torstai 2. lokakuuta 2014

Lopetetaan kaikki


Lehdet ovat pullollaan yt-neuvotteluja ja irtisanomisia. Tänään olin kokouksessa eri paikkakunnilta olevien samalla alalla työskentelevien kanssa. Yhdellä oli koko firma loppumassa, yhdellä oli yt:t päällä ja yhdellä oli kuukausi työtä jäljellä. Sitten sen konkretian vasta tajuaa, kun tuttavat joutuvat työn loppumisen eteen.

Tuntuu ettei mikään kannata, ei ole varaa mihinkään, kaikessa pitää säästää. Mitäpä tässä suotta pyristellään kuluja kasvattamassa. Lopetetaan samantien kaikki.


Voihan sitä jäädä sänkyyn makaamaan, eipä kannata yrittää. Tiedotusvälineet toitottavat yhdestä suusta, miten huonosti meillä menee, talous vaan syöksyy, työntekijöitä irtisanotaan, kukaan ei kuluta. Eipä sitten ihme, etteivät kuluttajat uskalla ostaa mitään, vaan laittavat rahat sukanvarteen odottelemaan parempia päiviä. Mistähän niitä parempia päiviä meille tulee, jos kaikki lopettavat elämisen.


Olen myös ollut havaitsevinani uudenlaisen ilmiön. Työssä pitkään olleet ihmiset, muutama tuttavakin, ottavat lopputilin. He eivät jaksa enää tässä oravanpyörässä. He jäävät kotiin hoitamaan lapsenlapsia tai kutovat mattoja tai vaan jäävät elpymään uupumuksesta ja hoitamaan puutarhaa. Heidän tehtävänsä jaetaan työpaikalla jäljelle jääville, jotka puolestaan väsyvät työtaakkansa alle. Uutta tässä ilmiössä on se, että he jättäytyvät vapaaehtoisesti tyhjän päälle. Uutta työtä ei ole tiedossa. Ei ole varasuunnitelmaa. On vain kestämätön väsymys.

 
Kyllähän se masentaa töihin jääviäkin. Mutta varmaan menee taas muutama kuukausi ja kaikki tottuvat tilanteeseen. Tehdään vähän enemmän töitä, ja taas vähän enemmän jää tekemättä. Niska kipeytyy lisää ja tulee rytmihäiriöitä. Voihan sitä pitää pari tasausvapaapäivää että pääsee taas tasapainoon. Lenkkipoluille tulee lisää käyttäjiä, koska liikuntahan auttaa palautumaan. Ehkä joku taas käy masennuslääkkeet ja jää petinpohjalle. Joku toinen potee huonoa omatuntoa, koska on kuitenkin vielä se työpaikka.

Anteeksi tämä vuodatus. Jotenkin vain niin ahdistaa tämä kaikki.

6 kommenttia:

  1. Hyvä vuodatus! Nämä asiat minunkin mielessäni pyörivät, näin työttömän näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina välillä pitää vuodattaa. On sitten helpompaa vähän aikaa. Tänään olen taas onnellinen työpaikasta: on viikonloppukin tulossa!

      Poista
  2. Hyvin sanottu...mitäs tuohon lisäämään...
    välillä vaan ei osaa iloita työpaikastaan, koska ilmapiiri ja ihmissuhteet siellä ovat kehnot. En voi sanoa itseäni irti ja paikan vaihto tuskin kovasti auttaisi.
    Sitten taas kun muistan sen , että se on vaan työpaikka ja aina ei niin hauskaa tarvii ollakaan mieli kohenee.
    Jaksellaan ♡
    Ilonhetkiä tulevaan viikkoosi .

    VastaaPoista
  3. Kiitos kiitos! Olin tässä lomalla viime viikon, tosin työlomalla äidin luona. Työpaikka on tosiaan hyvä olemassa, ainakin palkkapäivinä sen muistaa! Eiköhän se tästä, vaikka pimeää päin mennään.

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos ymmärtämisestä! Joskus vaan on näitä päiviä...

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin, ilahdun jokaisesta!