tiistai 12. heinäkuuta 2016

Pihatien kitkentää ja ilmaisia taimia

Pihatiemme päällyste on tuollaista sepelimurskaa, jossa on mukana myös pienempää maa-ainesta. Ajatus oli kai laittaa siihen päälle vielä kivituhka, mutta tuollaisenaan se on toistaiseksi ollut. Ajan mittaan sepelille kertyy uutta multaa hajoavista lehdistä ja kasveista ja kivet jotenkin "häviävät" aineksen sekaan. Soralle alkaa kasvaa rikkaruohoja.

Tähän aikaan kesästä on toinenkin riesa. Pihallamme kasvaa 2-3 isoa jalavaa, yksi niistä juuri tuossa pihatien läheisyydessä. Jalavalla on yksi ärsyttävä ominaisuus: se alkaa keski- ja loppukesällä tiputtaa käppyräisiä ruskeita lehtiä. Niitä oikein sataa parhaaseen aikaan.


Niinpä pihatie on aika sottaisen näköinen vihreine rikkaruohoineen ja ruskeine lehtineen. Rikkaruohojen poisto on pakko tehdä käsin nyppimällä. En ole vielä keksinyt muuta tapaa. Minkäänlaiset rikkaraudat eivät kykene sepeliin. Myrkkyjä en halua käyttää. Siispä ei auta kuin nöyrtyä kiveyksen puoleen käsipelillä kitkemään.


Ainut apuväline mistä on jotain hyötyä tässä työssä on voikukkarauta, jolla kaivelen voikukan tyyppiset, pitkäjuuriset kasvit ylös. Toinen pistämätön kaveri on rakas kitkupenkkini. Penkki on ollut minulla montakymmentä vuotta. Kerran olen sen maalannut. Se alkaa olla aika kulunut, mutta en luovu siitä ennen kuin se hajoaa. Penkillä istuen eivät jalat kipeydy kitkentähommissa. Samalla kun kitken, kerään rumat ruskeat lehdet pois soralta.


Kukkapenkin reunalle on levinnyt rönsyilevä rentoakankaali. En ole sitä tähän penkkiin istuttanut, se on tullut jonkin siirretyn taimen mukana. Todella elinvoimainen maanpeitekasvi. Soralle leviävistä kasveista saa uusia alkuja jonnekin muualle ihan ilmaiseksi.


Huomaan että on tullut aika uudistaa tämä kukkapenkki. Siinä on kasvanut alusta lähtien jotain kurjenpolvilajia, joka on hyvin rento, pitkäversoinen ja menee ruman näköiseksi heti kukittuaan. Toisessa päässä penkkiä on taas matalaa pensasmaista, vaaleanpunakukkaista kurjenpolvilajiketta, jonka seassa kasvaa kolme pyöreää tuijaa. Kaipaan lisää selkeyttä tähän alueeseen. Keväällä siihen nousee vanhanaikaista oranssikukkaista idänunikkoa, joka on kaunis kukkiessaan, mutta jonka lehdet eivät ole kovin kauniit kuihtuessaan kukinnan jälkeen. Yleensä kiskonkin ne pois keskikesällä. Penkin reunassa on laventelia, joka kärsi viime talven pakkasista. Osa taimista on hyvässä kasvussa, mutta muutamat taimet on vaihdettava uusiin.


Sora näyttää jo paljon paremmalta, kun samalla suoristan nurmikon reunan, josta apilat yrittävät rönsyillä soritukselle. Edellinen asukas on laittanut apilaa sisältävää nurmisiementä. Itse en tykkää apilasta, koska se leviää vähän liian hyvin rönsyillään ja valloittaa helposti kukkaryhmiä.

Kyllä puutarhassa on paljon hommia. Kuten aiemmin olen kertonut, on mieheni tänä kesänä jalkapuoli, joten minulle on langennut ruohonleikkuu kaiken muun työn lisäksi. Tonttimme on 5000 neliötä, ja ruohikkoa riittää leikattavaksi. Tällaisena sateisena kesänä ruoho tuntuu kasvavan ihan silmissä.


Tässä olisi vielä yksi projekti, ruohonleikkuun lomassa. Sinisestä penkistä ovat lakat ja maalit jo melkein valmiiksi irronneet. Siklasin yksi päivä lakatut jalat puhtaiksi, ja olen sen jälkeen pikkuhiljaa putsannut penkin istuinta. Istuimen uusi väri on vielä valitsematta. Kotona lomailemassa käynyt poikani oli penkistä kiinnostunut, joten hän saanee sen. Ehkä hän saa päättää värinkin. Itse mietiskelin jotain kaunista harmaata, tai voisihan penkki olla vaikka musta. Katsotaan nyt.

4 kommenttia:

  1. Sinulla ei hommat lopu! Kaupunkiasuntoni vieressä on kadunvarsipuina jalavia, ja nuo käppyrälehdet olivat putoilleet sielläkin runsain mitoin. Ja ne tekevät siementaimiakin todella hanakasti. Muuten kyllä kaunis puu. Ihanan siisti tuli nurmen reunasta. Söpöt on molemmat jakkarat kuvassa ja kitkentäjakkarasi myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jalava on ihan komea puu, roskaamisesta huolimatta. Jakkaroita en voi jostain syystä vastustaa.

      Poista
  2. Kova työ on putsata tie, huh, huh. Sitten on vielä kukkamaa.
    Mullakin on muutamia kukkia, jotka kasvavat niin korkeiksi, että ne makaa maata pitkin, en tykkää yhtään .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo voisi olla vähän helppotöisempi. Mutta terapiaahan nuo puutarhatyöt ovat, toisaalta.

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin, ilahdun jokaisesta!