "juttelee" normaalia enemmän. Kun haluaa ruokaa sanoo: "Kurnau" niin kauan että noteerataan, muuten kurr, miau tai kehrää rapsutettaessa. :) mites teidän kisu? Pääset tolpillesi, tosin vie aikaa. ITse en ole irtisanottu, mutta jouduin piiiitkälle sairaslomalle, kun pomo sanoi:"Mielestäni et ole työkykyinen", oli kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Surua, kipua, itkua. Nyt olen jo pitkälle toipumisen tiellä, siitä on 6 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisevasta viestistäsi. Kyllä työelämässä tulee kaikenlaista vastaan. Minulla on ollut aiemmin v-mäisiä esimiehiä, tässä viimeisessä työpaikassa ei kylläkään. Kaikkeen on saanut tottua. Toisaalta oikein odotan vapaan alkamista, mutta olen töitäkin vielä hakemassa. Tällä hetkellä fiilikset ihan ok.
      Joo, kilppari-kissat ovat ihan omanlaisiaan. Meidän Mimmi on hyvin reipas ja juttelee paljon ainakin silloin kun haluaa jotain. Raapii hyvin tarmokkaasti kissanruokien säilytyspönttöä kun on nälkäinen. Pyrkii pomottamaan kaveriaan Veeraa, on vähän "tottelematon" komennettaessa, eli koettelee rajoja. Toisaalta on nokkimisjärjestyksessä ruokailussa toinen, eli antaa Veeran syödä ensin. Veera on vanhempi, ehkä se on syy. On myös hyvin hellyydenkipeä välillä, tulee illalla tyynyn viereen rapsutettavaksi. Nukkuu miehen jalkojen päällä sängyssä. Kaiken kaikkiaan ihana kissa.

      Poista
  3. Itse löysin kortteilun erittäin terapeuttisena. Sinullakin voi "puhjeta" uutta luovuutta, olet avoin uudelle, kun joudut luopumaan vanhasta! Siunausta elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, harrastan pienimuotoisesti ja satunnaisesti kortteja, esim. joulukortit teen itse aina jollain teemalla. Kävin katsomassa blogejasi ja sinulla on kyllä hienoja kortteja! En ole ihan tuolla tasolla, mutta tykkään kaikesta askartelusta. Minun henkireikäni on puutarha ja remontointi/entisöinti sekä kaikenlaiset käsityöt. Olen jo miettinyt mitä uuden oppimista keksisin mm. kansalaisopiston kautta. Mukavaa kesän jatkoa sinulle!

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin, ilahdun jokaisesta!