maanantai 31. heinäkuuta 2017

Puutarha heinäkuun viimeisenä


Mukavaa elokuun alkua kaikille puutarhaihmisille. Kiersin tänään puutarhassa Nikonin kanssa ja näpsin kuvia pitkästä aikaa. Tässäpä kierros teillekin. Aloitetaan tahattomasta kauneudesta: tämä on viime kesän kehäkukkapenkin peruja oleva itsestään kylväytynyt penkki, jossa olevien liilojen kukkien alkuperästä tai nimestä minulla ei ole hajuakaan. Kauniisti ne kuitenkin sopivat kehäkukkien pariksi.

Kuten taisin kesäkuulla kertoa, olen tehnyt uuden kukkapenkin laajentamalla pientä pyöreää penkkiä sakokaivon kannen ympärille. Tässä kuva penkistä heti istutuksen jälkeen kesäkuulla.



Suurin osa kasveista on omia jakotaimia, siemenestä kasvatettuja taimia tai edelliskesän syysalesta hankittuja, nimettömiä taimia. Siksi kuvittelin laittaneeni penkin takaosaan sinipiikkiputkea, kunnes taimet kukkivat ja osoittautuivat punakukkaisiksi, olivatkin Knautia Macedonicaa, eli etelänruusuruohoa. Väri on sinänsä ihan penkkiin sopiva, mutta olisin ehkä sijoittanut ne eri paikkaan. No, ainahan niitä voi siirrellä! Penkin reunaan keräsin vanhoista Polka-mansikoistamme rönsytaimia.


Täytyy sanoa, että olen ollut tyytyväinen siihen, että heti alusta lähtien kukassa on ollut koko ajan jotain. Aluksi iirikset ja unikot, nyt sormustinkukat, ruusuruohot, tädykkeet ja ritarinkannukset sekä itse kasvattamani leijonankidat. Seuraavaksi kukkaan tulevat mm. liljat sekä auringonkukat ja myskimalvat, jotka ovat myöhässä kukkivia tämän kevään siementaimia.




Tässä ruusuruohon kanssa Virginiantädyke, Veronicastrum virginicum, jossa on huomiotaherättävät kukinnot. Jo näin ensimmäisenä vuonna se näyttää komealta. Tämä oli harvoja tämän kevään taimiostoksiani.



Tämä rantatädyke, Veronica longifolia, on lempikasvejani. Väri on upea, ja nuo pitkät, aaltoilevat kukinnot sopivat monen muun kasvin seuralaiseksi. Takana pilkottaa sormustinkukka, toinen lempikukkani. Nämä tädykkeen juurakot selvittelin rikkaruohojen seasta vanhasta penkistä ja jaoin useaan osaan.



Punakukkainen kärsämökin käy hyvin väriltään kukkapenkin pääasiassa kylmiin värisävyihin. Taimistossa ei ollut muita värejä saatavana, ja pelkäsin sen olevan liian "punainen" meidän pihalle. En oikein välitä kirkkaan punaisista kukista, harrastan enemmän kylmiä sävyjä. Jään mielenkiinnolla odottelemaan mitä muuta kukkivaa on tulossa.


Joku ehkä muistaa viime kevään ikävän katolta putoamisen; mies oli menossa köyttä kiinnittämään katon maalausta varten ja liukastui. Katon maalaukseen tuli pakollinen reilun vuoden mittainen tauko. Tänä kesänä paikalle on pystytetty telineet, ja turvaköysi on paikallaan ja mieheen kiinnitettynä. Tämä lape on jo maalattukin, ja mies kiinnittää piippuun tukipuita pellitystä varten. Tämä yksi piippu on ollut ilman peltiä ja oli maalattu punaisella, entisellä katon värillä.


Kissat voivat pääsääntöisesti hyvin, Mimmillä oli ummetusta alkukuusta ja jouduimme seuraamaan tilannetta vähän huolestuneina. Mimmi juo aika vähän, ja jouduimme säännöstelemään kuivamuonan kulutusta. Nyt tilanne vaikuttaa normaalilta. Lisää uutisia ensi kerralla. Ehkäpä myös kuvia kesämökin ekovessasta, jonka rakensimme viime käynnillä. Vielä pientä fiilausta vaille valmis.

4 kommenttia:

  1. Onpa kauniita kukkayhdistelmiä! Ekassa kuvassa on kuin harakankelloa, mutta jos nuo liuskaiset lehdet kuuluvat kukalle, ei se sitten olekaan sitä.
    Ihanat tädykkeet, oi että. Kunpa peurat eivät söisi niitä! Virginiantädyke on tosissaan kaunis.
    Kiva tuo uusi penkki!
    Mimmille parempaa oloa, toivottavasti ei ummetus enää vaivaa. Olen alkanut antaa Mustille fibre-nappuloita, kun sillä ehkä iän vuoksi on vatsa yleensä aika kovana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua alkoi vaivaamaan tuo liilanpunainen kukka ja kävin poimimassa penkistä yhden. Otavan värikasviosta sitten kuvan perusteella tunnistin kasvin Pelto-kurjennokaksi. Se olikin jo kuvan oton jälkeen pudottanut suurimman osan terälehdistä.
      Kyllä minustakin tädykkeet ovat ihania. Meilläkin noita peuroja aina liikkuu, mutta kukat ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa. Kasvimaalla ovat syksyllä vierailleet, jos sinne on jotain syötävää jäänyt.
      Mimmi onnistuu aina oireilemaan viikonloppuna, jolloin ei saa eläinlääkärin ohjeitakaan. Netistä löysin sitten ohjeita antaa Levolacia muutamia millilitroja kerralla ruokaan, ja se yhdessä satunnaisen parafiiniöljytujauksen kanssa tuntuivat auttavan. Terveisiä Mustille ja Ransulle!

      Poista
  2. Paljon on vielä kukkia.
    Hui kauheaa toi putoaminen. Meillä juuri tehdään autotalli/katoksen kattoremonttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katolle vain turvavälineiden kanssa, se on opittu. Olkaahan varovaisia.

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin, ilahdun jokaisesta!