Uniongelmia

Äiti soitti eilen sairaalasta. Hän oli nukahtanut kotona ruoan ääreen ja pudonnut lattialle. Äidillä on ollut nukahtamisongelmia mielestäni viime kesästä saakka. Hän saattoi alkaa vaipua uneen tuolissa istuessaan, ihan keskellä aamupäivää. En tiedä johtuuko nukahtelu huonosta nukkumisesta yöllä, vai onko taustalla jotain muuta. Joka tapauksessa 112-pojat olivat vieneet hänet sairaalaan tutkittavaksi. Illalla hän pääsi kuitenkin kotiin.

Pimeä vuodenaika aiheuttaa monelle väsymystä. Tuntuu ettei mikään unen määrä riitä. Joudun itse työaamuina nousemaan jo klo 5.30, ja kyllä se on vaikeaa. Onneksi pääsen joulun jälkeen siirtymään lähemmäs kotia töihin. Ja alkaahan se päiväkin pian pidentyä.

My mother has been sleepy during daytime since last summer. She can fall asleep sitting in a chair in the middle of day. Last night she called me and told me she had fallen asleep and fallen down from the chair. She called 112 and the ambulance boys took her to the hospital for a check up. The dark days of autumn and winter can cause sleepiness to many of us. No amount of sleep seems to be enough. After Christmas though the days start getting longer again.

Päivän joulukortti

12

Päivän joulukortti

Joulukortitkin pitäisi kirjoittaa ja lähettää. Huomenna sekin homma edessä, ettei jää viime tippaan. Töissä oli tietoyhteydet poikki, joku kaivuri oli vähän kauhaissut väärästä paikasta. Päivän joulukortti on siksi myöhässä. Tänään söin kolmannen jouluaterian. Toivottavasti ei niistä mene maku ennen joulua.

Päivän joulukortti

11

Ensimmäinen kevätkatalooki

  

Eilen tuli postissa kevään merkki: ensimmäinen siemenluettelo. Jotenkin ei tässä joulutouhun keskellä vielä osaa alkaa miettiä siemeniä. Niiden aika on heti uudenvuoden jälkeen. Muistetaan sitten loppukesän lupaukset: ei liikaa taimia, kesäkukat pääasiassa taimena, mieti taimille paikat ennenkuin kylvät ym ym. Eipä ne lupaukset paljon kevään korvalla mieleen muistu.

Päivän joulukortti

10

Päivän joulukortti

Joulustressi alkaa jo vaivata. Onneksi saatiin siivoushommat käyntiin, kun saimme ostettua eilen uuden imurin. Olin kironnut vanhan imurimme jo monta kertaa alimpaan hel...ttiin. Ei uskoisi, että niin yksinkertainen ja arkinen asia kuin uusi imuri tuo niin paljon iloa ja helpotusta elämään.

Lahjoja ei meillä imurin ja kissanpentujen lisäksi juuri ostella, pojat saavat kaikki rahalahjan ja äidilleni ostan jotain käytännöllistä vaatetavaraa. Meillä ei ole suvussakaan lahjottavia, olemme veljeni kanssa hiljaisesti sopineet että lahjoja ei vaihdella, kun asumme niin kaukana toisistaan.

Koristelu on aloittamatta, joulun leipomisista puhumattakaan. Olen kyllä ansiokkaasti kerännyt koristeluvinkkejä; toteuttaminen vain puuttuu vielä.

Päivän joulukortti

9

Minut on polarisoitu

Olen nyt muuttunut kerrassaan aktiiviseksi ihmiseksi. Omia tapojani se ei ole mitenkään muuttanut, mutta Polarin loop-ranneke mittaa aktiivisuuttani päivin öin. Taustatietojeni mukaisesti minulle on jossain tietokoneen syöverissä tehty tavoiteohjelma, jonka mukaan ranneke laskee kuinka kauan minun pitäisi vielä hölkätä, kävellä tai harjoittaa muuta aktivoivaa liikuntaa päivittäin.

Itsehän en menisi suurin surminkaan tällaista tästäkin vielä huono omatunto -mittaria hankkimaan, mutta työpaikkani muisti työntekijöitään mittarilla, toivossa että pitäisimme itsemme työkunnossa. Meikäläiselle jo 10 000 askelen ottaminen päivittäin on täysin mahdotonta, ellen lähden joka ilta kahden tunnin lenkille (mikä siis on täysin mahdotonta).

Mielenkiintoisinta rannekkeessa on, että sen mukaan olen ottanut yöllä nukkuessanikin askelia. Edellisenä yönä 4 askelta ja viime yönä peräti 10 askelta. Olen tainnut nukkua vähän levottomasti. Mutta positiivisesti ajateltuna, aktiivisuuteni on noususuunnassa.

I've been polarised. I got a Polar loop activity tracker as Christmas present from my work place. This hasn't however changed my activity - I just get guilty about not being as active as I should, according to the computer activity plan, that has been given to me. I will never reach my goal of 10 000 steps a day, unless I jog for two hours every night. In fact, I seem to  be active even in my sleep. The night before last I seem to have taken 4 steps in my sleep, and last night I reached 10 steps sleeping. I'm improving every night.

Päivän joulukortti

8

Suru

Tänään on raskas päivä, nuoren sukulaisen hautajaiset. Toivon voimia ja jaksamista hänen perheelleen, joka joutuu elämään sen surun kanssa lopun elämäänsä.

Päivän joulukortti

7

Lainattiin naapurin kissaa

Naapurin Pörrö-kissa on ystävystynyt miehen kanssa. Se tulee meidän saunan terassille ja naukuu sisään. Mies on sitä syöttänyt muutaman kerran (kun se on kuulemma NIIN nälkäinen), ja nyt se on ollut pari kertaa sisälläkin. Taitaa olla kissaikävä isännälläkin.

We have borrowed the neighbour's cat Pörrö, just a little, while waiting for our own kittens. Pörrö comes to our back porch and meows. My husband says she is SO hungry, and takes her in and gives her food. He seems to be missing a cat in the house, too.
 

Päivän joulukortti

6

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tulisilla hiilillä

Nyt sitä sitten saa olla tulisilla hiilillä tammikuulle asti. Tulostin kissavauvojen kuvat jääkaapin oveen, että voin silitellä niitä joka päivä odotellessani. Saapa nähdä miten saan pidettyä jonkinlaisen tolkun kilpavarustelun suhteen. Ettei tule ostettua eläintarvikekauppoja tyhjiin kissoja odottaessa.

Päivän joulukortti

5

Kissavauvauutisia

Päivän joulukortti

4

Suuria uutisia! Olen varannut kaksi kissanpentua, Lotan ja Cherien! Lotan (s. 6.10.) kuvan laitoin blogiin eilen, kun hän oli vielä varattu. Rouva oli perunut varauksen ja saamme Lotan! Lisäksi varasin Cherie-pennun, joka on elokuussa syntynyt. Saamme pennut leikattuina ja rokotettuina tammikuussa. Onpa jännittävää odotuksen aikaa! Tässä Cherie. Tytöt ovat Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton kautta varattuja.

I have exciting news! I've reserved two kittens, Lotta and Cherie, from SEY, Finnish Society for the Prevention of Cruelty to Animals. The girls will come to us in January. (See Lotta in yesterdays' blog.)
 

Kissan metsästystä

Kissakuume kasvaa. Selaan päivittäin kodittomat kissat, apulat ja torit läpi. Löysin jo suloiset punakuvioiset pennut Lassen ja Lotan (kuvassa), mutta ne olivat valitettavasti varattuja. Täytyy luottaa, että ne meidän kisut vielä löytyy.

I thought Lotta (in the picture) was our new cat, with her brother Lasse, but alas, they were reserved already. I've been searching for cats high and low. Hope we'll find our own cats for the rest of their lives soon.

 

Päivän joulukortti

3