Orangerien syyssiivousta ja sytykeruusuja

Nyt se on päätetty. Orangeriestamme tulee oleskelu- ja taimikasvatushuone. Tein kaksi päivää kasvihuoneessa urakalla töitä. Raivasin tomaatinrungot, keräsin vihreät tomaatit sisälle kypsymään, kannoin tomaattilaatikot ulos. Lakaisin lattiat, kannoin ylimääräiset rojut pois ja moppasin lattian. Ensi kesänä tomaatit kasvavat vain muovihuoneessa. Ne eivät selvästikään tuota niin hyvin tomaatteja orangeriessa. Siellä ei ole tällä hetkellä riittävästi valoa, eikä myöskään pörriäisiä ole liikkunut tarpeeksi. Talven aikana kaadamme suuren koivun, joka varjostaa kasvihuonetta. Lähellä oleva suuri syreeni saattaa myös kaivata pientä leikkaamista. Myös villiviini on kivunnut ikkunaseinän yläosaan.

Näyttäähän se tietysti hyvältä, villiviinin peitossa. Villiviiniä saa olla jatkuvasti suitsemassa, että huone ei ihan peity siihen. Tämä mennyt kesä oli aika rehevän kasvun kesä muutenkin.

Tomaatit kasvattivat kyllä hyvin vartta, mutta hedelmien kehittyminen oli vajavaista. Niitä tuli aika myöhään kesällä, eli ne eivät myöskään ehtineet kypsyä ajoissa. Kieltämättä tomaattirivistö myös varjostaa koko huoneen. Orangerien luonne muuttuu aika lailla, kun tomaatit ovat poissa ja tilalla on esimerkiksi pöytä ja penkki. Kas näin.

Iso pöytä on ollut kesän ulkona puutarhakatoksessamme. Pöytä on edellisten asukkaiden peruja, jykevää tekoa ja riivatun painava. Tavallisesti olemme siirtäneet sen talveksi suojaan talon takaterassille. Tällä kertaa kannoimme sen kasvihuoneeseen. Jotenkin se tuntuu istuvan tuohon aika hyvin.

Tänään lämmitin kasvihuoneen kaminaa, joka on oikeasti vanha mustaksi maalattu saunanuuni, jonka päällä on metallilevy. Puiden syttymisen kanssa taistellessani muistin talteen ottamani munakennot ja purkkiin keräämäni kynttilänjämät ja päätin tehdä kasvihuoneeseen sytykeruusuja.

Sytykeruusujen ohje löytyy vaikka googlaamalla. Ideana on siis rullata tuollaisen "kupin" sisään kannesta revittyä kaitaletta niin että syntyy ruusunkukan näköinen paperikoriste. Se uitetaan sitten steariinissa. Minä tein tällä kertaa helpommalla tavalla ja valutin vain palavasta kynttilänjämästä steariinia ruusujen päälle.

Ruusuista tulee niin kauniita, ettei niitä oikein raatsisi polttaa. Voihan niitä ensin pitää koristeena vähän aikaa.

Värikkäistä kynttilänjämistä saa ruusuihin väriä.

Orangeriessa on vielä muutama huonekasvi, suurin osa pelargoneista, oliivit ja muutama muu talvetettava kasvi nauttimassa syksyn viimeisistä valoisista päivistä. Pakkanen ajaa kohta kantamaan kasvit kuistille ja muihin sisätiloihin. Viime yönä kasvihuoneen sisällä oli ollut jo -0,2 astetta. Orangerie jää odottelemaan uutta kevättä, siivottuna ja puunattuna talviasuunsa.

Veera hehkuu puhtaan valkoisena rapun vieressä. Miten se onnistuukin pysymään noin siistinä?

Mosaiikkiruukun valmistus osa 1

Minua on pitkään kiehtonut ajatus kokeilla mosaiikkitöitä. Olen kerännyt jo jonkin aikaa tarvikkeita ja työvälineitä. Entisen työpaikkani työpajassa tehtiin mosaiikilla päällystettyjä saviruukkuja, ja minulla on itsellänikin niitä muutama. Sain lisäksi hyvän alkupääoman roskikseen menossa olleita, valmiiksi pilkottuja keramiikkapaloja päättyneestä työpajasta. Minulla on myös kotona erilaisia keraamisten laattojen jämäeriä, ja olen kerännyt rikkonaisia lautasia ja kuppeja talteen tätä tarkoitusta varten.

Kun ystäväni kuuli aikeistani, hän tilasi oitis minulta yhden isohkon mosaiikkiruukun syysistutuksia varten. Nyt minulla on jonkinlainen deadline, joten oli vihdoin ryhdyttävä työhön. Löysin sopivan kokoisen lasittamattoman saviruukun. Ensin ruukun huokoinen savipinta piti tiivistää seoksella, jossa on yksi osa puuliimaa ja kolme osaa vettä, että laatat kiinnittyvät paremmin. Tekaisin innoissani seosta pari desiä, ja sitä jäi reilusti yli. Sivelin seoksen ruukun pintaan, ja laitoin saman tien kolmeen pienempään ruukkuun kiinnityksen kun ainetta kerran oli.

Ystäväni kertoi pitävänsä sinisestä, valkoisesta, harmaasta ja pinkistä väristä. Sekä monista muista väreistä lisäksi. Mietin ruukun aihetta ja kuvioita, ja jostain tuli mieleeni kreikkalainen amfora tai kiinalainen sinivalkoinen ruukku. Niinpä päätin laittaa ruukun kylkeen ruukun. Etsin netin kuvahaulla sopivan mallikuvan yksinkertaisesta matalasta ruukusta, jonka kuva mahtuisi ison ruukun kylkeen. Printtasin kuvan sopivaan kokoon skaalaten ja leikkasin ruukun kuvan irti paperista. Laitoin mallin ensin parilla pienellä teipinpalalla kiinni ruukkuun. Paperimallin avulla piirsin ruukun kuvan sopivaan kohtaan päällystettävän ruukun kylkeen mustalla tussilla.

Sitten irrotin paperimallin ruukusta ja asetin mallin pöydälle. Aloin etsiä valmiiksi rikotuista sinivalkoisista paloista ensin ruukun suuhun ja reunoihin sopivia paloja paperimallin päälle. Ruukkuun tulevat palat on rikottu kolmiulotteisista boordikuviolaatoista. Ne ovat savipohjaisia, joten niitä on helppo muotoilla papukaijapihdeillä reunoista. Rikoin puualustalla trikoorätin sisällä isommat laatanpalat vasaran avulla pienemmiksi paloiksi.

Reunojen jälkeen aloin etsiä sisäpuolelle sopivia paloja. Tämä on aikaavievää puuhaa. Palojen väliin pitäisi jättää jonkinlaiset raot saumausainetta varten. Raot voivat olla pieniä, koska kaarevan ruukun pinnalla rakojen välimatka kasvaa hieman. Kun sain ruukkumallin täytettyä paloilla kokonaan, otin kameralla kuvan siitä. Valokuvasta on helpompi nähdä onko kokonaisuus hyvän näköinen, vai pitääkö jotain vielä muuttaa. Tässä ensimmäisessä versiossa oli vielä korjattavaa, ylös oli saatava valkoisia laattoja sinivalkoisten tilalle, eikä ruukun suukaan ollut oikein hyvä.

Isoon saviruukkuun valitsemani palat ovat paksumpaa lajia, keraamisten laattojen paloja. Mosaiikkityöhön kannattaa palat lajitella paitsi väreittäin, myös paksuuden mukaan. Laatat voi kiinnittää laattaliimalla tai suoraan sementtiseokseen painelemalla. Minä valitsin liiman, koska se on helpompi tapa. Onneksi olin juuri harjoitellut pikkulaattojen liimaamista, kun olimme miehen kanssa korjanneet wc:stä yhden laattarivin halkeamakohdan laittamalla isompien laattojen tilalle mosaiikkilaatat.

Korjattu versio näytti paremmalta kameran kuvassa, joten tämä versio kiinnitettiin sitten paikalleen ruukkuun. Aloitin yläreunasta ja kiinnitin ensin liimalla reunapalat mallikuvion mukaan. Kun siirtää palan mallista ruukkuun, kannattaa painaa mieleen miten päin pala oli. Liiman laiton jälkeen se ei olekaan aina itsestäänselvää. Liima kuivuu sen verran hitaasti, että paloja voi varovasti siirtää vielä jonkin aikaa.

Isossa ruukussa on nyt siis kiinalainen ruukku liimattuna kylkeen, ja jään odottelemaan liiman kuivumista. Saumausväri ruukun kohdalla on varmaan valkoinen. Suunnittelin laittavani ruukun taustaksi harmaita ja sinertäviä paloja. Ehkä mietin toiselle puolelle vielä jotain muita kuvioita. Jatkoa seuraa.

Edit: PS. Ruukku kannattaa laittaa vaakasuoraan kuivumaan, ei pystyyn. Laatat saattavat valua, kun liima on vielä kosteaa. Huomasin.

Täydellinen säilytyskaluste

Kuten neitsyen merkeissä syntyneelle kuuluu, olen minäkin järjestyksen ystävä. Pidän (periaatteessa) siisteydestä ja järjestyksessä olevasta kodista. Aina en tähän tavoitteeseen pääse, koska en jaksa siivota ja järjestää koko ajan. Mutta käytän mielelläni kaikenlaisia apuvälineitä asioiden järjestämiseen.

Minulla kävi tässä äskettäin hyvä tuuri. Avasin suuni oikeassa paikassa ja sain hankittua mahtavan säilytyskalusteen edullisesti (ilmaiseksi). Täydellisen tuntuisen kalusteen sisuksiin on mahdollista lajitella ainaisesti kadoksissa olevat kodin  pikkutavarat yhteen paikkaan nimilappujen taa. Kaappi on vanha ja vähän kulahtanutkin, mutta minusta tuollaisenaan kelpaa aivan hyvin tarkoitukseensa.

Näin viattomalta tämä kaappi näyttää päällepäin. Tavallinen koivukaappi, vanhaa koulukalustemallia. Mutta sisältä se on mahtava tilaihme.

Siinä on kolmekymmentä vetolaatikkoa, tai tarkkaan sanottuna yksi laatikko puuttuu. Laatikoissa on paikka etiketille, johon voi merkitä laatikon sisällön. Ne ovat puuta ja tosi vankan tuntuisia. Ei mitään melamiini- tai muovilaatikoita. Laatikot ovat mitoiltaan käytännöllisiä; niihin mahtuvat esimerkiksi ohuet pahvikansiot, isot muovitaskut yms. tilaavievät tavarat. Laatikon korkeus rajoittaa hieman sisältöä, mutta löysin ihan kaikkiin laatikoihin laitettavaa.

Kuvat ovat vähän epäteräviä, valoa oli vähän. Minusta on ihanaa, että minulla on nyt omat laatikot mm. Toimistolle, Postitukselle, Pienraudalle (ne ärsyttävät pienet nippelit, ruuvit, sinkilät, kiinnitystarvikkeet ym. jotka ovat aina kadoksissa), Käyttöohjeille, Muistilehtiöille, Kopiopapereille, Käsityötarvikkeille (mm. mitat, mittanauhat, huovutusneulat, saksenterottimet jne.) ja jopa Ulkovaloille. Muutamaan laatikkoon mahtui vielä Pellavalangat, Puuvillalangat ja Valokuvat.

Yläosassa on lokerikko-osio, joka on sen verran korkea, että siihen hyvin mahtuvat Ikean vanerilehtikotelot, joihin saan pystyyn Välilehdet, Tarrat, Vihkot, Kalenterit jne. Keskilokeroon mahtuvat kameran tarvikkeet, erilaiset laturit ja välijohdot, ulkoinen kiintolevy ja mokkula. Valkoisessa kassalaatikossa on - yllätys yllätys - vanhoja pennejä.

Myös iso vanha rei'ittäjä ja kirppisnitoja mahtuvat hyllylle. Saan sinne myös järkkärini välisäilytykseen. Sain valita pyöreitä vuosia täyttäessäni työpaikan lahjan itse - ehdin sen juuri saada ennen työsuhteen päättymistä. Valitsin digijärkkärin, jonka olisin joka tapauksessa ostanut. Nyt täytyisi vielä opetella käyttämään sitä. Toistaiseksi aika on mennyt puutarhassa touhuamisen lisäksi tavaroiden järjestämiseen ja uuden kännykkäni opetteluun - se kun on eri käyttöjärjestelmällä varustettu kuin työkännykkäni oli. Jouduin hankkimaan vihdoin älypuhelimen, kun olin siihen töissä tottunut.

Kaapin päälle keräsin kaikki tilkkutyökirjani yhteen pinoon. Sain serkultani perintönä muutamia kirjoja ja ison pussillisen kankaita sekä uuden leikkausalustan ja viivaimen. Hän menehtyi vain 5 vuotta minua vanhempana syöpään. Nyt ajattelen aina häntä, kun selailen kirjoja tai katselen tilkkujani. Kirjojen lisäksi kaapin päällä ovat kauniisiin vanhoihin lasipurkkeihin lajittelemani mosaiikkipalaset. Sain valmiiksi leikeltyjä palasia lopetetun työpajatoiminnan jäljiltä useita muovilaatikollisia. Olen jo pitkään halunnut kokeilla mosaiikin tekoa. Nyt minulla alkaa olla tarvikkeet koossa. Missä vain vapaa aika?

Olen joutunut tyhjentämään työkoneeltani valokuvia ja tiedostoja jotka ovat omiani. Uskomattoman paljon työtä on melkein 10 vuoden työhistorian hävittämisessä. Kaikkea ei voi vain laittaa deletellä pois, on arkistoitava tarpeelliset ja historiaakin. Nyt olen kotona laittanut miehen Vaiolle oman käyttäjätunnuksen ja saan taas asiani, tiedostoni ja valokuvani järjestykseen. Ehkä tämä on osa surutyötä, jota olen, tosin ilman yhtään kyyneltä, tehnyt työpaikan loppumisen myötä.

Huomenna on kuitenkin uusi päivä, ja olen jo laittanut uusia onkia veteen pyydystämään. Ei voi koskaan tietää, jos vaikka nappaisi.

Pientä remonttia kasvihuoneessa

Lasikasvihuoneemme täyttää tänä vuonna 3 vuotta. Uskomatonta. Jotenkin tuntuu, että juurihan se valmistui. Kasvihuone on rakennettu pääosin kierrätysosista ja nyt on ensimmäisen pikkukorjauksen aika. Kasvihuoneen pellon puoleiset ovet olivat työpaikalta poistettuja lasilla varustettuja sisäväliovia. Niissä on vanerilevy alaosassa, ja tiesimme jo ovia asentaessa, että se ei tulisi kestämään kovin monta talvea. Vaneri on kostuessaan alkanut kuplia ja maalit ovat kuoriutuneet pois.

Kostuneet vaneriosuudet revittiin pois ja ovi kuivatettiin auringossa. Liiterin noutovarastosta löytyi helmiponttipanelin pätkiä, joita olen säästänyt talon sisäkattoverhoilusta. Niistä sai alaosan verhoiluun sopivaa puutavaraa.

Normaalisti mies olisi hoitanut tämän kirvesmiespuolen ja minä vain maalauksen, mutta kun hän on nyt polvivammainen, ei hän pysty polvistumaan lattialle. Teimme työnjaon niin että minä mittasin ja hän sahasi laudat sopiviksi pätkiksi. Minä naputtelin laudat paikalleen dyckert-nauloilla. Laitoimme yläreunaan listaviritelmän varastosta löytyneestä koivulistasta, jonka päälle tuli tippalistaksi vanhaa ikkunan kittilistaa.

Oli ihan yllättynyt kuinka hyvin naulaaminen sujui. Olen tosi huono sahan ja vasaran kanssa, omasta mielestäni. Isänikin sanoi aikoinaan, että tarvitsisin paistinpannun vasaran sijaan osuakseni naulaan. Ehkä se on vain harjoituksen puutetta.

Ovesta tuli ihan passelin näköinen. Panelit sattuivat sopimaan leveydeltään hyvin oveen, tarvittiin vain pieni lisäsoiro saranapuolelle. Sitten vain maalia pintaan, Teho-öljymaalilla saa kauniin pinnan.

Lopputulos näyttää siistiltä ja toimii varmasti taas monta vuotta. Pikakorjaus ei vienyt paljon aikaa, ja maksoi vain maalin verran. Kannattaa säästellä hyvää puutavaraa, vaikka vähän pienempiäkin pätkiä. Tässä kuvassa näkyy pieni kauneusvirhe, jota en ollut edes muistanut. Ovet eivät ole ihan samaa paria, ja niissä on vetimet hieman eri korkeudella. Emme kuitenkaan halunneet ryhtyä hankalaan lukonsiirtourakkaan moisen pikkuvirheen takia. Eipä tuosta ole kukaan mitään huomauttanut tähän mennessä.

Puutarhakissat viihtyvät kasvihuoneen terassilla. Siellä viihtyvät kyllä muutkin kissat. Mies on yllättänyt muutamana aamuna naapurin kaksi kissaa loikoilemasta meidän terassilla, kun on mennyt avaamaan kasvihuoneiden ovia. Aamuaurinko lämmittää siinä mukavasti.

Puutarhakomposti kuormalavoista

Meiltä on puuttunut kunnollinen komposti puutarhajätteille. Näin jokin aika sitten Youtubessa videonpätkän, jossa tehtiin 3-osainen komposti kuormalavoista. Siitä se idea sitten lähti.

Työpaikalleni kerääntyy kuormalavoja ja olen niitä sieltä aina tuonut kotiin. Niitä on käytetty meillä jo aiemmin mm. polttopuiden alla, liiterissä puutavaran alustana, ja tehtiinpä niistä ruukutuspöytäkin jo puutarhaan. Nyt sain kaksi samankokoista isoa lavaa ja yhden vähän pidemmän ja kapeamman. Aikamiespoikani olivat käymässä kesäkuussa ja pyysin vanhempaa maalausavuksi. Lavat harjattiin puhtaaksi ja maalattiin ulkopuolelta mustalla spraymaalilla. Pinnasta ei tullut tasainen maalipinta, vaan se jätettiin vähän harvaksi ja laikukkaaksi.

Samankokoiset lavat laitettiin sivuseiniksi ja suorakaiteen muotoinen lava laitettiin pitkälle sivulleen ja kiinnitettiin sivuseinien yläosaan takaseinäksi. Takaseinän alaosaan laitettiin vielä yksi lauta tueksi. Sitten kiinnitettiin niittipistoolilla kanaverkkoa kompostin sisäseinien ympäri. Näin ulkoseinän ja kompostiaineen väliin jää kunnollinen ilmarako, eikä kompostikehikko lahoa niin helposti.

Kompostin alla on aiemmin laitettu suodatinkangas. Haravoin vain kompostin kohdasta kuorikatteet pois. Kompostin paikasta kiisteltiin vähän, mies ei olisi halunnut sitä seinän viereen. Jätimme siihen kuitenkin 20 cm raon seinän viereen, joten seinän ei pitäisi vahingoittua. Laitoimme pari poikittaistukea kehikon päälle ja etureunaan pystylaudat. Kuvasta näkyy, että etureunaan on ensin laitettu yksi vaakalauta, jonka päälle pystyt on naulattu. Näin etureunaan jää sopiva rako, johon voi latoa irtolautoja etuseinäksi sitä mukaa kuin kompostia täytetään.

Kaikki materiaalit kanaverkkoa lukuunottamatta ovat kierrätystavaraa. Laudanpätkät löytyivät liiteristä, etuseinäksi käytimme erilaisia panelin pätkiä liiterin noutovarastostamme. Osa niistä oli ennestään maalattuja, osa maalaamattomia. Vedin kaikkiin puuosiin mustaa maalia, jota tein sekoittamalla vernissaa ja mustaa taiteilijan öljyväriä. Hankasin maalin tiukkaan lautoihin, osa tuli vähän erisävyisiä riippuen alustasta, mutta ei se haittaa. Täytyy vielä virittää päälle rullattava muovi katoksi, ettei kompostiin sada liikaa vettä, eikä se toisaalta pääse haihduttamaan liikaa. Nyt meillä on vihdoin paikka, johon voin kantaa kaiken puutarhajätteen ja tuloksena saan ihanaa kompostimultaa.

Pihatien kitkentää ja ilmaisia taimia

Pihatiemme päällyste on tuollaista sepelimurskaa, jossa on mukana myös pienempää maa-ainesta. Ajatus oli kai laittaa siihen päälle vielä kivituhka, mutta tuollaisenaan se on toistaiseksi ollut. Ajan mittaan sepelille kertyy uutta multaa hajoavista lehdistä ja kasveista ja kivet jotenkin "häviävät" aineksen sekaan. Soralle alkaa kasvaa rikkaruohoja.

Tähän aikaan kesästä on toinenkin riesa. Pihallamme kasvaa 2-3 isoa jalavaa, yksi niistä juuri tuossa pihatien läheisyydessä. Jalavalla on yksi ärsyttävä ominaisuus: se alkaa keski- ja loppukesällä tiputtaa käppyräisiä ruskeita lehtiä. Niitä oikein sataa parhaaseen aikaan.

Niinpä pihatie on aika sottaisen näköinen vihreine rikkaruohoineen ja ruskeine lehtineen. Rikkaruohojen poisto on pakko tehdä käsin nyppimällä. En ole vielä keksinyt muuta tapaa. Minkäänlaiset rikkaraudat eivät kykene sepeliin. Myrkkyjä en halua käyttää. Siispä ei auta kuin nöyrtyä kiveyksen puoleen käsipelillä kitkemään.

Ainut apuväline mistä on jotain hyötyä tässä työssä on voikukkarauta, jolla kaivelen voikukan tyyppiset, pitkäjuuriset kasvit ylös. Toinen pistämätön kaveri on rakas kitkupenkkini. Penkki on ollut minulla montakymmentä vuotta. Kerran olen sen maalannut. Se alkaa olla aika kulunut, mutta en luovu siitä ennen kuin se hajoaa. Penkillä istuen eivät jalat kipeydy kitkentähommissa. Samalla kun kitken, kerään rumat ruskeat lehdet pois soralta.

Kukkapenkin reunalle on levinnyt rönsyilevä rentoakankaali. En ole sitä tähän penkkiin istuttanut, se on tullut jonkin siirretyn taimen mukana. Todella elinvoimainen maanpeitekasvi. Soralle leviävistä kasveista saa uusia alkuja jonnekin muualle ihan ilmaiseksi.

Huomaan että on tullut aika uudistaa tämä kukkapenkki. Siinä on kasvanut alusta lähtien jotain kurjenpolvilajia, joka on hyvin rento, pitkäversoinen ja menee ruman näköiseksi heti kukittuaan. Toisessa päässä penkkiä on taas matalaa pensasmaista, vaaleanpunakukkaista kurjenpolvilajiketta, jonka seassa kasvaa kolme pyöreää tuijaa. Kaipaan lisää selkeyttä tähän alueeseen. Keväällä siihen nousee vanhanaikaista oranssikukkaista idänunikkoa, joka on kaunis kukkiessaan, mutta jonka lehdet eivät ole kovin kauniit kuihtuessaan kukinnan jälkeen. Yleensä kiskonkin ne pois keskikesällä. Penkin reunassa on laventelia, joka kärsi viime talven pakkasista. Osa taimista on hyvässä kasvussa, mutta muutamat taimet on vaihdettava uusiin.

Sora näyttää jo paljon paremmalta, kun samalla suoristan nurmikon reunan, josta apilat yrittävät rönsyillä soritukselle. Edellinen asukas on laittanut apilaa sisältävää nurmisiementä. Itse en tykkää apilasta, koska se leviää vähän liian hyvin rönsyillään ja valloittaa helposti kukkaryhmiä.

Kyllä puutarhassa on paljon hommia. Kuten aiemmin olen kertonut, on mieheni tänä kesänä jalkapuoli, joten minulle on langennut ruohonleikkuu kaiken muun työn lisäksi. Tonttimme on 5000 neliötä, ja ruohikkoa riittää leikattavaksi. Tällaisena sateisena kesänä ruoho tuntuu kasvavan ihan silmissä.

Tässä olisi vielä yksi projekti, ruohonleikkuun lomassa. Sinisestä penkistä ovat lakat ja maalit jo melkein valmiiksi irronneet. Siklasin yksi päivä lakatut jalat puhtaiksi, ja olen sen jälkeen pikkuhiljaa putsannut penkin istuinta. Istuimen uusi väri on vielä valitsematta. Kotona lomailemassa käynyt poikani oli penkistä kiinnostunut, joten hän saanee sen. Ehkä hän saa päättää värinkin. Itse mietiskelin jotain kaunista harmaata, tai voisihan penkki olla vaikka musta. Katsotaan nyt.

Irtisanomisen etiikkaa

Olen nukkunut vähän huonosti ja herännyt aikaisin. Aamun aikaisina tunteina tulee mietittyä kaikenlaista. Myös töissä on keskusteltu tilanteista joihin jokainen joutuu kun työpaikalla on yt:t käyty ja irtisanominen on tosiasia.

Työkaverin joutuminen irtisanotuksi ei ole helppo tilanne kenellekään. Kun irtisanotuilla on vielä usean kuukauden työvelvoite, he joutuvat kohtaamisiin taloon jäävien työkavereiden kanssa. Toiset pahoittelevat ääneen ja toivottelevat hyvää jatkoa, ehkä kyselevät tulevaisuudensuunnitelmista. Jotkut kiertävät kaukaa, tai näyttävät vain vaivautuneilta. Ihan niin kuin potkut saaneella olisi joku tarttuva tauti, jonka saamista koettaa itse välttää.

Olemme työkavereiden kanssa paljon kahvitunneilla ruotineet tilanteita. Ei ole helppoa kun joutuu jatkamaan töitä, viemään niitä loppuun ja vastaamaan aiempiin sopimuksiin, palvelemaan asiakkaita ja vastailemaan näiden uteliaisiin kysymyksiin tilanteesta. Itse haluaisi vain laittaa oven kiinni, hoitaa hiljaa työt loppuun ja lähteä vähin äänin. Ei silloin ainakaan halua järjestää toisen yksikön kemuja tai kuunnella muiden puheita tulevaisuudesta.

Muilta odottaa tilanteeseen suhtautumista asiaan kuuluvalla vakavuudella, mutta ennen kaikkea hienotunteisuudella. Ei ole mukavaa, jos jäävät henkilöt linnoittautuvat läksiäisissä pöydän toiseen päähän puhumaan kovalla äänellä tulevista projekteistaan ja uusista työhuoneistaan. Tai toisesta yksiköstä tulee delegaatio kyselemään joutavaksi jääviä työpöytiä ja muita kalusteita. Joskus tuntuu, ettei joillakin ihmisillä ole minkäänlaista psykologian tajua.

Työpaikalla täytyisi myös ottaa huomioon, että irtisanottu, vielä työvelvoitetta suorittava henkilö ei ole täysin työkykyinen. Irtisanomista ei turhaan sanota pieneksi kuolemaksi. Se aiheuttaa keskittymishäiriöitä, surua ja masennusta, herkkänahkaisuutta, itkuherkkyyttä, jopa fyysisiä oireita kuten päänsärkyä, sydämentykytyksiä sekä unettomuutta ja uupumusta. Motivaation puute ja asioiden mielessä vatvominen voi aiheuttaa virheitä, jotka nekin harmittavat.

Minulla on nyt onneksi pian viiden viikon loma edessä. Saan keskittyä ihan vain itseeni ja perheeseen. Toivottavasti puutarhaterapia ja perheen kesken vietetty vapaa-aika auttavat taas nauttimaan elämästä.

Ps. Seuraavalla kerralla lupaan jotain ihan muuta. Tämä oli nyt vain sanottava.

Elämä jatkuu

Tänään sain työpaikalta sitten työsuhteen irtisanomislapun käteen. Ei se ollut mikään yllätys. Meidän toimipisteen toiminta lakkaa ja kaikki irtisanottiin. Ehdinkin olla lähes 10 vuotta tässä työpaikassa. Siihen aikaan mahtuu hyviä ja vähän huonompiakin päiviä. Tällä hetkellä harmittaa eniten mahtavan työtiimin hajoaminen. Joka päivä oli mukava tulla töihin, kun tiesi että on porukan tuki takana, ja aina voi nauraa vaikeuksille päin naamaa.

Kyllä niille tänäänkin naurettiin, vuorotellen käytiin laput vastaanottamassa ja väännettiin vitsiä. Sääliksi käy monta muuta työkaveria, joille irtisanominen tulee yllätyksenä. Jotkut saavat lähteä saman tien. Itsellä on vielä työvelvoitetta kesän ajan, lomat poislukien. Saan raivattua turhat paperit pois ja arkistoitua kaiken kuntoon. Minulle on tärkeää, että jälkeeni ei jää epäselviä asioita. Saan itselleni rauhan kun tiedän, että olen työni tehnyt kunnialla loppuun asti.

Nyt on sitten aikaa keskittyä olennaiseen, eli puutarhanhoitoon ja harrastuksiin. Täytyy laittaa mietintämyssyyn mitä sitä haluaa tehdä jatkossa. Tällaista pysähtymisen aikaa minulla ei ole oikein ollutkaan, oikeasti. Ties mitä tästä vielä kehittyy.

Selityksiä selityksiä

Juuri kun olin pääsemässä taas juonesta kiinni tähän blogin pitämiseen, alkoi erinäisten sattumien suma ja elämään tuli liikaa kaikkea. Huhtikuun alussa alkoivat työpaikalla yt-neuvottelut, joista odotellaan tulosta ensi viikon loppuun. Onhan näitä ollut ennenkin, mutta tällä kertaa vähennystarve on niin suuri, että taitaa sattua omalle kohdalle. Olen ehtinyt jo surra, iloita, huolestua, innostua ja vaikka mitä tässä välillä. On tehty B-suunnitelmaa ja vähän C-suunnitelmaakin. Juuri tällä hetkellä en ole moksiskaan jos arpa osuu kohdalle. Laskeskelin tänä aamuna, että olen saanut olla yhtäjaksoisesti työelämässä 31 vuotta ensi syksyyn mennessä, jolloin irtisanomisaika päättyisi. Onhan se aika hyvin tänä päivänä.

No, sitten sattui miehelle tapaturma tuossa huhtikuun puolivälissä ja elämä muuttui taas. Nyt on ollut leikkaus ja jalka paketissa ja muitakin vaurioita. Kevään projektisuunnitelmat vaihtuivat pitkään toipumiseen keppien kanssa könkäten. Onneksi kuitenkin toipuminen on hyvässä vauhdissa, eikä mitään kovin pysyvää vammaa pitäisi jäädä. Katon maalaus jäi kesken ja muutkin ulkomaalaussuunnitelmat odottavat nyt vähän aikaa.

Miehen toipilasaikana minulle on tietysti langennut entistä enemmän kotityöt. Nyt sen huomaa miten paljon kotona oleva puoliso on hoitanut, ruoanlaitosta siivoukseen ja ruohonleikkuut päälle. Nyt teen ostoslistoja, käyn työmatkalla kaupassa ja vien roskat, täytän ja tyhjennän tiskikonetta ja pyykkikonetta. Siis kaikkea sitä mitä normaalisti perheenäiti tekee, mutta meillä mies on hoitanut. Huomaan itse, että en ole imuroinut aikoihin. Ruoanlaittokin tuntuu pitkästä aikaa ihan oudolle, ja varsinkin se ruokalistojen suunnittelu. Tosin mies on nyt alkanut jo touhuta kaikenlaista, ja pystyy kyllä avustettuna tekemään jo esim. ruokaa ja pieniä askareita. Hän on sitkeää laatua eikä halua olla passattavana.

Nyt on sitten vielä tietysti puutarhan kevätkiireet lisäksi. Ison pihan haravointiin menee jo oma aikansa, kukkapenkkien siivous on vielä kesken ja komposti levitys ja kaikki. Onneksi minulla oli muutamia lomapäiviä pitämättä, niin sain perunat istutettua ja vähän kasvimaatakin aloitettua. Tomaatit venyvät sisällä, ne täytyy siirtää kasvihuoneeseen heti viikonloppuna. On ollut kylmiä öitä, niin ei ole uskaltanut. Kyllä tekemistä riittää joka puolella minne vain katsoo. Äitienpäivälahjaksi kävin ostamassa päärynäpuun ja istutin sen viikonloppuna. Ostin myös mansikantaimia ja istutin lavaan. Kasvimaita olisi perattava ja kylvettävä. Ja se ruohonleikkuukin vielä! Kyllä tässä bloginpito on jäänyt sivuun. Ehkä sen voin antaa itselleni anteeksi.