keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Uusi elämä

Työttömän "laiskat" päivät loppuivat. En toki päässyt töihin, vaikka muutamaan paikkaan ehdinkin hakea. Huomasin joulukuussa ilmoituksen Restaurointikisällin ammattitutkinnosta lähioppilaitoksessa. Hetken mietittyäni laitoin hakemuksen menemään. Olenhan nuorempana opiskellut kyseistä tutkintoa vuorotteluvapaalla lukuvuoden verran, silloin tutkinto oli 2-vuotinen. Tykkäsin siitä alasta kovin, mutta silloin ei ollut mahdollisuutta jatkaa opintoja loppuun, vaan oli mentävä takaisin töihin. Nyt oli uusi mahdollisuus. Sainkin tammikuussa haastattelukutsun ja sain opiskelupaikan. Hakijoita oli juuri riittävä määrä että koulutus voi alkaa. Koulutus kestää vajaan vuoden.


Restaurointikisälli työskentelee vanhojen rakennusten parissa. Olen ihan hurahtanut vanhoihin taloihin. Olen nähnyt vanhoista taloista unia nuoresta asti. Vaeltelen  unissa loputtomissa huoneissa, joissa on vanhoja huonekaluja ja hirveästi mielenkiintoisia tavaroita. Minusta vanhoissa taloissa on erilainen henki, ne tuntuvat jotenkin kotoisammilta kuin uudet. Olen muutenkin hyvin kierrätyshenkinen, joten tämä koulutus sopii minulle kuin nenä päähän.


Tulemme opiskelemaan pääasiassa asiakkaan hirsitalossa, jossa työtä riittää. Hirsiä on vaihdettava, ikkunoita korjattava, lasitettava ja kitattava, lattioita avattava ja tutkittava. Olen ihan täpinöissäni, että pääsen tekemään mielekästä työtä ja oppimaan samalla korjausrakentamista vanhoilla hyviksi todetuilla työtavoilla ja luonnonmukaisilla materiaaleilla. Heti opiskelun alkuun sattui talviloma, joten olen tällä viikolla kotona lueskellut hirsitaloista, opiskellut tyylihistoriaa ja hankkinut työvaatteet ja turvakengät. Ensi viikolla päästään aloittamaan opinnot toden teolla. Minulle sattui hyvä tuuri, sillä remontoitava talo sijaitsee reilun 5 kilometrin päässä kotoa.


Työkkärikin hyväksyi koulutuksen, vaikka vaikutti siltä kuin tekisivät minulle suurenkin palveluksen hyväksyessään sen, että saan opiskella työttömyystuella, eli tehdä jotain mielekästä päivilläni, sen sijaan että makaisin vaan apaattisena kotona. Merkillinen järjestelmä tämä te-toimistojen toiminta. Jouduin perustelemaan opiskeluun hakemiseni, ja pääsin koulutukseen lähinnä siksi, että se on niin lyhyt. Työttömällä ei passaa olla omia unelmia tai omaa tahtoa.

Ensi viikolla siis suuntaan opintoihin ilolla. Toivon ja uskon, että tämä on parasta lääkettä mielialalleni näin kevättä odotellessa.

6 kommenttia:

  1. Hieno juttu (paitsi tuo TE-toimiston asenne), ei ole parempaa juttua nostattamaan mieltä kuin uuden oppiminen ja kiinnostuminen jostakin! Osaavalle vanhan korjaajalle on aina töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, en jaksa itseäni rasittaa tuolla te-toimiston asenteella juuri nyt. Pääasia on että minulla on jotain odotettavaa joka aamu!

      Poista
  2. Onnea opintoihin ja, että niistä on täpinöissään on piste ii:n päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Motivaatio on pääasia opinnoissa, olen sen huomannut.

      Poista
  3. Uudet alut ovat hienoja, kaikkea hyvää opintoihisi, taatusti tulet viihtymään. Virastojen kanssa sähläys on aina yhtä rasittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat! Joskus ei saa itse tehtyä päätöksiä, vaan joku muu potkaisee. Nyt ei ole mitään menetettävää. Joka päivä on uusi ihana alku.

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin, ilahdun jokaisesta!