torstai 13. lokakuuta 2016

Orangerien syyssiivousta ja sytykeruusuja

Nyt se on päätetty. Orangeriestamme tulee oleskelu- ja taimikasvatushuone. Tein kaksi päivää kasvihuoneessa urakalla töitä. Raivasin tomaatinrungot, keräsin vihreät tomaatit sisälle kypsymään, kannoin tomaattilaatikot ulos. Lakaisin lattiat, kannoin ylimääräiset rojut pois ja moppasin lattian. Ensi kesänä tomaatit kasvavat vain muovihuoneessa. Ne eivät selvästikään tuota niin hyvin tomaatteja orangeriessa. Siellä ei ole tällä hetkellä riittävästi valoa, eikä myöskään pörriäisiä ole liikkunut tarpeeksi. Talven aikana kaadamme suuren koivun, joka varjostaa kasvihuonetta. Lähellä oleva suuri syreeni saattaa myös kaivata pientä leikkaamista. Myös villiviini on kivunnut ikkunaseinän yläosaan.


Näyttäähän se tietysti hyvältä, villiviinin peitossa. Villiviiniä saa olla jatkuvasti suitsemassa, että huone ei ihan peity siihen. Tämä mennyt kesä oli aika rehevän kasvun kesä muutenkin.


Tomaatit kasvattivat kyllä hyvin vartta, mutta hedelmien kehittyminen oli vajavaista. Niitä tuli aika myöhään kesällä, eli ne eivät myöskään ehtineet kypsyä ajoissa. Kieltämättä tomaattirivistö myös varjostaa koko huoneen. Orangerien luonne muuttuu aika lailla, kun tomaatit ovat poissa ja tilalla on esimerkiksi pöytä ja penkki. Kas näin.


Iso pöytä on ollut kesän ulkona puutarhakatoksessamme. Pöytä on edellisten asukkaiden peruja, jykevää tekoa ja riivatun painava. Tavallisesti olemme siirtäneet sen talveksi suojaan talon takaterassille. Tällä kertaa kannoimme sen kasvihuoneeseen. Jotenkin se tuntuu istuvan tuohon aika hyvin.


Tänään lämmitin kasvihuoneen kaminaa, joka on oikeasti vanha mustaksi maalattu saunanuuni, jonka päällä on metallilevy. Puiden syttymisen kanssa taistellessani muistin talteen ottamani munakennot ja purkkiin keräämäni kynttilänjämät ja päätin tehdä kasvihuoneeseen sytykeruusuja.


Sytykeruusujen ohje löytyy vaikka googlaamalla. Ideana on siis rullata tuollaisen "kupin" sisään kannesta revittyä kaitaletta niin että syntyy ruusunkukan näköinen paperikoriste. Se uitetaan sitten steariinissa. Minä tein tällä kertaa helpommalla tavalla ja valutin vain palavasta kynttilänjämästä steariinia ruusujen päälle.


Ruusuista tulee niin kauniita, ettei niitä oikein raatsisi polttaa. Voihan niitä ensin pitää koristeena vähän aikaa.



Värikkäistä kynttilänjämistä saa ruusuihin väriä.


Orangeriessa on vielä muutama huonekasvi, suurin osa pelargoneista, oliivit ja muutama muu talvetettava kasvi nauttimassa syksyn viimeisistä valoisista päivistä. Pakkanen ajaa kohta kantamaan kasvit kuistille ja muihin sisätiloihin. Viime yönä kasvihuoneen sisällä oli ollut jo -0,2 astetta. Orangerie jää odottelemaan uutta kevättä, siivottuna ja puunattuna talviasuunsa.


Veera hehkuu puhtaan valkoisena rapun vieressä. Miten se onnistuukin pysymään noin siistinä?

7 kommenttia:

  1. Onpa komeat villiviinit! Sytekeruusut ovat näppärä keksintö, olen turvautunut niihin usein takkaa sytytellessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva nähdä ehtivätkö villiviinit punastua ennen kuin lehdet putoavat!

      Poista
  2. Niin ja ovat vielä kauniitakin!

    VastaaPoista
  3. Tuo on kyllä tosi hyvä keksintö, roskasta tehdään hyötyä. Hyvä sinä ahkera! T.lissu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisen roska on toisen..... no, aarre tai materiaali, miten sen ottaakin. Ihan selvä askartelunohjaaja. Miksiköhän en alkanut?

      Poista
    2. Toisen roska on toisen..... no, aarre tai materiaali, miten sen ottaakin. Ihan selvä askartelunohjaaja. Miksiköhän en alkanut?

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin, ilahdun jokaisesta!