Täydellinen säilytyskaluste

Kuten neitsyen merkeissä syntyneelle kuuluu, olen minäkin järjestyksen ystävä. Pidän (periaatteessa) siisteydestä ja järjestyksessä olevasta kodista. Aina en tähän tavoitteeseen pääse, koska en jaksa siivota ja järjestää koko ajan. Mutta käytän mielelläni kaikenlaisia apuvälineitä asioiden järjestämiseen.

Minulla kävi tässä äskettäin hyvä tuuri. Avasin suuni oikeassa paikassa ja sain hankittua mahtavan säilytyskalusteen edullisesti (ilmaiseksi). Täydellisen tuntuisen kalusteen sisuksiin on mahdollista lajitella ainaisesti kadoksissa olevat kodin  pikkutavarat yhteen paikkaan nimilappujen taa. Kaappi on vanha ja vähän kulahtanutkin, mutta minusta tuollaisenaan kelpaa aivan hyvin tarkoitukseensa.

Näin viattomalta tämä kaappi näyttää päällepäin. Tavallinen koivukaappi, vanhaa koulukalustemallia. Mutta sisältä se on mahtava tilaihme.

Siinä on kolmekymmentä vetolaatikkoa, tai tarkkaan sanottuna yksi laatikko puuttuu. Laatikoissa on paikka etiketille, johon voi merkitä laatikon sisällön. Ne ovat puuta ja tosi vankan tuntuisia. Ei mitään melamiini- tai muovilaatikoita. Laatikot ovat mitoiltaan käytännöllisiä; niihin mahtuvat esimerkiksi ohuet pahvikansiot, isot muovitaskut yms. tilaavievät tavarat. Laatikon korkeus rajoittaa hieman sisältöä, mutta löysin ihan kaikkiin laatikoihin laitettavaa.

Kuvat ovat vähän epäteräviä, valoa oli vähän. Minusta on ihanaa, että minulla on nyt omat laatikot mm. Toimistolle, Postitukselle, Pienraudalle (ne ärsyttävät pienet nippelit, ruuvit, sinkilät, kiinnitystarvikkeet ym. jotka ovat aina kadoksissa), Käyttöohjeille, Muistilehtiöille, Kopiopapereille, Käsityötarvikkeille (mm. mitat, mittanauhat, huovutusneulat, saksenterottimet jne.) ja jopa Ulkovaloille. Muutamaan laatikkoon mahtui vielä Pellavalangat, Puuvillalangat ja Valokuvat.

Yläosassa on lokerikko-osio, joka on sen verran korkea, että siihen hyvin mahtuvat Ikean vanerilehtikotelot, joihin saan pystyyn Välilehdet, Tarrat, Vihkot, Kalenterit jne. Keskilokeroon mahtuvat kameran tarvikkeet, erilaiset laturit ja välijohdot, ulkoinen kiintolevy ja mokkula. Valkoisessa kassalaatikossa on - yllätys yllätys - vanhoja pennejä.

Myös iso vanha rei'ittäjä ja kirppisnitoja mahtuvat hyllylle. Saan sinne myös järkkärini välisäilytykseen. Sain valita pyöreitä vuosia täyttäessäni työpaikan lahjan itse - ehdin sen juuri saada ennen työsuhteen päättymistä. Valitsin digijärkkärin, jonka olisin joka tapauksessa ostanut. Nyt täytyisi vielä opetella käyttämään sitä. Toistaiseksi aika on mennyt puutarhassa touhuamisen lisäksi tavaroiden järjestämiseen ja uuden kännykkäni opetteluun - se kun on eri käyttöjärjestelmällä varustettu kuin työkännykkäni oli. Jouduin hankkimaan vihdoin älypuhelimen, kun olin siihen töissä tottunut.

Kaapin päälle keräsin kaikki tilkkutyökirjani yhteen pinoon. Sain serkultani perintönä muutamia kirjoja ja ison pussillisen kankaita sekä uuden leikkausalustan ja viivaimen. Hän menehtyi vain 5 vuotta minua vanhempana syöpään. Nyt ajattelen aina häntä, kun selailen kirjoja tai katselen tilkkujani. Kirjojen lisäksi kaapin päällä ovat kauniisiin vanhoihin lasipurkkeihin lajittelemani mosaiikkipalaset. Sain valmiiksi leikeltyjä palasia lopetetun työpajatoiminnan jäljiltä useita muovilaatikollisia. Olen jo pitkään halunnut kokeilla mosaiikin tekoa. Nyt minulla alkaa olla tarvikkeet koossa. Missä vain vapaa aika?

Olen joutunut tyhjentämään työkoneeltani valokuvia ja tiedostoja jotka ovat omiani. Uskomattoman paljon työtä on melkein 10 vuoden työhistorian hävittämisessä. Kaikkea ei voi vain laittaa deletellä pois, on arkistoitava tarpeelliset ja historiaakin. Nyt olen kotona laittanut miehen Vaiolle oman käyttäjätunnuksen ja saan taas asiani, tiedostoni ja valokuvani järjestykseen. Ehkä tämä on osa surutyötä, jota olen, tosin ilman yhtään kyyneltä, tehnyt työpaikan loppumisen myötä.

Huomenna on kuitenkin uusi päivä, ja olen jo laittanut uusia onkia veteen pyydystämään. Ei voi koskaan tietää, jos vaikka nappaisi.